Mistä ottaa mallia kun kaikki kaverit ja tutu eronneet kun lapset pieniä?
Tyhmä kysymys mutta tuntuu hullulta ja epävarmalta olo kun kaikki ystävät on eronneet miehistä joiden kanssa on tehneet lapsia. Ja itsekin olen avioeroperheestä niin kuin mieskin.
Olisi vaan niin ihanaa nähdä, että joku perhe pärjää ja niin pärjätään mekin!
Onko ihan tyhmää kokea näin?
Kommentit (4)
kun mulla just päinvastoin. Meiän suvusta ei ole kukaan eronnut ja sitten mulle iski kohalle. Häpeää...
Naapureista? Työtuttavista? Ei voi olla niin ettetkö tuntisi jotakuta joka eläisi onnellisessa liitossa.
Tyhmä kysymys mutta tuntuu hullulta ja epävarmalta olo kun kaikki ystävät on eronneet miehistä joiden kanssa on tehneet lapsia. Ja itsekin olen avioeroperheestä niin kuin mieskin.
Olisi vaan niin ihanaa nähdä, että joku perhe pärjää ja niin pärjätään mekin!
Onko ihan tyhmää kokea näin?
Realismiahan se on. Mutta kuten joku tuossa yllä viisaasti sanoi, niin toisista ei silti tarvitse ottaa kaikessa mallia. On olemassa keinoja suojata omaa suhdetta erolta, niitä pitää varjella.
Ei mullakaan ole mistä ottaa mallia. Olemme onnellinen, tavallinen uusperhe eikä haittaa ettei ole kohtalotovereita.
Avioerot tai avoerot on minusta kuin tarttuva tauti: kun yksi eroaa, niin saman tekee moni aika pian perässä.
On asioita, jotka suojaa eroamiselta - ja nekyn löytää, niin onnistuu paremmin. Minua on pilkattu, kun me olemme avopari - ja pilkkajia ovat olleet ne 2 aviovainoa, jotka molemmat nyt ovat eronneet, me emme.