Miten suojelet sisustusta taaperolta - tai toisinpäin. Onko tää normaalia?

Meillä onneksi nuorimmainen on jo yli kaksivuotias. eli nuo kuvailemasi ajat ovat pian ohi. Meillä kaikki muksut ovat istuneet syöttötuolissa, muuten hommasta ei tullut mitään. tuolit oli laitettu niin pöydän ympärille ettei niitä saanuut siirreltyä. Huonekasveja ei ole kuin katonrajassa. Dvd ja muut laitteett on kaapissa, jonka ovea ei saa auki. Dvd-levyihin ei lapset koske. Kynnttilöitä en ole polttanut kuin synttärikakussa, muuten on niitä tekotuikkuja käytössä. Lasten huoneissa on maalatut seinät, ettei tapettien piloille meno harmittaisi. Lähde vsikka tuulettumaan ja pyydä miehesi hoitamaan lapsia.... viimeistään silloin tajuaa millaisia täystuhoja ovat. Meillä olen tätä keinoa kokeillut, kun aina tuli valitusta. mies tuumasi jälkeenpäin, että kuinka ehdit tekemään monta asiaa yhtä aikaa ja vielä muistaa tehdä asioita! Niin ja mikään parin tunnin tuulettuminen ei riitä vaan esim. viikonloppu

Meilllä lapset nyt jo isompia eli 3- ja 6 vuotiaat, mutta ei meillä ole missään vaiheessa sisustukseen puututtu muutoin, kuin vaaralliset esineet pois ulottuvilta (leipäveitset jne.).



Kynttilöitäkin on aina poltettu kotona - myös sohvapöydällä. EIhän lapset opi, jos kaikki siirretään pois. Meillä on vitriinikaapissa viini ym. lasit ja sen saa auki, mutta siitäkin on vain aina sanottu, että on äidin kaappi eikä saa koskea. Kyllähän sinne on aikanaan yritetty, mutta ei se enää kiinnosta.

No jos toi on teijän tapa niin mikäs siinä? Mutta jos haluat jotain muuta niin sitten siitä on vaan mietittävä niin että teette vaikka kompromisseja?



Meillä on ipanat vuoden ikäerolla ja lähinnä myrkyt ja pöytäliinat on ollu pois ulottumissa. Kasvit jos niistä ei ole tietoa voiko syödä.



Hajoovat esineet nyt nousee sitä mukaan kun sormet niihin ylttää mutta samaan aikaan on opetettu että hyllyille ei kiivetä. Ei ole hyllyt loppunu kesken!

Lapsille on omat osat hyllystä ja loppu on äidin tai isän.

Sama juttu uunin kanssa -se on ÄIDIN! Piste.



Sen verran oon kyenny lapsien perään katsomaan toisestakin huoneesta että lapsi ei vaan mene keittiöön.

Uusia ongelmia saatiin kun muutettiin rintamamiestaloon jossa uuni, leivinuuni ja kaksi takkaa.

Kertaakaan ei lapset ole satuttanu itteensä kunnolla takkoihin. Pariin kertaan on nuorempi salaa menny testaan mutta koska tiennyt ettei saa koskea (kun takat on ISÄN) ei ole uskaltanu kunnolla edes itkeä.

Eli ei niitä lapsia kannata ihan tyhminäkään pitää! ;)



Ton ikäsiä lapsia voi torua, laittaa pikasesti nurkkaan. Pääasiassa kannattaa huomata lapsen positiiviset jutut ja kehua niitä.

Kirjahyllyn käytössä voi opettaa vaikka että pyydät lasta hakemaan sieltä omia kirjoja joita luette. Kiittele miten hienosti lapsi osaa.



Isompi riski keittiössä kuin koskea uuniin (joka nykyaikana saattaa olla viileää lasia) on että lapsi saa viedä keittiöön leluja joihin kompastut kun teet ruokaa jne.

Meillä lelujen tuominen keittiöön on kiellettyä. Tarttee miettiä sallitaanko edes pienen lapsen keittiössä yksin puuhaaminen jne.

Meillä on neljä lasta kaikki välillä 0-4vuotta. Ikinä ei olla sen suurempia muutoksia tehty sisustukseen lasten takia. Vaaralliset esineet ollaan toki siirretty pois pikkukäsien ulottuvilta, mutta kynttilät, koristeet, kukat, jne ovat saaneet olla rauhassa. Joskus toki kokeilevat onneaan, jos vaikka saisi vetää kukkapurkit ikkunalaudalta, mutta uskovat kyllä kun kieltää.

Minusta se on kahden lapsen vanhempana ja jo lapsuudenkodistakin ihan tuttu juttu. Toki lapsissatkin on eroja, mutta meillä on ainakin opittu kiellot tosi nopeasti. Vaaralliset paikat ovat asia erikseen ja pitää poistaa, mutta muuten ihan normaali johdonmukainen kasvatus kieltoineen pitäisi toimia. Tuon ikäiset kyllä tietävät kiellon merkityksen.

Esikoisen aikana suojasin latttialla olevat kukkaruukut sukkahousuilla, että ei päässyt multia kauhomaan lattialle ja suuhunsa.



Kaikki arvokkaat lasiesineet ylähyllyille. Muuten kaikki oli omilla paikoillaan. Kiellettiin ja kiellettiin ziljoona kertaa.



Nyt kuopus on 1v.10kk ja mitään en ole siirtänyt ja suojellut. Just otin posliiniset joulutontut esille ja matalalle tasolle laitoin, antaa olla ne ihan rauhassa. Käy vain katsomassa ja sanoo: pukki.



Itse uskon siihen, että jos koti neutralisoidaan ja minimalisoidaan, niin lapsi ei opi, että joka paikkaan ei saa koskea. Ja kyläily on yhtä tuskaa, kun lapsi räplää joka paikan, kun ei ole kotona oppinut, että ei saa koskea.



Kiipeämistä en ole ikinä pelännyt ja kauhistellut. Lapset saaneet aina meillä kiipeillä. Ja pöydälle jos nousseet, niin kielletty ja nostettu alas.

Ja jos ovat tippuneet, niin so what, puhallettu kuhmuun ja verta vähän suusta pyyhitty, muttta siitäpähän oppivat, että ei kannata nousta pöydälle, kun voi tippua ja sattuu.



Jos aina vaan suojellaan ja varjellaan, niin eihän lapsi edes opi ITSE itseään suojelemaan ja varomaan.

Särkyvät esineet pois näkyvistä, ovia teipattu kiinni, pahimpaan kiipeilyaikaan ruokapöydän tuolit käännetään aina nurin jne. Minusta on tärkeää että lapset saa tehdä ja touhuta kotonaan, en tahdo juosta perässä kieltämässä koko ajan vaan kiellot säästetään vaaratilanteisiin.



Hyvin meillä lapset on silti oppineet käyttäytymään, nyt nuo isommat ovat 5 ja 2,5 ja antavat tavaroiden olla ihan hyvin paikallaan. Itse en kyllä jaksaisi stressata itseäni sillä vahtimis- ja kieltoshowlla, aika auttaa asiaan.

Lapsi voi luokata pahastikin pelkästään sohvalta putoamalla. Isommalta (3 v) puuttuu jo yksi maitohammas ja nuoremmalla (1,5 v)on kerran menneet ylähampaat kunnolla huulesta läpi. Ei ole kiipeilyt vähentyneet silti yhtään, ainakaan oma-aloitteisesti. Pakko on kieltää ja estellä.

Kiipeämistä en ole ikinä pelännyt ja kauhistellut. Lapset saaneet aina meillä kiipeillä. Ja pöydälle jos nousseet, niin kielletty ja nostettu alas.

Ja jos ovat tippuneet, niin so what, puhallettu kuhmuun ja verta vähän suusta pyyhitty, muttta siitäpähän oppivat, että ei kannata nousta pöydälle, kun voi tippua ja sattuu.

Jos aina vaan suojellaan ja varjellaan, niin eihän lapsi edes opi ITSE itseään suojelemaan ja varomaan.

Kun esikoinen oli tuossa iässä niin meillä (joskus, ei aina) oli:



* Keittiön tuolit nostettuna pöydälle muulloin kuin ruoka-aikaan (kiipeili muuten ja siirteli tuoleja ympäri huushollia ja kiipeli minne halusi)

* Olkkarissa sohvapöytä telkkarin edessä niin, että kulku kaikille teknisille vempaimille estyi

* Kirjahyllyn kaapit blokattuina, samoin keittiön laatikostot ja roskiskaappi (tavarat vedettiin, roskis tongittiin)

* Olkkarin pitkät verhot nostettuna tankojen päälle (muuten niissä roikuttiin ja verhot tuli useamman kerran alas)



Kun kuopus oli samassa iässä, niin meillä ei ollut mitään poikkeavia järjestelyjä. Lapset oli muutenkin niin erilaisia, esikoinen halusi kiivetä joka paikkaan koko ajan VAIKKA kuinka kielsi ja kantoi pois. Aina ei vain ollut aikaa juosta perässä kieltämässä, mies teki silloin reissutöitä ja mun oli pakko saada ruokaa laitettua ja vessassa käytyä esim. Silloin oli pakko hetkeksi nostaa tuolit pöydälle tai tehdä jotain muita järjestelyjä.



Kaikki nuo mainitsemani jutut oli sellaisia, että monen monta kertaa kiellettiin nostettiin lasta pois. Vaan kun ei uskonut. Kuopus taas ei ikipäivänä ole edes kokeillut mitään edellä mainittua! Kiivennyt on vain rappusia.



Mutta mihinkään pysyviin järjestelyihin ei ryhdytty. Tilanteen mukaan esteltiin pääsy pahoihin paikkoihin. En missään nimessä olisi pysyvästi vienyt tuoleja pois tai kukkia tai mitään muutakaan.

Meillä myös kaksi kerkiävää 1v5kk ikäistä ja KAIKKI lähtee minkä irti saa.

Meillä myös kiipeilevät kovasti ja keittiön korkeaselkäiset tuoli ovatkin selkä pöytään päin, sillä vain siten eivät pysty harppaamaan pöydälle.

TrippTrappit ovat kyllä käytössä, mutta siirrettynä pöydän läheisyydestä, jos ei käytössä. Saavat kyllä kiipeillä vaikkakin nostan heti pois, jos sieltä yhdenkin tapaan.



Muutimme kesällä suurempaan asuntoon ja vanhat huonekalumme "hulahtivat" tänne. Kalustus on siksikin erittäin minimalistinen ja olenkin päättänyt, ettei mitään uutta tule ennenkuin oppivat tavoille.

Meillä ei siis ole alas ulottuvia verhoja, lattia- tai pöytävalaisimia...korkeat kaiuttimetkin kaatuilevat silloin tällöin.



Selviämme kätevästi kunhan vain muistamme pitää makuuhuoneiden ja wc-tilojen ovet suljettuina. Oleskelu-/käytävä tilat ovat vaarattomia lasten liikkua...vielä kun saisi jostain keittiölle oven : )



Näillä siis mennään ja silmä alkaa jo tottua tähän vähäeleiseen sisustukseen. Positiivisiakin puolia on mm. se, että siivoaminen on kätevää ja helppoa, kun joka nurkka on helposti tavoitettavissa eikä turhia siirreltäviä tiellä näy : )

Joten meidän yksi lapsi kerrallaan -äitien mielestä tuo teidän karsiminen saattaa kuulostaa melko extremeltä.



Mutta kyllä minä ymmärrän kuitenkin, että paras ratkaisu voi olla juuri tuo karsiminen. Mutta elämä on valintoja. Voit valita myös niin, että pidät kodin sisustuksen normaalina, mutta se valinta tarkoittaa sitä, että joinain päivinä et ehdi tekemään mitään muuta, kuin nostelemaan lapsia vuoronperään alas hyllyjen reunoilta.



Mun mielestä voi olla jopa typerää pitää itsepintaisesti kiinni sisustuksesta, jos sen hintana on uuvuttaa itsensä. Toki lapsia pitää kasvattaa, mutta tuossa iässä se kasvattaminen vaatii paljon fyysistä työtä, kun sanominen ei vielä mene perille. Ja kaksosten kohdalla sitä fyysistä työtä on tietysti tuplasti. Mun ratkaisu on yhdenkin lapsen kanssa ollut se, että tuossa iässä kaapeissa ja laatikoissa on lapsilukot, viherkasvit on minimissä ja korkealla, liinoja ei ole pöydillä, jne. Hieman isompana lapset voi sitten opettaa liinoihin ja kynttilöihin, jolloin se opettaminen on paljon helpompaa, kun lapsille on kasvanut ymmärrystä lisää. On turhaa hakata päätä seinään nyt, kun myöhemmin pääsee samasta asiasta helpommalla. Kyllä sitä kaunista kotia ehtii pitää myöhemmin ihan yllin kyllin, vaikka nyt muutaman kuukauden eläisi vähän pelkistetymmässä ympäristössä.

Meillä on varmaan sitten tosi kiltit ja helpot lapset, sillä mitään ei olla jouduttu siirtelemään koskaan. Kynttilöitä on poltettu olkkarin pöydällä lasten ollessa 1 vuotiaita, toki valvonnan alla. koriste-esineet, stereot yms on niinkuin ennenkin. Yllättävän nopeesti lapset tajus mihin saa koskea ja mihin ei. Eikä se enää lopulta edes kiinnostanut.

Meillä lapset ei ole kiipeillyt juurikaan.

Ja kun jokainen kuitenkin puhuu vain omista lapsistaan, niin on aika turhaakin vertailla.



Meilläkään kumpikaan lapsista ei ole tuossa iässä olleen lainkaan kovia kiipeilemään. Joten mitään vakavia vaaratilanteita ei ole edes tarvinnut torjua.



Ja sitten taas jostain aiemmasta viestistä tuli munkin mieleeni, että lasten kasvatettavuudessa on uskomattomia eroja. Meillä kun on vilkas tie pihan vieressä, eikä aitaa välissä, niin esikoista opetin kolme kuukautta, ettei pihalta saa juosta tiellä. Ja sen kolmen kuukauden ajan lapsi pyrki tielle ihan koko ajan. Minä en voinut tehdä pihalla mitään muuta kuin juosta lapsen perässä, vahdata sitä ja pysyä tarttumaetäisyydellä. Oli tosi kovapäinen. Sitten kun uskoi, niin ei ole tielle pyrkinyt, mutta kyllä tuhansia kertoja sain lapsen käännyttää takaisin, ennen kuin meni jakeluun.



Toinen lapsi taas oppi saman asian, kun sanoin siitä kahdesti. Ei tarvinnut tarttua lapseen, ei juosta perässä, ei käännyttää, ei tehdä yhtään mitään muuta kuin ystävällisesti sanoa, että tielle ei saa mennä, ja lapsi uskoi! Olin aivan ällikällä lyöty, kun en vanhemman lapsen perusteella tiennyt, että kasvattaminen voi edes olla noin helppoa ja vaivatonta.



Joten ei kannata vertailla omaa elämää muiden tilanteisiin, kun lapset, kodit ja vanhemmat ovat niiiiin erilaisia.



Ja kyllä minäkin voisin sanoa, että ensimmäinen lapsi muutti meidän sisustuksen, kun oli niin itsepäinen ja sinnikäs lapsi, ja toinen sitten ei mitään muuttanut, kun uskoi sanomista. Mutta todellisuudessa toista lasta varten ei enää tarvinnut mitään muuttaa, kun koti oli jo valmiiksi lapsiystävällinen ensimäisen lapsen jäljiltä.

Vaaralliset esineet (veitset, pesuaineet yms.) ovat olleet ylhäällä tai lukkojen takana, mutta muuten lapset ovat saaneet aika rauhassa tutustua kotiinsa ja sen tavaroihin. Esikoista ei koskaan kiinnostaneet lattialla olevat viherkasvit tai sähköjohdot, joten niitä ei tarvinnut mihinkään piilotella tai siirrellä. Hän sen sijaan rakasti TV:n on/off-nappia ja koska ei jaksettu peittää sitä (koska haluan sammuttaa TV:n kunnolla yöksi ja kotoa poistuessa), poika sitä aikansa rämpytti. Toinen esikoisen intohimon kohde oli pyykinpesukoneen nappulat. Aina kun silmä vältti, poika oli räpläämässä sitä. Ei auttanut kiellot, eikä pois viemiset. Vasta iän myötä, poika lopetti tuon "lempihommansa". Huvittaa, kun muut äidit aina sanovat, että kyllä se lapsi lopettaa, kun tarpeeksi kieltää ja vie pois, mutta aina se ei mene niin. Esikoinen ei koskaan ole ollut kiinnostunut kiipeilemään, joten siitä ei ole tullut ongelmia.



Kuopus sen sijaan on ollut ja on edelleen pikkuapina, mutta ollaan annettu hänen kiipeillä aika vapaasti ja opettaa alastulemista. 1,5-vuotiaana alkoi kiivetä puiston isojen lasten kiipeilytelineeseen ja hyvin on mennyt aina. Keittiön ruokapöydälle ei lapset meillä saa kiivetä, eikä kirjahyllyihin, eikä keittiöntasoille, mutta melkein mihin vaan muualle ovat saaneet kiivetä. Eivät silti kyläpaikoissa kiipeile sohvapöydille tms. vaikka saavat sitä kotona tehdä. Tietävät, että kylässä on eri säännöt kuin kotona. Eniten rasitti lasten ollessa alle 2-vuotiaita kyläpaikoissa se kaappien penkominen. Sitä molemmat nimittäin harrastivat, vaikka kotona oli sekä kiellettyjä kaappeja että sallittuja kaappeja.



Palavat kynttilät esim. sohvapöydällä on mun mielestä kyllä turvallisuusriski, koska ainakaan meillä ei voi koskaan tietää, milloin lapselta lentää vahingossa esim. lelu kynttilään... Ei meillä leluja yleensä heitellä, mutta joskus tosiaan saattaa vahingossa lentää (lapset esim. nahistelevat jostain lelusta ja se lipeääkin toisen kädesta ja lentää ilmaan).



Tuosta tippumisesta ja oppimisesta vielä. Meillä on vissiin vähän "tyhmät" lapset, kun kumpikaan ei ole koskaan oppinut noista tipahtamisista tms. Vaikka lapsi just ois seissyt sohvan käsinojalla ja tippunut siitä, on taas vartin päästä siinä uudestaan, vaikka on just satuttanut itsensä... Eli tälläisillä jääräpäillä pitää kyllä tippua varmaan kymmeniä kertoja, eikä siitäkään varmaan opi. Kiva ois, jos oppis kerrasta.

Niin, meillä ei esikoinen siis ollut koskaan kiinnostunut viherkasveista, mutta kuopus sitten olikin. Pahimpaan aikaa (just joskus 1-1,5 v) viherkasvit nostettiin ylös tai estettiin muuten pääsy niiden luokse, mutta 1,5-v iän jälkeen annettiin kasvien olla normaalisti. Niihin (siis lehtiin) sai koskea, mutta ei repiä, eikä laittaa suuhun, eikä multaan saanut koskea. Muutaman kerran tyttö sitten hipelöi niitä lehtiä ja antoi sitten olla. Eli joissain asioissa auttoi todellakin se, kun asiasta ei tehty kiellettyä, vaan niihin sai koskea (esim. kaukosäädin on meillä ollut aina sallittu). Eipä kiinnostanut kovin kauan. Mutta joihinkin juttuihin se ei meidänkään lapsilla auttanut.

Eli Tirrien normaalikäyttöön on alakerrasta rajattu kaksi huonetta, keittiö ja olohuone ja niiden yhteydessä oleva ruokasali. Kaikkiin muihin tiloihin on pääsy estetty lapsiporteilla, joista eivät vielä onneksi pääse yli. Keittiön pöydän tuoleja nostellaan välillä pöydälle, ruokatilan pöydän tuolit ovat varastoituna muualle, mitään irtoavaa ei ole alle 1,2 metrin korkeudessa, ei sellaisia hyllyjä, joissa voisi kiivetä, vaan esimerkiksi viihde-elektroniikka on lukitussa kaapissa. Kaapit pultattu seiniin kiinni, alaosissa ovet, jotka tavalla tai toisella tehty Tirrien avaamattomiksi, kaikessa mahdollisessa lapsiesteet.



Sohvalle ja nojatuoleihin kiipeilyä ei erityisesti pyritä estämään, mutta sohvapöytä on korvattu pehmeällä rahityyppisellä ratkaisulla. Sohvapöytä haetaan esiin vain, jos tulee vieraampia vieraita, samoin ne ruokatilan tuolit. Kaikki ylimääräiset huonekalut poistettu. Keittiön alakaappeihin pääsy estetty yhtä lukuunottamatta, siellä vain turvallisia tavaroita ja vedettävät ritilälaatikot, joissa ei voi kiipeillä. Tirrien oma huone noudattaa samantyyppistä sisustusta.



Muualla talossa normaali sisustus, mutta Tirreillä sinne hyvin rajattu ja valvottu pääsy. Ajattelemme asiaa niin, että tämä on väliaikainen ja elämää kovasti helpottava ratkaisu juuri tähän vaiheeseen, kun Tirreillä jalat jo kantavat, mutta käskyt ja kiellot pysyvät mielessä keskimäärin 15 sekuntia.



Meillä neljä lasta 14v, 5v ja 2*1v3kk

Ei meilläkään ole viherkasvja (en pidä niistä muutenkaan) eikä jalkalamppuja ja kaikki kynttilät yms. ovat niin korkealla, ettei niihin pääse käsiksi. Mutta muuten kyllä elämme ihan normaalisti. On tuolit ja Tripp Trappit, vaikka 2,5-vuotias kiipeääkin niihin jatkuvasti. Emme ole antaneet lasten rajoittaa elämää niin, että pitäisi askeettisesti elää. Sitä paitsi pitäähän niiden lasten joskus oppia, miten normaalissa kodissa eletään.

Toki hella oli blokattu ja keittiön alalaatikoissa oli vain turvallista kamaa. Telkkarin ja hifilaitteiden nappulat oli peitossa, sekä cd-hylly oli alhaalta tyhjä. Mutta meillä ei tosiaan kiipeilty. Ehkäpä teillä meno rauhoittuu vuoden kuluessa. Onpahan vähän siivoamista.

Kaksosten kanssa on tosiaan varmaan rankempaa, koska vahdittavia on yhtä aikaa enemmän.



Meillä on niin, että sohvat on alcantara-kangasta, joka on helppo pitää puhtaana. Verhot on puuvillaisia, helppo pestä. Ne on tietoisia valintoja olleet.



Huonekaluja emme ole pysyvästi siirrelleet, vaan on kyllä yritetty opettaa ja komentaa, että tiettyjä asioita ei saa tehdä. Toi 1.5 vuoden ikä on ehkä pahin aika, meillä ainakin oppi oli päässä n. 2-vuotiaina. Ja sitten taidotkin lisääntyivät, eivät enää pudonneet tuolilta vahingossa.



Mä uskon kyllä kahden lapsen äitinä tuohon opettamiseen.

ja aina on sisustus ollut ihan normaalia. Lapset sopeutuu siihen eikä päinvastoin!