Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, oon ihan loppu.
08.08.2006 |
Mä oon totaalisen loppu tähän arkeen. Tiiän että on todella typerää valittaa, mut ehkäpä se auttaa. Yöt menee nykyään tosi huonosti. Kaksoset on nyt 8kk vanhoja. Tähän päivää mennessä nukkuneet yöt heräämättä 2kk iästä lähtien. Nyt on alkanu yöheräilyt. Tai kerran molemmat herää, mut eri aikaan ja valvovat melskaten sitte parisen tuntia vuoronperää. No, kun saan nämä epelit nukkumaan uudestaa, herää sitte 2v täyttävä poika hirveään huutoo. Tätä saa sitten nukuttaa ja kanniskella ympäri taloa tunnin verran. Kunsaan 2-vuotiaan nukkumaan, soi miehen herätys klo. 4.45 ja mies lähtee töihi. Siinä sitten yritän pyöriskellä sängys ja saada ees puoleks tunniks unta. Ja yleensä käy niin etten ees kerkiä torkahtaa kun toinen kaksosist herää ja alkaa aamutouhut n. klo 5.30 joka aamu. 4 v pojal on herätes hirveä kiukku joka ikinen aamu. Aamupalojen kaa saa tapella ja pukeminen on ihan hirveää touhua. Ainoa kuka meillä nukkuu pitkään on 6v tyttö. Ja kohta alkaa esikoulu tytöllä ja pelottaa mitä tästäki tulee kun tytön herääminen on kauhian vaikeaa. Nyt on menny jo monta yötä melkempä nukkumatta. Pyörin sängys ja odotan vaan koska eka muksu herää. Viimeyönä sain nukahettua n. tunnin. Päivät menee kauheessa tokkuras. Mitkää aistit ei oiken toimi. mä oon ihan kamalan väsynny, en meinaa jaksaa laittaa ruokaa, pestä pyykkejä ja siivota. Ainoa hetki kun saan istahtaa on tää hetki aamupalojen jälkee kun laspet touhuaa hetken omiaan. sitte alkaa taas marina ja pitää lähtä ulos ja pitää tehä sitä ja tätä. Mitä kummaa mä teen että saan ees pidettyä silmät auki?
Kommentit (18)
Hiljalleen se siitä helpottaa, kun kaksoset kasvaa. Pyydä reippaasti kotipalvelua, jos sulla ei ole auttavaisia sukulaisia tai ystäviä lähellä. Monissa kunnissa kaksosten vanhemmat saavat suht helposti kotiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 2 vuotiaan nukutuskanniskelu ei kyllä varmaan ole kovin hyvä idea. Olisiko jonkin asteinen unikoulu paikallaan?
Tuo kaksivuotias on vasta parikuukautta sitte alottanu ton heräilyn. Sitä ennen nukku tosi hyvin. Alunperin ei kanniskeltu, mut muuten ei sitten saatu koko lasta nukkumaan. Itte ajattelin, että oisko tän ikäsellä joitain yöllisiä kauhukohtauksia? Molemmat isovanhemmat asuu tosi kaukana, eikä heistä kyllä muutenkaa apua olis kun ovat töissäkäyviä ihmisiä:( Neuvolassa juttelin tästä asiasta, ja tosiaankin siellä sanottiin että tää vaihe menee ohi varmaan parissa kuukaudessa. Kotiapua heillä ei ollu tarjota, koska nyt jo kuulemma liikaa hommia niillä muutamalla työntekijällä. Eli jotain kotikonsteja olis keksittävä. Tää touhu on menny kyllä niin pahaksi, että mä en kohta enää yksinkertasesti jaksa.
Vaikka hän käy päivisin töissä, niinhän sinäkin teet... Nyt vaan teet selvät " tasajaot" heräämisissä yms.
Ennen kaikkea sun olisi nukuttava enemmän. Samahan se on nukkuisitko yöllä vai päivällä, joten hanki lapsillesi hoitaja vaikka päivällä (ja nuku se aika kun hoitaja pitää huolen lapsistasi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi rankalta. Jaksaisitko vielä muutaman yön, jos pitäisit 2-vuotiaalle ja kaksosille unikoulua...? Vai onnistuuko se kaksosille... (ei kokemusta kaksosista).
Mulla ollut lähes samanlainen tilanne vuosia sitten, kun nuorin oli vauva. Sen lisäksi vielä 2v ja 4v lapset. Jotenkin kuitenkin selvisin, vaikka olin aivan poikki! Lasten isä ei auttanut ollenkaan... Erosimme nuorimman ollessa 2v.
Mun keskimmäinen sai yöllisiä kauhukohtauksia. Kamalaa huutoa öisin. Ja vauva itki. Ja vanhin lapsi heräsi kun pienemmät itkivät...
ja muutkin mun lapsukaiset on saanut.
Eli varmaan kuuluu jollaintavalla ainakin ikään.
Mä olen 2v:n hepulit hoidellut niin, että olen antannu mehua/maitoa tms. eli herättänyt ihan kunnolla sitten oonlaittannu pojan takasin nukkumaan ja pistänny mun käden hänen päälleen. Nukkuu meitin makkarissa omassasängyssä mutta melkein kiinn joten yllän omastani siihen.
Siihen sitten on nukahtannu, ja jos on ollut oikein vaikiaa niinolen ottanut viereen kainaloon ihanliki niin on kokenut olon turvalliseksi.
Mutta tiedän tuonolon se on rankkaa monen pienenkanssa. mutta lupaan kyllä se siitä, hommaa vaikka joku hoitsu laspille päivällä niin saat otettua päiväunet.
t:6xäippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtoo olla sama homma hälläkin, ettei jaksa. Vuoronperää kannellaan noita pikkusia ja sit taas isompaa. Pari kertaa mies nukahtan työmatkalla rattii, kerran jopa auto törmäs heijastin tolppaan. Onneks havahtu ennenku oli ojas. Noi työmatkat sillä kestää pari tuntia suuntaasa joten lähtee aamulla ennen viittä ja tulee illalla siinä klo 18. Onkohan kellään teistä edes jotain pintä vinkkiä lasten yöunien parantamisee? Pienikin neuvo olis nyt todella tarpeen.
Monet kunnat suovat kunnallista kodinhoitoapua suurperheellisille, sen ajan voit käyttää vaikka nukkumiseen jos sikseen tulee. Joissain paikkakkunnilla monikkoperheet saavat ILMAISEN lähihoitajaharjoittelijan muutamaksi viikoksi (kuuluu opiskelujen työharjoittelujaksoon). Ota yhteys paikkakuntasi sosiaalialan oppilaitokseen ja kysy sieltä. Älä hätäile, kyllä ne asiat siitä kuntoon tulevat, kun pyydät apua. t. Kaksosten ja parin muun äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
soitat lähimpään terveydenhuolto-oppilaitokseen! Kysyt lähihoitajaharjoittelijaa avuksi. Olen itse ollut monta viikkoa perheessä, jossa oli kolmosvauvat. Varmasti saisit sieltä hoitajaharjoittelijan! Ja monet aikuisetkin opiskelevat lähihoitajiksi, niin voisit vaikka pyytää kokeneemman naisen.
Mulla oli kaksi lasta, kun harjoittelin siinä kolmosperheessä. Oli siis jo kokemusta vauvoista ja äiti oli todella helpottunut. Sai nukkua päivällä, kun hoidin itkevät vauvat :).
Soita nyt heti! Koulut alkavat kohta! Täällä meidän kaupungissa perheharjoittelu oli syyskuussa.
jos vaan kykenette; eli edellyttäen tietysti, että miehen työpaikka ei ole mikään määräaikainen tai keikkaluonteinen vaan pysyvämpi työsuhde. Jos ei teillä kerta sukulaisiakaan ole siellä nykypaikkakunnalla auttamassa, mikä teitä sinne sitoo? Materiasta (talo ym.) pääsee kyllä eroon. Nykysysteemillä olet vielä neljän lapsen yksinhuoltaja, kun miehesi ajaa nukuksissa rekan alle joku aamu tai ilta (siis toivottavasti ei näin mutta haluan teidät herättää ajattelemaan!)
Ota yhteyttä vaikka seurakuntaan, jos neuvolasta ja kunnasta ei kerran auteta. Joku ystäväpalvelu tai diakoniatyö voisi ehkä auttaa. (Ja en nyt missään nimessä tuputa mitään uskonveljeyttä, itse olen tyypillinen verokristitty, oikeasti ehkä enemmän ateisti...) Mutta apua on saatava, mistä vaan sitten mahdollista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo on vasta viime syksynä ostettu . Silloin miehen työt olivat vielä täällä lähempänä. Nyt firma laajensi ja mies joutui toiselle paikkakunnalle, kun taas tältä paikkakunnalta loppui toiminta. Eli kaikki ei mennyt näissä hommissa niinkun piti. Pakkohan se on yrittää jaksaa tätä arkea pyörittää jollain keinoin. Keinot vaan on aika vähissä. Soitan kyllä tuonne minne muutama ehotti. Jos vaikka sen opiskelijan sitten saisi:)
Miehesikin on tosi uupunut eli nyt tarvitaan ulkopuolista apua. Kotipalvelun suuntaan pitää (yrittää jaksaa) olla tosi jämäkkä, muuten sieltä valitettavasti myydään eioota. Entä onko teillä taloudellisia rahkeita mll:n lastenhoitajaan. Sehän ei maksa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ensi- ja turvakotiin nukkumaan esim. kaksosten ja 2-vuotiaan kanssa. Työntekijät pitävät huolta lapsista öisin ja sä hoidat päivisin.
Hanki apua äläkä selittele, miksi ehdotetut jutut eivät kelpaa. Just tuo " mikään ei kelpaa ratkaisuksi" haisee provolta.
Tähän auttaa vain aika. Ja tietty jos saisit sitä ulkopuolista apua niin voisit edes vähän hengähtää. Tosin päikkärit siellä täällä ei korvaa menetettyä yöunta (niin kuin jotkut luulee), mutta sit joskus saa vielä nukkua!
Terv. Väsynyt äiti, viimeksi nukkunut kunnolla vuonna 2003 kesällä
vaikka olisikin viime vuonna ostettu. Ainoastaan myyntivoitosta joutuu veroa maksamaan mutta sen nyt ei pitäisi ongelma olla. Toki pikkupaikkakunnalta voi joskus olla hankala saada taloa myytyä mutta jos elämäntilanne näin vaatii niin kannattaa yrittää. Teillähän menee työmatkabensoihinkin niin paljon rahaa, että ei se asuminen nykypaikkakunnallakaan taida kovin halvaksi tulla. Saati sitten jos mies teloo itsensä työmatkalla, sille ei hintaa sitten voikaan laskea, vai mitä?! Voittehan muuttaa aluksi vaikka vuokralle sinne miehen työpaikkakunnalle ja katsella miten asiat lähtee sujumaan. Elämänkuviot ei mene aina niinkuin itse suunnittelee mutta sitten täytyy asialle vaan tehdä jotain eikä alistua kärsimään. Lapsillekin olisi varmaan kivempi nauttia isästä muutama tunti enemmän päivässä ja isä taas jaksaisi olla perheen kanssa paremmin ja todennäköisesti jaksaisi myös töissä paremmin; kohta voi nimittäin pukata burnout ja pitkä sairasloma yliväsymyksen takia. Voi olla pelkästään joku kehitysvaihe menossa mutta voipi olla, että lastenkin univaikeuksien takana on osittain perhetilanne; kyllä lapset vaistoavat stressin, väsymyksen ja pinnan kiristymisen ja siitä noidankehä vaan pahenee.
Tottakai kelpuuttaisin kaiken mahdollisen avun mikä vaan tarjottaisiin, mutta kun toisasia on se , että asuntoa ei voi myydä vielä ainakaan, kunnalta en saanut apua neuvolan kautta kun kysyin ja isovanhemmat eivät asu lähellä. Siksi kysyinkin täältä neuvoa lasten nukuttamiseen, ym asioihin. Ja sainkin hyviä neuvoja mihin voin soittaa. Kiitos teille jotka niitä annoitte. AP
Ja katso, että lapsia ei tule lisää ainakaan viiteen vuoteen.