Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kotiäidin taloudellinen turva

25.09.2007 |

Miten olette varmistaneet että ette jää taloudellisesti tyhjän päälle jos mies kuolee ( no, siihen auttanee henkivakuutus) tai jättää (tätäkin valitettavasti näkee). En usko että mieheni ikinä jättäisi perhettämme mutta toisaalta en halua jäädä tyhjän päälle jos näin käy ja kun kotona on tarkoitus olla kauemmin kuin 3 vuotta niin miehen palkallahan minä tulevat vuodet (vuosikymmenet) elelen.

Kaikki ajatukset ja neuvot otetaan ilolla vastaan.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
28.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

otettiin kuoleman varalle pariturva, jonka avulla sitten toinen voi ostaa vaikka asunnon taikka maksaa nykyisen asunnon. Oikeastaan muuta ei ole meillä. Toki, jos mies kuolisi taikka jättäisi, menisin yksinkertaisesti takaisin töihin. Eihän minulla muuten olisi varaa elättää kahta lasta.



Oletteko muut löytäneet hyviä vaihtoehtoja? Säästämäänkään ei voi...

Vierailija
2/8 |
01.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sijoitusrahastot on ihan hyvä juttu. Joka kk jotain säästöön, niin ehtii kertyä eläkepäiviksi.

Mun työkaverille kävi aikoinaan niin, että mies lupasi elättää. No löysikin sitten toisen vanhoilla päivillään ja emäntä joutui lähteä etsimään töitä. Ammattitaito oli ajat sitten vanhentunut, eikä saanut kuin siivoustöitä. (Mitenkään niitä halveksimatta - itsekin siivoan välillä), mutta kun hänen koulutus olisi ollut ihan muualle.

Eli älkää päästäkö ammattitaitoa vanhenemaan kotonakaan ollessa. Välillä jotain keikkaa, että pysyy työelämässä ajan tasalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
04.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

turvaavat vanhuudenpäiväni. Mieheni maksaa eläkevakuutukseni ja avioehtomme takaa minulle osan mieheni omaisuudesta (tällainen järjestely tietysti edellyttää että sitä omaisuutta on). Kuoleman varalle on vakuutukset ja hallintaoikeustestamentti.

Vierailija
4/8 |
05.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekä kuoleman että avioeron tapauksessa leski tai jätetty saa puolet molempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Avioliitossa on myös keskinäinen elatusvelvollisuus.



Niin vanhanaikaista ja niin yksinkertaista. Eli omalle lapselleni aion sanoa, että jos ei uskalla mennä naimisiin, sitoutua toiseen, voi haaveet esim yhteisistä lapsista unohtaa saman tien. Avioehtoihin klassisessa muodossaan " kumpikin saa pitää oman omaisuutensa" suhtaudun negatiivisesti - siinä ei tule huomioitua yhteisten lasten tai kodin hoito työelämän, palkkakehityksen ja urakehityksen kustannuksella.

Vierailija
5/8 |
17.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulee muistaa, että lapsi perii puolet vanhemman kuollessa ellei ole hallintaoikeustestamenttia tai testamenttia, joka antaa jäljelle jääneelle oikeuden hoitaa omaisuutta.

Tämmöisetkin asiat kannattaa hoitaa kuntoon.

Vierailija
6/8 |
18.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kuolemantapaus sattuisi, niin meillä on ensinnäkin vakuutuslainalle eli se hoituu sit automaattisesti ja minä+lapset(3 alle kouluikästä) saamme asua talossamme. Onneksi auto on minun eli ei lainaa siitä. Sit mieheni on ottanut itsellensä aikas suuriarvoisen henkivakuutuksen + rahaa löytyy sijoitettuna niin osakkeissa kuin arvopapereissa eli pärjätä pitäisi, mutta toivottavasti en joudu sitä koskaan kokemaan. Ja samoin myös te muut mammat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
16.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin alunperin eläkevakuutusta,mutta niissäkin on riskinsä ja kenties rahat voi menettää? Sen sijaan jos rupeaisin säästämään joka kuukausi rahaa,jotka ottaisi sitten vasta eläkkeellä käyttöön. Esim. anopilla on säästössä rahaa ilmeisesti eläkettä varten. Ja eläkevakuutuskin on esim. 10 vuotta,eli sitä maksetaan sen verran vain eläkkeelle jäämisen jälkeen, ei loppuikää. Säästöt taas voisi käyttää tarpeen mukaan.

Vierailija
8/8 |
12.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nämä asiat taitavat tulla kaikkien kotona olevien pohdittavaksi. Ensinnäkin, mielestäni näillä pohdinnoilla ei ole mitään tekemistä rakkauden määrän tai sitoutumishalukkuuden tms. kanssa, vaan yksinkertaisesti terveen itsesuojeluvaiston tai vastuuntunnon kanssa.



Itse olen ollut hoitovapaalla (tosin " vain" hoitovapaalla) kohta neljä vuotta ja kai se tästä jatkuukin... Minulla on koko ajan ollut miehen maksama eläkevakuutus, joka paikkaa näinä vuosina syntynyttä vajetta. Lisäksi miehellä on isohko henkivakuutus eli jos leskeksi jäisin, varmasti elämä sujuisi kohtalaisesti. Avioero onkin sitten isompi kysymys, minusta näitä Susanna Sievinen -tarinoita ei pitäisi päästä syntymään:(.



Itse olen akateemisesti koulutettu ihminen ja kohdallani totuus on, että kotiäiti vuodet pudottavat minut auttamatta alani kelkasta(oma valinta silti ja koen olevani nyt ihannehommassani, vähän huonosti palkatussa tosin). Miehellä matkapäivät vuodessa hipovat 120:tä ja oma kotiäitiyteni on aika välttämätöntä. Voi olla, että myös hoitovapaan jälkeen jään kotiin, mutta siinä tapauksessa kumpikin meistä pitää itsestäänselvänä että tulevaisuudesta sovitaan etukäteen. Eli jos eroamme (yhteisiä vuosia on takana 17 eli toivottavasti emme;)), miten minulle korvataan työni kotona.



Onko kellään kokemusta tällaisista sopimuksista, ainakin tiedän niitä tehdyn.