Lue keskustelun säännöt.
5-kymppisen näkökulma nykyelämään
11.05.2015 |
Ja varsinkin naisten elämään: hirveän kireeltä tuntuu, ankaralta ja ylikurinalaiselta. On yllettävä niin paljoon. Oltava timmi, poistettava karvat, oltava miehelle sitä ja tätä, yllettävä uraan, yllettävä täydelliseen äitiyteen, on oltava moderni hieno sisustus, rakennettava talo alle 30-vuotiaana, näytettävä täydelliseltä valokuvamallilta jo aamukahdeksasta lähtien. Kuulostaa tosi rankalta. Kun itse olin tuon ikäinen 80-luvulla, oli paljon rennompaa. Paljon.
Entä jos relaisitte vähän? Elämä voi olla aika kivaa vähemmälläkin pingottamisella tai ehkä nimenomaan silloin.
Kommentit (19)
Äitini on kanssasi saman ikäinen. Hän kertoi että oli se aikamoista kilpavarustelua 80-luvulla kun olimme sisarusteni kanssa pieniä.
Piti näyttää muille äideille. Syntymäpäivät olivat kuulemma pahimmat. Kun muut äipät tulivat tarkkailemaan tarjottavat ja kodin siisteyden.
Kuulostaa ihan kamalalta! Meillä on lasten kavereiden vanhempien kanssa tiivis yhteisö. Ei me toisiamme arvostella vaan tuetaan, autetaan ja kannustetaan.
T: 27v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä puhun av:n mielipiteistä, mutta jotain Suomea nekin edustaa? Jos ei edusta, niin hyvä. Jos edustaa, niin kuulostaa tosi ahtaalta nuo ns. ruuhkavuodet. Ja taas eniten taakkaa naisten harteilla. ap
Minäkin lähenen viittäkymmentä, eikä meillä ollut kilpavarustelua 80-luvulla.
Toki jokainen nuori peilin edessä vietti aikaa, mutta niillä mentiin, mitä Luoja oli antanut. Eli olihan se maanläheisempää elämää.
No, enpä tiedä. Itselläni kaksi, nuorta aikuista tytärtä. Elävät aika kivaa elämää, matkustelevat, opiskelevat ja tekevät töitä. Nauttivat opiskeluistaan, läheisistään ja ystävistään. Toisella on asuntolainaa ja lapsi, mutta osaa silti ottaa rennosti, koska on tietoisesti sitä opetellut tiedostaen, että hänellä on vain yksi elämä.
Ei mielestäni kannata yleistää mitään ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
Äitini on kanssasi saman ikäinen. Hän kertoi että oli se aikamoista kilpavarustelua 80-luvulla kun olimme sisarusteni kanssa pieniä.
Piti näyttää muille äideille. Syntymäpäivät olivat kuulemma pahimmat. Kun muut äipät tulivat tarkkailemaan tarjottavat ja kodin siisteyden.
Kuulostaa ihan kamalalta! Meillä on lasten kavereiden vanhempien kanssa tiivis yhteisö. Ei me toisiamme arvostella vaan tuetaan, autetaan ja kannustetaan.
T: 27v
[/quote]
Hienoa! Kuulostaa hyvältä. 80-luvun kilpavarustelusta en tiedä, kun sain omat lapseni vasta 90-luvun keski- ja loppuvaiheilla, ja silloin oli ainakin tosi rentoa olla nuori äiti. ap
Ainakin naisten ulkonäkökeskeisyys on nykyään ihan omissa sfääreissään. Tietenkin aikaisempina vuosikymmeninä naiset ovat olleet ulkonäöstään kiinnostuneita, mutta tällainen itsensä tuunaaminen on saanut uskomattomat mittasuhteet. Jo 10-vuotiaat haluavat olla jotain fitness typyköitä ja "laihduttavat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 40-vuotias ja pidän nykyistä maailmanmenoa ihan sairaana. Toisaalta aika moni jättäytyy tietoisesti sen ulkopuolelle.
Täytän tänä vuonna 50, olen pienten lasten äiti ja esikoinenkin jo yli 30.
En huomaa oleellista eroa vanhemmuudessa tai 2kilpavarustelussa". Elintaso ehkä vähän noussut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
Äitini on kanssasi saman ikäinen. Hän kertoi että oli se aikamoista kilpavarustelua 80-luvulla kun olimme sisarusteni kanssa pieniä.
Piti näyttää muille äideille. Syntymäpäivät olivat kuulemma pahimmat. Kun muut äipät tulivat tarkkailemaan tarjottavat ja kodin siisteyden.
Kuulostaa ihan kamalalta! Meillä on lasten kavereiden vanhempien kanssa tiivis yhteisö. Ei me toisiamme arvostella vaan tuetaan, autetaan ja kannustetaan.
T: 27v
[/quote]
Samanlaista se oli kuulemma 70-luvullakin. Siihen aikaan yhteisöllisyyden ja yhdenmukaisuuden paine oli todella musertava. Kaikkien piti olla samanlaisia. Samanlaisuutta vaadittiin myös lapsilta, ja vertailu oli vähintääkin yhtä pahaa kuin nykyään. Paitsi että nykyään sentään ymmärretään edes jossakin määrin yksilöllisyyttä ja erilaisuuttakin suvaitaan vähäsen.
12 on siis itse syntynyt 70-luvulla.
Nykyisestä elämänmenosta nautin todella paljon. Nykyään ihmiset sentään saavat ja pystyvät olemaan sitä mitä itse haluavat. Ei ole pakko olla samanlainen kuin kaikki muutkin, sillä vaihtoehtoja löytyy.
Tietysti on näitä ulkonäkökeskeisiäkin. Usein nämä henkilöt tykkäävät olla esillä ja korostaa kovasti sitä ihanaa ja tärkeää ulkonäköään, mutta he ovat vain yksi ryhmä. Mielestäni heilläkin on oikeus olla sellaisia kuin ovat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 50+, 80 luvulla mulla oli 2 pientä lasta, kolmas syntyi 1990.
Kyllä sitä kilpavarustelua oli, erityisesti meillä jotka olimme vaatimattomista lähtökohdista stadilaisista duunariperheistä. Oli todella tärkeää että pääsi uraan kiinni ja vähitellen kipuamaan keskiluokkaan tai "valkokaulusköyhälistöön" edes. Rivaripätkä mukavassa lähiössä oli yksi merkki pärjäämisestä vaikka sen maksaminen olikin lähes mahdotonta 16% lainakoroilla. Oma koti oli tärkeintä.
Tuolloin mua huvitti ystäväni jonka piti aina saada vähän enemmän kuin meillä oli - jos meillä oli 5v vanha auto heillä 3v, kun ostimme tuon rivarin he ostivat 5 m2 isomman jne.... Aika vaatimatonta kisailua kuitenkin. Lastenjuhlat ei olleet tuolloin mikään kilpailun aihe ainakaan meillä, merkkivaatteista ei edes tiedetty. Itse tein lasten vaatteet ja omat jakkupukuni töihin ja loput kierrätettiin kavereinen ja sukulaisten kanssa.
Mielestäni nykyisin on enemmän vaihtoehtoja elämäntavoille kuin ennen. Kukaan ei enää ihmettele toisten tapoja elää ja tehdä valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Tykkään nykyisestä ilmapiiristä. Elämä on parempaa kun voi elää sitä omannäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vaan valitatte kaikesta, dorkat.
En mä tiedä, ehkä tuo kuvailemasi täydellisyyskilpavarustelu kuitenkin rajoittuu lähinnä niihin onnettomiin, jotka ovat sattuneet hurahtamaan fitnesskulttuuriin. Se näkyy olevan sellainen syöveri, että ei voi muuta kuin sääliä sen uhreja. Nimimerkillä "Läheltä seuraava"
Onneksi osa ihmisistä tosiaan uskaltautuu jättäytyä tuollaisen ulkopuolelle, on sitten malliksi muille.
Mä olen tyytyväinen että sain olla lapsi ja nuori 80- ja 90-luvuilla <3
Puhutko av:n mielipiteistä vai kenen?