Kamalan ihanat sukulaisvierailut
Mieheni sisko on ollut meillä nyt viikon verran kyläilemässä ja vielä on kolme viikkoa edessä. Tiedän olevani lapsellinen ja typerä, mutta silti.... En voi mitään sille, että tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi. Puhun arabiaa todella huonosti, ranskaa sentään vähän paremmin. Sisko ei puhu juuri lainkaan englantia, joten kommunikointimme perustuu siihen, että minä pinnistän itseni äärimmilleni yrittäessäni puhua ranskaa. Näin siis silloin kun mieheni ei ole kotona. Kun mies on kotona, puhuvat he keskenään arabiaa, nauravat, katsovat omansa maansa TV-ohjelmia jne. Ja kyllä kyllä, toki heillä on oikeus puhua ja nauraa keskenään ja katsoa omia ohjelmiaankin, mutta minä tunnen olevani välillä kuin ilmaa. Mies sitten saattaa illalla kysyä, että miksi olen ollut niin vakava ja hiljainen koko päivän, kun normaalisti puhun ja nauran paljon. Hän luulee sen johtuvan siitä, että minua harmittaa kun en ymmärrä mistä he puhuvat (tosin ymmärrän paljon enemmän kuin mies luulee, joskaan en todellakaan kaikkea), vaikka kyse on siitä, että tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, jota ei halutakaan keskusteluun mukaan. Jos kyseessä olisikin lyhyempi aika, mutta kokonainen kuukausi... Nyt olen todella onnellinen, kun kesälomani loppui ja " pääsin" takaisin töihin. Mieheni on töissä iltaisin, joten illat viihdytän sitten siskoa parhaani mukaan. Kahdestaan (tai kolmestaan oikeastaan, kolmevuotiaan poikamme kanssa) menee siskon kanssa ihan ok, joskaan välimme eivät perustu ehkä niinkään haluun olla ystäviä (kuten mieheni toisen siskon kanssa) vaan enemmänkin sukulaissuhteeseen. Mutta esim. viime viikolla, kun olin vielä lomalla, meni koko päivä ihan oman onneni nojassa. Eikä voi oikein mihinkään yksinkään lähteä, koska se olisi kuitenkin epäkohteliasta. Viikonloppuna vierailtiin äitini luona muutaman tunnin ajomatkan päässä ja sain istua koko matkan yksin tuppisuuna takapenkillä. Myönnän olevani mustasukkainen mieheni huomiosta ja tiedän sen olevan typerää ja lapsellista, mutta en voi itselleni mitään! Olemme vierailleet useasti mieheni kotona, joten kyse ei ole siitä, etteikö mies olisi lainkaan siskoaan pitkään aikaan tavannut. Anoppi oli meillä vierailulla viime kesänä ja vaikka yhteistä kieltä oli vieläkin vähemmän (anoppi puhuu vain arabiaa), oli silti jotenkin helpompaa, koska anoppi on todella lämmin ihminen enkä tuntenut itseäni läheskään näin ulkopuoliseksi (joskin totuuden nimessä on myönnettävä, ettei helppoa ollut silloinkaan koko aikaa). Asuntomme on lisäksi aika pieni, joten ei ole kovin helppoa " hävitä" touhuamaan jotakin toiseen huoneeseenkaan. Vinkkejä, miten saisin mieheni ymmärtämään ulkopuolisuuden tunteeni ja miten saisin ehkä luotua paremman yhteyden siskoon?
Kommentit (4)
Ihanaa, kun joku viitsi vastata!
Alun jälkeen on helpottanut. Tosin luulen, että töihin paluulla oli suuri merkitys. Saavat pälpättää päivän ihan rauhassa keskenään ja minun tultua töistä lähtee mies melko pian töihin. Välit siskoon ovat muuttuneet huomattavasti! Olen tsempannut paljon ranskan puhumisen suhteen ja olemmekin siskon kanssa puhuneet monista asioista, tunnen hänet nyt niin paljon paremmin ja alan oikeasti pitää häntä sisarenani ja ystävänäni, enkä vain mieheni siskona. Nyt oikeasti tuntuu, että sisko voisi olla pidempäänkin, tai toivottavasti tulee uudelleen.
Kolmestaan (sisko, mies ja minä) olo menee vaihtelevasti. Lauantaina minä kieltämättä hiukka murjotin, josta tietenkin mieheni suuttui toden teolla. Ilta meni kuitenkin mukavasti. Sisko muuten ymmärtää tilanteen oikein hyvin, joten mies on turhaan huolissaan siitä, että sisko tuntisi olonsa epämukavaksi, jos minä en satu olemaan koko aika hangon keksinä.
Pakko silti myöntää, että kaipaan koko ajan kahdenkeskistä hetkeä mieheni kanssa ja huomiota myös itselleni. Olen ilmeisen huomion kipeä ihminen, mikä on kieltämättä myös sellainen luonteenpiirre, jota täytyisi yrittää kitkeä pois.
Summa summarum, mukava kuulla, että on ainakin joku, joka on ollut tai on vastaavassa tilanteessa. Olen yrittänyt selittää miehelleni tuntemuksiani ja luulen, että hän ymmärtääkin, mutta odottaa silti minulta " täydellistä" käytöstä. Minä olen kuitenkin erittäin läpinäkyvä ihminen, mielentilani näkyy suoraan kasvoiltani. Mies vetoaa myös siihen, että hän on koko ajan ulkopuolinen, koska asumme Suomessa. Olen siitä kuitenkin eri mieltä, sillä hänellä on oma yritys, riittävästi rahaa käytössä, voi mennä omia menojaan kuten haluaa ja on myös oppinut riittävässä määrin kieltä - ei niinkään, että olisi vaivautunut opiskelemaan, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi meillä on satelliitti-TV, joten kotonamme näkyy huomattavasti useammin arabiankieliset kuin suomen-/englanninkieliset TV-ohjelmat. Jos käymme hänen sukulaisissaan tai joku käy meillä, on vierailu usein vähintään viikon tai neljänkin viikon mittainen. Jos käymme esim. minun vanhempieni luona tai he käyvät meillä, on vierailu korkeintaan yhden yön mittainen. Lisäksi sanon aina, että hän voi katsoa omaa telkkuaan, mennä ulos tms. jos hän haluaa, eikä kukaan siitä pahastu. En siis oleta hänen olevan " edustusmies" esim. sukulaisteni kyläillessä.
Pari tiukkaa riitaa on miehen kanssa ollut tästä käyttäytymisasiasta ja pakko myöntää, että mies on osaltaan oikeassakin. Luulen, että hän kuitenkin ymmärtää myös minua, joten eiköhän tästä(kin) selvitä...
Kivaa olisi kuulla muidenkin kommentteja/kokemuksia.
Aiemmin kun en puhunut arabiaa tunsin oloni ulkopuoliseksi. Joskin vaikka nykyään puhunkin, tunnen sitä edelleen. Ymmärrän tietysti koska puhuvat paljon keskenään asioista joita en tunne (sukukiemurat tms).
En usko sen olevan epäkohteliaisuutta mieheni tai hänen perheensä taholta vaan silkkaa ajattelemattomuutta. Ymmärrän myös sen että mies näkee minua päivittäin, sukulaisvierailut eivät ole jokapäiväisiä.
Muistelen niitä aikoia , jolloin mies ei puhunut suomea ja varmasti koki itsensä ulkopuoliseksi. Luulen, että hänkin kaikkien vuosien jälkeen saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi, vaikka suomea puhuukin. Jutut eivät vaan aina kolahda.
Itse olen sanonut hänelle suoraan miltä minusta tuntuu ja että toivoisin hänen huomioivan myös minua HENKILÖKOHTAISESTI vaikka olisikin joku vierailulla tai me vastaavasti hänen kotimaassaan.
Tottakai kuka tahansa nainen kaipaa huomiota mieheltään, sehän on selvä! Sano se vaan suoraan.
Kärsivällisyyttä.... sehän on ihmisen paras ominaisuus...
Ai, niin meillekkin tulossa ylihuomenna miehen veli kolmeksi viikoksi... kannattaa varmaan säästää tää ketju jonnekkin niin voin sitten heikkona hetkenä palata lukemaan omia viisaita sanojani. :)
Sisko lähti eilen takaisin kotiin. Kummallista kyllä, mutta siskon läsnäoloon ehti jo tottua niin, että tuntui hivenen oudolle eilen, kun oltiin vain oman perheen kesken.
En minäkään usko, että mistään tahallisesta epäkohteliaisuudesta olisi kysymys, ja kuten sanoit, on toki ymmärrettävää, että haluaa jutella nauraa jonkun kanssa, jota ei näe usein. Totta varmasti tuo miehenkin ajoittainen ulkopuolisuus täällä.
Halusin vain tulla kertomaan, että meillä meni vierailu loppujen lopuksi aika hyvin ja tuntui paranevan loppua kohti - osaltaan varmasti johtui siitä, että lähenin kovasti siskon kanssa. Miehenikin varmaan pohjimmiltaan ymmärtää tuntojani, vaikkei hetkittäin pystykään ymmärtämään.
Tsemppiä veljen vierailuun - sekin on meillä koettu, mutta se olikin ihan eri tarina se....... ;)
Oma kokemukseni on ettei nuo miehet ole mitään selvännäköjöitä vaan moni asia täytyy taivuttaa rautalangasta!
Ymmärrän hyvin ulkopuolisuuden tunteesi - olen kokenut samaa, niin kuin varmaan moni meistä, joilla ei ole oikeaa yhteistä kieltä miehen perheen kanssa.
Saan muistuttaa miestäni usein asiasta, vaikka kyse meillä on hänen kilometrin päässä asuvan sisarensa vierailuista. Maan kieltä sisar ei ole vaivautunut opiskelemaan, enkä minä taas periaatteesta puhu hänen kanssaan mitään muuta kieltä :-o
Kun olemme Suomessa, kokee mieheni varmasti ihan samalla tavalla. Kyläilemme sukulaisissani ja ystävieni luona enkä jaksa tulkata kaikkea ja koko ajan hänelle. Hänen vaan täytyy kestää, niinkuin minunkin vuorollani.
Omalta osaltani olen huomannut että pma aloitteellisuus palkitaan. Kun käly tulee kylään (ja satun olemaan hyvällä ja energisellä tuulella; käly kyläilee jatkuvasti ....) pommitan häntä kysymyksilläni ja kun hän ei ymmärrä, täytyy miehen tulkata.
Kun miehesi nauraa siskonsa kanssa, kysy mikä on niin hauskaa? Sinäkin haluaisit osallistua hauskanpitoon!
Tsemppiä! Kuukausi on vain lyhyt aika, meillä tuo käly on kyläillyt 2-3 kertaa viikossa jo yli 10 vuoden ajan ....