Neliapilat vk 24

mites teillä muilla ?? Minä kyllä nautin täysin siemauksin vaikka aika vetämättömäksi se vetää olon tuo helle !! Jotenki se tuntuu niin rentouttavalta olla vaan ja löhötä ;)

Kaikki kotityöt sitten taas tuntuuki pakkopullalta näin kuumalla !!! No kerkeehän sitä niitä..........

Missäsä kaikki muuten luuraa ?? Ei taida olla kellään etes jännityspäiviä menossa?

Me tuossa lasten kanssa äsken katsottiin kuopuksen vauva-ajan videokuvauksia ja naurettiin sille miten pieniltä kaikki lapset näytti. Täytyy sanoa että itselle tuli kyllä salaa ihan hirveen haikea mieli kun sitä pientä vauvaa siinä isompien keskellä katsoin ja tietysti taas tuli mieleen että miten kamalan ihanaa se vauva-aika ois ! Snif..

Niihin videoihin muuten eksyttiin ihan sen takia ettei telkkarista yksinkertasesti tule mitään viisasta näin kesällä. Ei sillä että haluis koukussa moniin sarjoihin ollakaan niinku talvella mutta jos nyt sentään jotain järkevää näkyis !!

Onko teillä paljon omia tai perheen yhteisiä harrastuksia näin kesällä ?? Meillä ei lapset halunneet tänä kesänä mitään vakituista harrastusta ja isommat tuntuvat löytyvän vähän liiankin usein tietokoneen ääreltä ! Onhan heillä onneksi kavereitten kanssa erilaisia pelejäkin väliin pystyssä mutta muina kesinä on ollut jalkapallokerhoa ja pesäpalloa yms. useampana päivänä viikossa.

Nyt karkasi kuopus sängystä täytyy mennä etsimään ! Öitä.

oli näköjään mennyt kun minä availin uuta ketjua niin toiset samaanaikaan kirjottelikin entiseen !! Samapa tuo mihin kirjoittelee mutta helpompi ois avata vähän lyhempää ketjua, ja eikös se ois kiva jokaviikko ottaa uus alotus ?

Hiljasta vaan on että taidetaan vielä nauttia näistä hellekeleistä jokapuolella :)

Se alkas kierto olla puolessa välissä mutta hiljasta on yrityspuolella !! Mies reissuhommissa joten saa nähdä meneekö parhaat päivät ihan hukkaan ;) no olen yrittänyt palailla muutenkin takaisin tuohon tulee jos on tullakseen meininkiin !! Hermot menee jos joka kuukausi viikon etukäteen joka olotilan muutosta tarkkailee !

Eri asia muuten miten se sitten onnistuu !



Missä kaikki ?? Huhuu??

Täällä yksi helteen uuvuttama...en tykkää en sitten yhtään paahtavasta helteestä ,sisälläkin on niin kuuma ettei nukkumisesta yöllä tule mitään ,vaikka tuuletin pyörii katossa sängyn yläpuolella.

Pihalla tuli istuttua pitkästä aikaa ,lehti kourassa. Viimekesä menikin etten istunut siellä lainkaan kun olin töissä koko kesän.

Mattopyykille menoa tässä pitäsi alkaa pikkuhiljaa suunnitella jos tulee tuo tarjottu työpesti otettua vastaan, ei loppukesästä ehdi mattoja jynssäämään. Onneksi ranta on lähellä (100-150m) lapset uimaan ja itselle matto kainaloon. Tuossa rannassa on tehty todella hyvä matonpesu paikka ,se on ihan maalla ,vesi tulee järvestä letkuja pitkin ,ei siis mene pesuaine vedet järveen ,vaan viemäriin. Hyvät pöydät on rakennettu jossa matot saa pestä seisaaltaan ,ei tule selkä kipeäksi polvillaan kökkimisestä. Tangot on vieressä missä valuttaa/kuivattaa matot.



Omanapa olis taas täti vapaa ,että ei kun ovista odottelemaan. Tiistai aamuna verikokeisiin ja sitten saakin odotella niitä tuloksia...toivottavasti ei kauan.

Päivät venyy tuolla pihalla, ettei oikeen koneelle riitä aikaa. Meilläkin vauhtia tuolla pihalla piisaa ja kävi siellä pieni tapaturmakin....Esikko (itsepäinen) vei kielloista huolimatta keskimmäistä tuonne tielle polkutraktorin kanssa ja minä huudan perään, että heti takaisin pihalle ja samassa sieltä tullaankin jo vastaan verta valuen....Tytsyllä oli ylähuuli auki, oli siinä luvattomille teille menessään jotenkin törmäillyt ilmeisesti toisiinsa. Kyllä esikko nimensä kuuli! No aluksi tilanne näytti tosi pahalta ja räyhäsin sisällä esikolle totelemattomuudesta ja pienempien kiusaamisesta ym... Kuinkas ollakkaan anoppi oli hiippaillut ovesta sisään ja kuunnellut jonkin aikaa mun huutamista ja käveli miestä ovella vastaan. No ihmettelin kun mies huutaa mun nimeä ja rykii.....anoppihan se siellä. Siis mua sentään ärsytti!!! ja hävetti!!! Mutta ei silläkään oikeutta ole tulla koputtamatta sisään ja yleensä meillä onkin ovi lukossa ja nyt siinä tohinassa jäi auki. Ei muuta, mut se saattaa heti sukulaisille juoruta, että mie olen hermoraunio noin monen lapsen kaa ym... ja sit jos vielä se neljäskin......graaz. Mutta asiasta mie huusin ja täytyyhän noille muksuille jotenkin se järkipäähän saada ja eiköhän myö kaikki huudeta joskus, mut silti. Sori valitus, mut pakko oli johonkin purkaa ja itepähän huusin plääp plääp......

Pääasia nyt kuitenkin, ettei tytölle pahemmin käynyt, eikä tikattavaksi tarvinut lähteä.



tälläistä tänne tällä kertaa, öitä.....



Lalla

Hellekin helpottaa ja kasveille vesi tekee hyvää. Toivottavasti ei nyt kumminkaan ihan kokonaan kesäkelit haihtuneet. Meillä päästiin juuri sopivasti uimisen ja veneilyn makuun, joten kiva olisi niitä jatkaa edelleen...



Olipas Lalla ikävä, kun anoppi pääsi yllättämään... Voin vain kuvitella tunteen. Omani asuu niin kaukana, ettei onneksi yllättäen poikkea. =) On muuten yksi ärsyttävimmistä asioista minusta, että jos lapsia on useampia ja sitten tulee jotakin ongelmia tai palaa pinna tms. niin heti ollaan sanomassa, että mitäs teitte niin paljon lapsia. Itse olen jo oppinut varomaan puheitani määrättyjen ihmisten kanssa, kun joskus esim. väsymyksestä puhuessani olen saanut vastaukseksi, että pakkoko oli tehdä lapsia monta ja vielä niin peräkkäin... Ärsytys... Eräille ihmisille siis hymyillään, vaikka olisi mikä. =)



Mutta nyt kutsuu nukkumatti. Toivottavasti aurinkoisia päiviä!

Jaahas anopin kuullen on täällä karjuttu:)

Ei siitä kannata mieltään pahoittaa...minä en välitä muiden kuunteluista ,jos on aihetta ääntä korottaa teen sen oli kuuntelemassa kukatahansa... anopista viisveisaan ,tullaan ihan hyvin juttuun ja olen minä hänellekkin joskus huutanut ja sanonut suoraan...näin tekee tarvittaessa myöskin anoppi. Mies välillä panikoi ,että koskahan me anopin kanssa ollaan tukkanuottasilla ,mutta turha pelko...kun kumpikin sanoo suoraan mitä ajattelee ,ei törmäyskurssille helpolla joudu.



Hieman on täälläkin viileempi ilma yöllisen vesisateen jälkeen ,mutta johan tuo aurinko alkaa tuolta pilven takaa kurkistella:)



Täytys vähän tässä siivoilla jos sattuu huomenna yllätysvieraita tulemaan juhlia en meinannut synttäreitä ,mutta saattaahan sitä joku pistäytyä.

Mitä sitä suotta kun ei mitään pyöreitä lukuja tule...ykkönen kolmosen perään...mulla on siis yksvuotis synttärit:)

Hyvä mijora, jos sulla on anoppi, jonka kanssa voi asioista puhua suoraan. Ei niitä liian usein taida olla. Kun on itselläkin pikkupoika niin joskus tulee mieleen, että miten kummassa sitä joskus osaa olla anoppi. Usein ovat aika mutkikkaita nuo anoppisuhteet, omanikin, mutta eipä siitä sen enempää.



Tänään on taas sellainen päivä, että vauva-ajatus tuntuu mukavalta, vaikka eilen illalla viimeksi mietin, että jos nyt kuitenkaan ei ihan vielä vauvapuuhiin ryhdyttäisi. Muistelin, että kesällä -99 olen viimeksi ollut siinä tilassa, etten ole raskaana tai imetä. Tauko siis saattaisi olla ihan hyvä. Mutta sitten ovat muksut taas leikkineet koko päivän niin innolla yhdessä ja mieleen on taas tullut se ajatus, että on ihanaa, kun lapset ovat suunnilleen saman ikäisiä ja yhteistä puuhaa löytyy jatkuvasti. Joku joskus neuvoi, että perhesuunnittelussa kannattaa miettiä myös vähän pitemmälle ja kuvitella, millaisen perheen haluaisi olevan vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Vauva- ja pikkulapsiarki on kuitenkin vaan ohimenevä vaihe... Ja kyllähän mun sitä vauvaa tekisi ihan kauheasti mieli, mutta jaksaminen mietityttää. Huokaus! Toivottavasti ette ihan puudu näihin mun pohdintoihini. Ootte vaan niin otollisia uhreja näille, kun en kellään muullekaan näitä viitsi jauhaa. =)



Koko ajan on takaraivossa myös ajatus siitä, ettei se raskautuminen välttämättä niin helposti tällä kertaa käy ja niin moni asia voi sitten sen jälkeen mennä pieleen. Kuka se väittikään, että lapsiluvun lisäännyttyä äidistä tulee rennompi... Muutenkin musta on kyllä tullut tarkempi lasten myötä. Ekan kanssa olin paljon suurpiirteisempi monessa asiassa. Monen pienen kanssa vaan on pakko pitää yllä jonkinlaista järjestystä, jos meinaa saada pysymään tilanteen jotenkin hallinnassa. Ekan kanssa ajattelin, että selviän kyllä tuli mitä tuli, mutta nyt esim. ajatus vammaisesta lapsesta tai vaikka pitkästä vuodelevosta sairaalassa tuntuu pelottavammalta, kun on muitakin huomioitavia lapsia. Miten teillä muilla? Oletteko te muuttuneet rennommiksi äideiksi lasten myötä? Varmaan paljon riippuu siitäkin, millainen äiti on ollut ekan lapsen kanssa. Mulla oli paljon kokemusta vauvanhoidosta ja vauva oli " helppo" , joten oli helppo olla rento äiti. En minä nyt mikään niuho tunnusta nytkään olevani, mutta vastuu painaa nyt enemmän kuin esikoisen ollessa pieni.



Nyt taidan lähteä kurkkimaan, miltä kasvimaalla näyttää sateen jälkeen. Aurinkoista päivää kaikille!



Ps. Sanokaa vaan suoraan, jos teitä pitkään yrittäneitä ärsyttää nämä vuodatukset. Meinaan, että saattaa olla kurja kuunnella mun haluan-en halua juttuja, kun itse HALUAISI, muttei saa... Voisin yrittää parantaa tapojani. ;)

Se ketä alkaa ärsyttää ,laittakoot koneensa kiinni ,täällähän sana on vapaa. Jokainen varmaan pohtii noita samoja asioita.

Itsestään on kanssa löytynyt enemmän ajatteleva ,vaikka ei vieläkään mikään tiukkapipo. Esikoisenhan sain 16v ,joten silloin elettiin enemmän päivä kerrallaan metodilla ,nyt asioita suunnitellaan ja niistä nautitaan tai ollaan nauttimatta. Siis silloin kun lapset oli pieniä ,sitä mentiin päivästä toiseen ,aika kuluin arjen askereissa ja niistä selviämisessä. Nyt kun aikaa olisi toisella tavalla enemmän ,olisi ns. aikaa sille vauvalle antaa ,niin eipä sitä sitten kuulukkaan.

En väitä ,etten olis ollut valmis äidiksi silloin 16v ,mutta tottakai 16v ja 30v ajatusmaailma on vähän erilainen. Kasvatus asiat ym. ovat koko ajan pysyneet samoina ,ne eivät ole muuttuneet vaikka ikää on tullut.

Jotenkin vaan tuntuu ,että nyt olisi enemmän annettavaa kun silloin oli ,talous on parempi jne. näitä normaaleja juttuja.

Meillähän ikäeroissa löystyisi nyt jos vauva tulisi taloon ,esikoinen täyttää 15v ja toiset seuraavat perässä. 9-10v olisi joka tapauksessa se ikäero seuraavaan...se ei tunnu vielä miltään ,mutta tuo 15 v jo tuntuu. No vauvalla olisi monta syliä mihin turvautua ,vaan siinä voisi helposti käydä niin ,että vauvasta tulisi ns. kaikkien " lemmikki" ja hänestä kasvaisi pikkupelle joka ei välitä tuontaivaallista säännöistä sunmuista...heh ,näin on monessa perheessä käynyt.

Tosin olen kyllä aika tiukka sääntöjen suhteen ja kyllä meidän isommat lapset jo osaisivat opettaa pienelle tapoja jne.

Tässä pähkäilyä ja pohdintaa ,joten edellinen mietiskelijä ei ole yksin ajatustensa kanssa. Niitähän tänne mahtuu:)

Mie olen kans tänään pähkäillyt ihan samoja juttuja, kun työkin....juuri tuossa ennen koneen avaamista miehelle niistä vuodatin. Siis ihan ällistyin, kun nää teidän jutut olivat ihan mun suusta! Mun oli ihan pakko näyttää pieniä pätkiä teksteistä miehelle, kun ihmetteli mun ällistynyttä ilmettä. Luettuaan hän naurahti ja sanoi, että työ ootte ihan samanlaisia, ilmankos koneella viihdyt. Eli ihanasti onneksi ymmärtää. Mukelot; minusta on ainakin ihanaa lukea, että muutkin pähkäilevät samoja juttuja ja samaa mieltä myös siitä, että jos jotain haittaa, ei tartte sit lukea. Mahtavaa kun on tämmöinen paikka olemassa, mihin voi purkaa mieltään muille kanssasisarille. Eli KIITOS kun olette olemassa!



Nyt meen nappaan ton sisälle eksyneen kärpäsen, ärsyttää kun se kiusaa!



Lalla

Kiitos, että ymmärrätte... Itsellä tuntuu välillä siltä, että ajatukset vaan kiertää samoja latuja ja niitä sitten tänne vuodatan. Jotenkin tuntuu tavallaan väärältä pähkäillä tuollaisia, kun samaan aikaan moni todella kärsii siitä, ettei lasta voi saada, vaikka olisi kaikin tavoin valmis. Vaan niin kai se on, että jokainen näitä jossain vaiheessa pohtii ja hyvä niin. Se on osa prosessia matkalla kohti (toivottavasti) nelilapsista perhettä. =)



Sattuipa taas kaupassa hupaisa pieni välikohtaus, kun lasten kanssa siellä tänään kävin. Iäkäs herra alkoi kovasti kysellä, että kaikkiko nämä on omia ja mitenkäs sitä joku vielä nykyaikana näin paljon lapsia tekee. (Ja lapsia oli tosiaan VAAN kolme) Ihan positiivisella mielellä minusta oli kuitenkin. Kun kaupasta tultiin ulos, esikoinen ihmetteli, että eikö tuo setä ole koskaan nähnyt kunnon perheitä, joissa on paljon lapsia. =) Meillä lapset näet on sitä mieltä, että perheessä lapsia pitää olla monta ja meillekin pitää tulla ainakin kaksi poikaa ja yksi tyttö vielä niin, että on sitten kumpiakin kolme. Enemmänkin saa tulla, muttei vähempää... Varmaan vielä koittaa sekin aika, kun eivät niin innokkaasti suurperhettä toivo, mutta pienistä se on ihana ajatus...



Nyt unten maille... Aurinkoista huomista odotellen.

Olipas tullut paljon juttua sillävälin kun minä en kiireiltäni ehtinyt koneelle !

Kyllä nuo teidän jutut taitaa olla ihan meidän jokaisen ajatuksia. Se on totta että todella kovasti sitä neljättä lasta toivoisin mutta on se vaan niinkin että välillä tulee ihan kauhu että mitäs sitten jos ihan oikeesti tärppäiskin ! Täytyy sitä olla melko lahopää ;) mutta onneksi en näköjään ainut ;)

Minäkin olen esikoiseni saanut nuorena ( 18 v.) ja täytyy sanoa että omasta mielestäni olin aika kypsä ikäisekseni ja lapsi oli toivottu. On ihanaa nyt kun on itsekkin vielä suhtkoht nuori ja lapsi on murrosikäinen ! Silti on välillä puhuttu miehen kanssa että nyt olisi enemmän järkeä päässä nauttia lapsesta ja toisaalta taas huolehtiakin paljon enemmän ! Nuorempana oli ehkä jokin usko että kaikki menee aina hyvin ja mitään ei voi sattua. Kahden ensimmäisen lapsen aikana vauvantekokin oli mielestäni siinä että päätettiin että saa tulla ja kuukauden päästä raskaustesti oli positiivinen !

Lapsuusaika ja varsinkin vauva-aika on niin lyhyt että vasta kolmosen kohdalla osasin oikein tosissaan elää sitä aikaa. Niin ja silloin tuli huomattua että ei niitä niinvain lapsia tehdäkkään !!

Lämpimät kelit eikun vaan jatkuvat ja mikäs sen kivempaa kun saa vähillä vaatteilla ulkoilla !

Aurinkoista päivää kaikille..............................

Täällä on keretty keskustelemaan vaikka mistä, kun minä onneton en oo kerenny koneelle ollenkaan muutamaan päivään..

Nuo lapsukaiset on aika hyvin täystyöllistäneet viime päivinä ja ulkona ollaan oltu ilta myöhään. Nuorimmainen on ollut helteistä johtuen päivisin aika vähäuninen ja siitä johtuen aikasta kiukkuinen kaveri. Onneksi yöt nukkuu heräämättä.

Meillä eilen ulkona sattui pikku haaveri vanhimmalle muksulle.. useista kielloista huolimatta halus kiivetä isolle kivelle ja niinhän siinä kävi että, kivi osoittautui miestä kovemmaksi ja satutti jalkansa. No siitä sitten kamala huuto päälle ja herätti sit nuorimmaisen huudollaan. Muutenkin on nukkunut huonosti ja ollut kiukkuinen, niin nyt sit joutu herään tuon takia.. Eikä sit enää malttanut uniaan jatkaa. Silloin tuli kyll aikasta voimakkaasti ääntä korotettua ja tottahan toki siinä naapuri oli kuulolla! No, eipä tuo tullut mitään sanomaan, mutta katseet kyllä kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.. Hän kun on joskus maininnut siitä, kun kolme lasta on syntynyt pienellä ikäerolla, niin miten se on meidän jaksamisen laita. Kyllähän sitä välillä on aika väsy, mutta kukapa pienten lasten vanhempi ei olisi?

Olen kyllä kans katsonut kenelle sanon mitäkin juuri sen takia, ettei sit tarvii kuunnella niitä kommentteja lasten ikäerosta ja meidän jaksamisesta näin monen pienen kanssa.

Paljon olisi ajatuksia kirjoitettavana, mutta taas on jätettävä kirjoittaminen tähän ja palattava askareiden pariin.. Mutta koitan illalla keretä jatkamaan jollei jo ajatukset ole lentänyt tuulen mukana muualle! Mutta tämä on kyll aivan mahtava porukka ja innolla aina luen kaikkien kuulumisia ja purkautumisia! Jatketaan samaan malliin!

Aurinkoista kesäpäivää kaikille!



wagner

Tänään olen ollut klo 5 asti hereillä. Koira rupesi haukkumaan siiliä, kun siili oli mennyt sen reviirille. Kuono oli koiraherralla veressä, kun oli ehtinyt jo sitä yrittää napsia suuhunsa.



Nyt on olo kuin peipposella, kun sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. On mennyt monta yötä jo levottamasti helteiden vuoksi. Tietty ei pitäisi nyt valittaa, kun lämmintä vihdoin tuli.



Samantapainen välikohtaus sattui mullekkin keskiviikkona, kun kävin toisella paikkakunnalla muksujen kanssa kaupassa. Semmoinen keski-ikäinen rouva katseli minua ylhäältä alaspäin jonkin aikaa ja sen jälkeen katseli muksuja sillä silmällä, että vieläkös noita on useampikin. Etenkin kun esikko huuteli vielä, että äiskä tuu tänne. Esikko ~~10v näyttää ikäistää n. 2 vuotta vanhemmalta, kun on tosi pitkä poika. Minua on puolestaan sanottu ikuiseksi teiniksi.....pieni, pitkä tukka ja pukeutuminen (kuulemmma) tekee sen....Niin tää rouva sanoi sitten kuopukselle, että onpas sulla sisaruksia, eikö ookkin kivaa. Eli hänkin ihan positiivisella mielellä kuitenkin.



Aika moni teistä on saanut esikoisen nuorena. Minäkin ehdin täyttää juuri 20v , kun esikko syntyi.....elikkäs lähiaikoina 30v täysi. Mulla on ollut haaveena jo lapsesta asti iso perhe ja murkkuikäisenä jo kova vauvakuume!



Vaikka tää pähkäily ja jahkailu nelosen suhteen välillä tuntuukin hölmöltä, niin minäkin olen ajatellut että se on prosessi kohti nelilapsista perhettä. Eiköhän sitä ole sitten entistäkin vahvempi jos ja kun nelonen itsestään ilmoittaa. Muistaakseni olen käynyt jokaista lasta haaveiltaessa samankaltaisen vaiheen läpi ja ihan hyvinhän sitä ollaan pärjätty:)



Hiljaista on....esikko lähti eilen enolle traktorihommiin, kakkonen nukkuu ja kuopus leikkii tuossa omiaan. Kohta täytyy lähtä mummoa viemään kauppa asioille ja samalla haetaan isoveikka kotia.



Lalla

Vaikka pitäisi todellakin siivota. Ensi viikolla pitäisi viettää synttäreitä ja vaikka suunnitteilla onkin grillijuhlat pihalla (toivottavasti ei sada) niin jonkinlaisessa kunnossa pitäisi olla tämän talonkin. Nykyään tuntuu, että siivoaminen on sellaista " kunhan nyt suurimmat" ja kunnon siivous jää aina tekemättä. Miestä olen yrittänyt suostutella, että otettaisiin edes kerran siivooja, joka tekisi kunnon yleissivouksen, mutta toistaiseksi ei ole mies yhtään lämmennyt ajatukselle. Hänen mielestään meillä on ihan riittävän siistiä, kun mun mielestä on ihan hirvee sotku... Siisteyskäsitykset eroaa toisistaan aika lailla. ;) Eipä se siivoojan ottaminen tietysti mitään halpaa ole, mutta ei kai yksi kunnon viikkosiivous ihan mahdottomasti maksa. Tingittäisiin sitten jostain muusta. Jos vaikka synttärilahjaksi saisin... Kuopuksen vauva-aikana toivoin jo kovasti siivousapua, mutta selvittiin sitä jotenkin ilmankin. Mun mielenterveyttä vaan välillä rassaa tämä kauhea sotku. Hassua sinänsä, sillä mielestäni en todellakaan ole mikään erityisen siisteysintoinen ihminen. Mitenkä teillä muilla sujuu talouden siistinä (?) pitäminen? Onko teistä kukaan ikinä käyttänyt siivoojaa?



Teistä on tosiaan moni tainnut aloittaa nuorena tuon perheellistymisen. Itsekin olen haaveillut perheestä oikeastaan aina, mutta elämä meni sillä tavalla, että tapasin mieheni vasta vähän " kypsemmällä" iällä. Aika pian siinä sitten toivotettiin lapsetkin tervetulleiksi ja olin esikon syntyessä 25v. Ihan hyvä ikä sekin, mutta alkuperäisen haaveeni lapsista kahdessa " sarjassa" hylkäsimme suosiolla, sillä ikä alkaa tulla siinä vastaan. Ykköstä minäkin odotan seuraavaksi kolmosen perään, joten onhan tässä tietysti vielä aikaa vaikka mihin. ;)



Nyt kai on pakko ryhtyä toimeen. Eteiseen on kertynyt vuoren korkuinen postipino ja jos joku on tympeetä puuhaa niin sellaisen setviminen...

Kyllä on kiva kun on näin upeet ilmat.. Kovasti tuota homman tynkää on tuolla ulkosalla ja sisälle ollaan tultu ainoastaan syömään. Lapset on illalla aika väsyksissä joten unta ei tarvii kauan houkutella. Eikä kyllä itselläkään nukkumatin tulo kauan kestä sit kun sänkyyn pääsee. Ihanaa tämä kesä!

Meillä oltiin molemmat 27v miehen kanssa kun vanhin syntyi. Itse olisin halunnut lapsia paljon aikaisemmin, mutta mies ei ollut kovin innostunut ajatuksesta. Yhdessä ollaan nyt oltu 13 vuotta ja olen todella onnellinen kun vihdoin ja viimein olen saanut haaveeni toteutumaan monilapsisesta perheestä! Olin vaipua jo epätoivoon että näinkö käy ettei ukko kulta koskaan halua lapsia, kunnes yhtenä päivänä ilmoitti, että nyt lapsi olisi tervetullut. En painostanut enkä kysellyt vauva asiasta varmaan vuoteen, kun ajattelin, että kylläpähän kertoo sitten kun siltä tuntuu.. Ja näin todellakin kävi. Ajattelin jossain vaiheessa että niinköhän on jo unohtanut koko mun vauvakuumeen, mutta onneksi näin ei ollut.

Joskus ennen lapsia puhuttiin lasten lukumäärästä ja mies oli silloin sitä mieltä, että korkeintaan kaksi lasta hän haluaa, mutta niin se vaan on mieli muuttunut matkanvarrella. Nyt on jo nelonen tilauksessa ja mies on aika innoissaan touhusta. Kyllä nämä muksut on sellaisia sydämmenvalloittajia, että ne vie täysin mukanaan.

Mutta nyt kuuluu vaunuista heräämisen ääniä, joten menen katsomaan joko pikku isäntä on päikkärinsä nukkunut tällä erää!



wagner

Olipas ihana tulla muutaman päivän tauon jälkeen lueksimaan tätä pinoa, kun löytyi niin samanlaisia ajatuksia kuin itsellä... Yhtenä päivänä vauvakuume on kova ja sitten taas on kauhuissaan, että jos sitä sitten onkin raskaana.

Minä täytin 27 kun esikoinen syntyi, ja nyt on jo 32 mittarissa. Olen myös saanut kaupoissa ihmettelyä siitä, että onko nämä kaikki mun omia. Mun mielestä kolme ei nyt vielä ole kauhean paljon. Yleensä kommentit on tullu ihan ystävälliseen sävyyn, varsinkin vanhemmilta ihmisiltä. Mulle on jopa joskus sanottu, että on hienoa, että jotkut vielä tekee lapsia tähän maailmaan.

Mulla oli tänään vähän outo päivä. Pakkailin koko päivän vähitellen tavaroita kasaan, sillä ollaan lähdössä viikonlopuksi rippijuhliin toiselle puolen Suomea. Aamupäivällä alkoi sitten mahakipu alavatsalla. Iltapäivään mennessä kipu senkun koveni ja tuntui ettei kuopusta pysty edes nostamaan syliin kun niin sattuu. Jomotti sekä mahaa että selkää. Mulla on tällä hetkellä menossa kai kp 18 ja rupesin heti ajattelemaan vaikka mitä. Kipu tuntui vähän samalta kuin kohdunulkoisessa kuusi vuotta sitten, mutta minkäänlaista vuotoa ei ollut, joten koetin pitää itseni rauhallisena. Iltaan mennessä kaikki sitten omituisesti muuttui normaaliksi. Mitä lie ovulaatiokipuja tai ehkäpä vatsaflunssaa? onneksi sentään loppui suosiolla.

Viikonloppu meneekin sitten autossa istuessa ja juhliessa... palailen maanantaina!



marinox



p.s. Mullakin on viime aikoina ollut anopin kanssa just samantapaisia " hiipimistapauksia" . Hävettää ja samalla harmittaa. Mä luulin, että mekin pystyttiin juttelemaan kaikista asioista, mutta on viime aikoina tullut ilmi, että jotakin on sitten kuitenkin jäänyt sanomatta ja hampaankoloon. Lämmintä (ei liian) viikonloppua!

Jaahas, pullataikinan teko odottaa mutta pikaisesti kirjoittelen ensin tänne (asiat tärkeysjärjestykseen) ;)

Mukelot taisi kysellä siivoushommista, minä olisin oikeinkin " siisti-ihminen" mutta vuosien varrella on ollut pakko höllentää otetta. Liikaa stressiä jos kokoajan nipottaa joka aku ankasta ja sukasta sohvan alla!

Isompia lapsia olen kotihommiin koettanut opettaa ja ihan hyvin onnistuukin pienellä korvauksella. Taskurahaa tienaavat imuroimalla,pyykkien ripustamisella, tiskikoneen tyhjennyksella yms.

Onhan se tietysti niinkin että kotiytöt pitäisi automaattisesti kuulua kaikille perheenjäsenille mutta sanonpa vaan että murkkuikäisten kanssa pääsee paljon vähemmällä nalkutuksella kun heillä on jotain kannustinta hommiin !

Siitä huolimatta kotityöt kuitenkin ovat minun kontolla enimmäkseen ja kyllä jo kolmenkin lapsen kanssa joskus työmäärä tuntuu kohtuuttomalta jos haluais kodin siistinä pysyvän !

Siivoojaa ei meillä ole koskaan käynyt enkä oikeestaan edes haluais. Jotenki minusta koti on " minun reviirini " ja en halua toista ihmistä, ainakaan tuntematonta tänne .

Kavereillani on useammallakin käynyt siivooja esim pari kertaa kuussa. Ei kait se kovin kohtuuttoman kalliiksi tule koska siitä saa kotitalousvähennyksen.

Joo se pullataikinan teko odottaa joten yritän vääntäytyä keittiöön.

Aurinkoista viikonloppua kaikille

Taas uusi päivä alkamassa ja uudet kujeet;) Lämmintä on kovasti lupaillut, mutta liian lämminkään ei sit taas mukavaa ole....meinaan minä en osaa sitten öisin nukkua>>>>siitäkös sitten muutun kirpuksi.



Annikalla oli pullataikina nousemassa nam, mun alkoi nyt tehdä mieli tuoretta pullaa. Muuten voisi vaikka alkaa leipomaankin, mut tuleekohan siitä sitten taas lisää kuumaa tänne sisälle. Ajattelin kyllä, että voisin pakkaseen tehdä vieras varalle kääretortun, kermaa ja jotain hyvää hilloa väliin.....sehän ei olis kauaa uunissa.



Anopista vielä; Meillä on anopin kanssa ihan hyvät välit ja kunnioitan häntä ym. Mutta on joitain asioita, mistä häntä en voi sietää. Esim. juuri tuo hiippailu sisään vähin äänin (samalla kuunnellen), tällaistä sattuu useasti, jos ovi ei ole lukossa. Ei muuta, mut silloin just puhutaan vain meidän oman perheen välisistä asioista esim tästä nelosen haaveiluista. Kuuluhan tuo jo hyviin tapoihinkijos vaikka kirjoittelu vilkastuisi :)

[/quote]

n, että koputetaan. Seurustelu aikoina hän yllätti meidät niistäkin puuhista-----silloin en tiennyt itkenkö vai nauranko. Jos hän on tässä mamman kanssa kylässä, niin useasti kuullaan miehen kanssa, kun hän supisee jotain, usein minuun liittyen ja tekemisiäni arvostellen. Koskaan hän ei kyllä pahaa sanaa ole sanonut suoraan päin naamaa, vaikka se parempi olisikin, kuin selän takana supatus. Hän asuu tuossa 150m päässä, joten useasti " ohi mennen" sattuu piipahtamaan. No ei tästä tämän enempää.....



Marinox oli lähdössä/lähtenyt reissuun, hyvää matkaa. Toivottavasti siinä vatsakivussa ei ole mistään vakavemmasta kyse ja meni ohi saman tien kun tulikin. Väillä sitä vaan on outoja vatsakipuja, niin kuin mullakin nyt taas aika ajoin, vaikka menkatkin just loppui. Viime kierrossakin oli just oviksen jälkeen lähes koko ajan semmoisia lupaavia nipistelyjä, että elättelin jo vaikka mitä toiveita......turhaan.



Aatella pian on Juhannus! Mitäs te aiotte tehdä? Me aiotaan olla ihan kotosalla nauttien, käydään uimassa, grillaillaan ym. mukavaa. Ollaan oltu useampana vuonna veljelläni, mutta nyt halutaan ehdottomasti olla kotosalla.



Nyt kohti päivän askareita.....



Lalla

Hiukka meni myöhään tänään, kun tuli käytyä puutarhalla kukkia ostelemassa ja en malttanut odottaa huomiseen että pääsen niitä istuttelemaan! Kovasti oli jo mäkäräisiä ja itikoita näin illalla istutuspuuhia häiritsemässä, mutt kait nekin kuuluu kesään.. Mokomat kiusankappaleet!

Meillä on kans anopin kanssa hyvät välit ja eipä ole vielä tullut tilannetta, että olisi tarvinnut sanoa mitään negatiivista.. ei puolin eikä toisin.

Appivanhemmat asuu n. 50 km päässä eikä juuri koskaan tule ilmoittamatta kylään. Ovet on meillä liki aina lukittuna, joten aika harvoin kukaan pääsee meitä yllättämään.

Leipomisesta sen verran täytyy sanoo, että kuullostaa toi pulla ja kääretorttu aika herkulliselta. Onnistuisko mitenkään laitella niitä tännekin tulemaan? En ole nyt juurikaan leiponut just sen takia ettei sisälle tule yhtään enempää lämpöä, sillä tarkenee jo nyt aika mukavasti! :-)



Mutta nyt on kyllä vääntäydyttävä nukkumaan, kun nuo muksut ei aamulla paljon armoa tunne. Tuppaavat heräämään niin mahdottoman aikaseen! Öitä vaan...



wagner

Touhukas viikonloppu. Eilen tuli reissattua, tänään juhlittua synttäreitä jo vähän ennakkoon. Yksi ystäväperhe oli synttäreillä ja vietimme grillijuhlia pihalla, kun kelitkin suosivat. Grilliherkkuja on tullut syötyä vähän turhankin innokkaasti. Jotenkin tuota painoakin pikkuhiljaa vuosien varrella on kertynyt. Kymmenen kiloa ajasta ennen esikoista ja niistä ainakin puolet liikaa. Tulee tehtyä liian hyvää ruokaa...



Päivällä kävimme uimassa ja vesi oli kyllä jo tosi lämmintä. Minä tykkään kovasti itsekin lasten kanssa polskutella vedessä, vaikka varsinaisessa uimisessa en ole erityisen hyvä. Kunhan nyt jollakin tavalla pinnalla pysyn. Mutta kivoja nuo vesileikit ovat. Jostain lehdestä juuri luin vesijuoksusta ja ajattelin, että se saattaisi olla mukava liikuntalaji. Saisi olla vedessä eikä huono uimataito estäisi liikuntaa. Sillähän noita grilliherkkujakin voisi tiputtaa... En vaan oikeesti taitaisi saada aikaiseksi uuden harrastuksen aloittamista.



Juhannus on tosiaan ihan nurkalla. Me olemme viettäneet juhannusta perinteisesti mun vanhempien luona, kun on sopivasti rannalla niin pääsee sitten uimaan ja saunaankin. Kokoonpanot saattavat vaihdella, tänä vuonna paikalla saattaa olla liki parikymmentä ihmistä, joukossa yli puolet lapsia, lähinnä pikkukoululaisia. Toivottavasti kelit ovat suosiolliset, sillä sisätiloissa iskee äkkiä ahdistus tuolla porukalla. Ihan perinteistä grillausta, uimista ja saunomista yleensä on harrastettu. Porukka on sellaista, ettei lasten aikana juoda yleensä yhtään, joten ihan mukavaa juhannusseuraa. Itse en ainakaan lasten kanssa haluaisi mitään örvellystä katsella.



Oikein mukavaa juhannusviikkoa kaikille!