Onko muita jotka epäröi?
Mä olin jo ilmoittautunut tammikuun kuumeilijaksi, mutta sitten iski JÄRKi käteen. Ikävää!! :)
Mietin raha-asioita ja omia vaikeita raskauksia ja kahta poikaani (2 ja 4 v) ja elämän " helppoutta" . Mutta silti haluan vauvan vaikka pahin kuume menikin.
Näillä näkymin otan kierukan joskus huhti-toukokuussa pois ellei kuume lopullisesti katoa. Onko muita joilla ah, niin ikävä järki voittaa tunteen?? :) (ja toivoo että tunne palaa)
Kommentit (4)
Valitan,mutta en kuuluu niihin ihmisiin joitten tähän kuuluisi vastata koska meillä tunteet voitti järjen niin sanotusti tai oikeastaan molemmat voitti.Kuumeilin kovasti siitä lähtien kun poikani täytti 1,5v. ja nyt sitten kun poika on hieman yli 2 vuotta niin alotettiin yritys.Puhtaasti syinä oli et pojalle saatais edes se yksi sisarus(enenpää ei haluta ellei kaksoset tule)ja se että minulla on kova vauvakuume.Oli silti niin lähellä että oltaisi jätetty yhteen lapseen koska elämä on niin helppoa näin,mutta tunteet pimensivät järjen ja taas toisaalta katsottuna taas valaisivat järkeä.Kyllä uskon että meidän tapauksessa vaikka kahden huomioiminen on vaikeampaa kuin yhden sekä hoitaminen niin jokainen ansaitsee sisaruksen ja äiti ansaitsee vielä kerran kokea sen vauvan mahassa yms.Tee lista plussapuolista ja miinuksista niin kuin minä.Jos sinusta tuntuu että perheeseenne mahtuu vielä yksi niin mikäs jottei,mutta mieti tosiaan tuota jaksamista ja sitä että jaksat huomioida vanhemmat lapsesi todella hyvin.Aivan liian monesti monet unohtavat miten paljon lapset tarvitsevat läheisyyttä ja huomiota ja syöksyvät kohti uutta raskautta ja uutta lasta.Sitten ihmettelevät lapsen mustasukkaisuutta.Minusta olet järkevä kun mietit asiaa perusteellisesti ennen kuin päätätte mitä teette.
tehkää ihmeessä lapsi.Sitä ei päivääkään kadu ja se on ihaninta koko maailmassa.Se on minusta paljon ihanenpaa kun töissä olo tai opiskelu vaikka töissä en ole kerennyt vielä olemaankaan.Ja voi olla vaikka työtän kun lapsen saa koska kyllä siitä rahallisestikkin selviää.Itse sain tämän lapseni 20 vuotiaana ja hetkeäkään en ole katunut!
Elikkäs meillä mies puhui lapsesta ja minä jarrutin.. syinä lähinnä toimeentulo ja työtilanne. Sitte ku ajattelin, että kyllä sitä toimeen tullaan ja innostuin vauva-ajatuksesta, niin mies alkoi epäröimään:(
Ollaan keskusteltu ja molemmat on sitä mieltä, että yhteiseen elämäämme tulee kuulumaan lapsia, mutta mies miettii nyt raha-asioita. Sanoi, että sitte ku tullaan rahallisesti toimeen.
En kuitenkaan ymmärrä. Tällä hetkellä teen paljon sijaisuuksia ja mies on vakituisesti töissä ja tienaa kivasti. Itse olen liiton rahoilla ja sen lisäksi työtuloja jonki verran. Ostimme kyllä talon vuosi sitten, että ehkä siinä on velka asiat takana.. tosin emme voi odottaa 20 vuotta, että laina on maksettu.
Jos raskautuisin niin saisinko liitolta rahaa joka tapauksessa ja kenties kelaltaki? jos joku osaisi neuvoa, vois sitte perustella miehekkeelle, ettei ole raha-asioista kiinni.
Mies kyllä tykkää hirmuisesti lapsista, että siitä se ei voi olla kiinni.
Yhteisestä päätöksestä aikasemmin jo jätin pillerit pois, mutta on tullut aloitettua taas:( Siinä olis ollu kaks kertaa mahollisuus tärpätä, muttei tärpänny.. ja niinku mä vielä kovasti toivoin:)
Surettaa tavallaan, että asia kääntyi näin päin, vaikka onhan tässä vielä hyvin aikaa, mutta ku niin kerkesin innostua ajatukselle.. ja toiveet pyörii yhä mielessä, että vois heittää pillerit pelolle:)
Kertokaahan nyt onko se niin vaikeata tulla rahallisesti toimeen lapsen kanssa.
Hei
Mulla kans samoja tuntemuksia. Se ero vaan on, että mulla ei ole vielä yhtäkään lasta! Mies haluaa ja mäjarruttelen, vaikka toisaalta haluankin lapsen. Mietin lainoja ja työjuttuja ja sitä, että entä jos... Mutta olen antaut itselleni luvan odottaa ensi kesään. Tietysti tiedän, että jos lapsi tulisi, niin se olisi maailman paras asia eikä sitä varmasti katuisi. Mutta nyt kun vaihtoehdot ovat vielä auki niin on jotenkin helppo panikoida.
Tsemppiä