Muutto Suomesta ulkomaille jossa 6v tyton ikätoverit käyneet jo koulua, Suomessa vasta eskarilainen?

Et kertonut tarkemmin kohdemaasta, mutta tassa esimerkkina Englannista.



Vaikka kouluun mennaan kaksi vuotta aikaisemmin kuin Suomessa niin varsinkin " reception" luokka on todella leikkipainotteinen. Osa lapsista (kesalla syntyneet) kay reception luokkaa vain 3-4 kuukautta, mutta tuo riippuu alueesta. Osa kouluista ottaa kaikki kerralla syksylla ja osa syntymaajan mukaan 3 erassa. Jos tyttosi on nyt 6 ja aloittaisi Suomessa eskarin, niin oletan hanen syntyneen alkuvuodesta. Englannissa han aloittasi syksylla year 2:sta. Year 1 aikana muut ovat jo " opiskelleet" ehka hieman enemman. Suurimmalla osalla on jonkin nakoinen lukutaito ja laskuissa osataan ehka yhteenlaskua, jos summa on alle 10. Englannin kielen rakenteesta johtuen, minusta on hieman vaikea sanoa, missa vaiheessa lapset osaavat lukea. Esim meidan 8v tytto on hyva lukemaan, mutta pitkat latinalaisperaiset sanat ovat viela vaikeita.



Englannissa on kuitenkin tapana pitaa koko ikaryhma yhdessa ja koulun aloittamisen aikaistaminen tai viivastys on harvinaista. En usko tytollasi olevan suuria ongelmia, koska

1. han puhu ja ymmartaa englantia

2. osaa lukea suomeksi eli kirjain-aanne yhteys on tuttu

3. Yleensa suomalaislapset ovat olleet paivakodissa ja tottuneet ryhmassa oloon.

4. Ainakin meidan koulussa " erikoistapauksia" tuetaan aika hyvin ja esim tyttaresi tapauksessa han voisi harjoitella lukemista ja matikkaa alemmalla luokkatasolla, vaikka kavisikin muuten koulua ikaistensa kanssa. Todennakoisesti saa muut kiinni nopeasti.

Lapseni osaa lukea tavaamalla suomeksi, mutta ei vielä sujuvasti. Englantilaiset lapsien pitäisi osata samassa vaiheessa esim. lukea sujuvasti ja kirjoitaa kokonaisia lauseita, jotka alkavat isolla kirjaimella ja päättyvät pisteeseen. Ja tietenkin tämä pitäisi hanskata englanniksi.



Kovasti huolettaa se, että lapsi kokee koulussa olevansa huomattavasti jäljessä muita samanikäsiä, saattaa ainakin meidän tapauksessa vaikuttaa koulumotivaatioon lapsella.

Meidan muutto olisi Australiaan, mutta siellahan kaydaan suunnilleen englantilaista koulusysteemia. Olen itse asunut ulkomailla perheeni kanssa lapsena ja pikkuveli meni ei englanninkielen taitoisena enkkulaiseen kouluun juuri suunnilleen saman ikaisena (noin 7v). Ei oppinut lukemaan suomeksi eika englanniksi ennen kuin oli vahan vanhempi. Englanti kielena ei tuottanut ongelmia, mutta koulunkaynti takkuili. En sitten tieda onko silla niin valia, kunhan lapset sosiaalisesti parjaavat eivatka tunne oloaan epavarmoiksi huonommasta koulumenestyksesta huolimatta? Ja onhan se koulukaynti tietysti muutakin kuin vaan lukemista ja kirjoittamista...Ehka stressaan turhaan.

Tuikkulin kommentteja komppaan. Englannissa lapset todellakin pidetaan samoissa ryhmissa, vaikka isoja eroja lasten tasoissa esiintyy. Jotkut lapsista ovat melkein vuoden nuorempia kuin toiset, monet ovat ei-englanninkielisia, mutta samoissa ryhmissa mennaan. Luokallekaan ei jaada. Oma vanhin poikani (8-vuotias) ei ole ollut akateemisesti kovinkaan " lahjakas" ainakaan tahan mennessa, mutta sosiaalisten taitojen oppiminen on mielestani aivan yhta tarkeata. Ja sitahan englanninkielisissa maissa juuri opitaan, ihmiset ovat vilkkaampia ja avoimempia kuin Suomessa.

Muutimme Englantiin viime jouluna, jolloin esikoisemme meni täällä ekalle. Poikani ei osannut sanaakaan englantia. Onneksi lapsi osasi kirjoittaa isot kirjaimet, siitä oli suuri apu.



Muut lapset olivat tosiaan käyneet reception-luokan ja puolet ekasta kun poikani meni joukkoon. Täytyy sanoa, että onneksi meni kouluun tässä vaiheessa eikä vuotta myöhemmin. Pahin hetki muuttaa ulkomaille on silloin, kun suomalainen eskari on käytynä, mutta muualla koulussa on oltu jo pari vuotta.



Reception-luokalla lapset olivat opetelleet kirjoittamaan isot ja pienet kirjaimet, ja laskemaan yhteenlaskuja kymmeneen asti. Ekaluokan alussa olivat jatkaneet tästä ja opiskelleet mm. myös vähennyslaskuja. Pojallani on ollut iso työ ottaa muita kiinni. Lisäksi hän on luokkansa nuorin (syntynyt elokuussa), joten hän on selvästi joitakin luokkatovereitaan kehittymättömämpi monissa taidoissa, sillä tässä iässä vuosi on vielä iso ikäero.



Nyt kun poika on käynyt koulua viisi kuukautta, poika osaa mm.: puhua englantia (yksinkertaisia lauseita), lukea englantia (helpohkoja lukukirjoja), lukea suomea, kirjoittaa kolmikirjaimisia sanoja englanniksi, laskea yhteen- ja vähennyslaskuja kahteenkymmeneen asti. Hän ymmärtää englantia aika paljon, muttei kuitenkaan läheskään kaikkea mitä koulussa opettaja puhuu.



Vaikka kehitys on ollut huimaa, niin kyllä tämä on ollut myös rankkaa. Lapsi on usein uupunut koulupäivien (9-16) jälkeen. Kavereita on saanut jonkun verran, mutta ei oikein osaa mennä yhteisiin leikkeihin mukaan. Olemme tosin tehneet työtä kavereiden saamiseksikin, kutsumalla heitä meille leikkimään aina lyhyinä (9-14.30) koulupäivinä.



Meillä sopeutumisessa on auttanut mm. se, että poika on kansainvälisessä koulussa. Siellä osataan hyvin ottaa uudet oppilaat mukaan toimintaan, ja ymmärretään lasten erilaiset taustat. Parasta kaikessa on kuitenkin se, että pojalla on myös äidinkielentunteja, jotka ovatkin tosi rentouttavia ja tärkeitä hetkiä viikossa. Silloin saa pienessä ryhmässä (kaksi oppilasta) puhua omaa kieltään, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Nämä tunnit ovat tosi tärkeitä lapsellemme, ja olemme iloisia että valitsimme juuri tämän koulun lapsellemme.



Lapset ovat ihmeellisiä ja oppivat käsittämättömästi asioita. Mutta täytyy sanoa, että minun pojallani huoleton lapsuus loppui kuin seinään, kun hän tuli tänne kouluun. Erikoisinta tilanteessa on se, että jos/kun tulemme Suomeen kahden vuoden poissaolon jälkeen, lapsi menee ekalle... Siellä saakin sitten aloittaa uudestaan kirjainten opettelun ja laskujen laskemisen, sekä 3-4 tuntiset koulupäivät.

Olemme pohtineet samaa asiaa, sillä muutamme ulkomaille nyt kesällä, kun poikamme Suomessa menisi eskariin. Kohdemaassa hän kuuluisi ikänsä puolesta ensimmäiselle luokalle. Me sovimme kansainvälisen koulun kanssa, etttä poika menee ikäistään vuotta nuorempien ryhmään ja saa siten vähän pehmeämmän alun uuteen koulunkäyntiin. Tämä oli koulunkin mielestä hyvä! Palaamme joka tapauksessa parin vuoden päästä Suomeen ja voi olla, että poika menee sitten vasta ensimmäiselle Suomessa!



Onko siis olemassa maita tai kouluja, joissa lasta ei voi sijoittaa ikäistään vähän nuorempien ryhmään? Miksi pitäisi viedä lapsi paitsi vieraaseen ympäristöön myös vaikeampaan koulunkäyntiin kuin hänellä on vielä valmiuksia?

Koulussa asiaa kuitenkin hieman vastustettiin. Syynä oli lähinnä se, että tässä koulussa eskari oli täynnä (25 oppilasta), ja ekalla luokalla oli tosi paljon vapaita paikkoja (10 oppilasta). Toisekseen, jos pysymme syystä tai toisesta Englannissa pidempään, on lapsen parempi olla ikäryhmänsä joukossa. Aluksi vakuutin, että olemme korkeintaan kaksi vuotta, nyt olen lämpenemässä ajatukselle, että olisimme täällä pidempäänkin. Meillä luokka-asteen valintaan vaikutti myös äidinkielen opetus. Ekalla se on opetusohjelmassa, eskarissa ei. Äidinkielentunnit ovat kuitenkin tosi tärkeitä, minusta kaikkein tärkein aine tällaiselle pienelle lapselle.



Pieni ryhmäkoko on ollut tosi hyvä juttu. Ekalla luokalla on ope ja avustaja, joten yhtä aikuista kohden on vain 5 oppilasta! Siinä saa aika yksilöityä opetusta. Ja kun äidinkielentunneilla on vain kaksi oppilasta, ei lapsi ole missään vaiheessa kovinkaan isossa ryhmässä.



Mutta jos tilanne olisi ollut erilainen, olisimme ihan tyytyväisinä laittaneet lapsemme reception-luokalle. Siellä hän olisi ollut kuitenkin vain vajaa kuukautta vanhempi kuin seuraavaksi vanhin.

Tuo ikakysymys vaikuttaa aika paljon. Toki Suomessakin joku on aina nuorin ja joku vanhin, mutta erot ovat ehtineet tasoittua, koska koulu alkaa myohemmin. Meilla tilanne on hieman painvastainen eli poika on syntynyt syyskuun 1. paiva. Han ei kylla millaan olisi ollut valmis kouluun vuotta aikaisemmin eli hyva, etta aikanaan jaksoi odottaa masussa nuo tarkeat 3 tuntia :-). Viimeinen vuosi playgroupissa oli kuitenkin aika vaikea, koska kaikki laheisimmat kaverit olivat koulussa. Viela nytkin pojalla on aika vahan oman luokkalaisia kavereita, koska luokan ikajakauma painottuu aika paljon loppukevaaseen ja kesaan ja kaikki muut ennen joulua syntyneet ovat tyttoja. Meilla kevat- ja kesalapset aloittavat taysipaivaisen koulun myohemmin ja reception luokalla toimitaan aika paljon pienemmissa ryhmissa, jotka ovat jakautuneet lahes taysin ian mukaan.



Tuo pienten tasoryhmiin jako kuulostaa suomalaisesta kylla aika oudolle, mutta minusta on hieno juttu. Ryhmat aikuista kohden ovat pienia ja jokainen saa kehittya omalla tasollaan. Meilla ainakin pari year1 lasta on harjoittelemassa lukemista ja matikkaa reception lasten kanssa ja vastaavasti yksi kay lukemassa year2 kanssa. Koulu on kuitenkin aika paljon muutakin kuin akateemista osaamista ja sikali tuo ikaluokan yhdessapito on jarkevaa.