Lue keskustelun säännöt.
Olen jo henkisesti valmistautunut yksinhuoltajuuteen
07.03.2015 |
Pari kuukautta aikaa esikoisen syntymään ja nuori tuleva isä ei taida pysyä menossa mukana. Itkettää ja väsyttää tämä epävarmuus, ei kannata perustaa perhettä miehen kanssa jolla omankin nuoruuden eläminen on vielä kesken mutta en olisi arvannut että jään raskausaikana näin yksin. En tiedä kannattako nämä pari kuukautta käyttää suhteen korjaamiseen vai alanko totutella ajatukseen, että me jatketaan tulevaisuudessa elämää kahdestaan lapsen kanssa. Lapsi tulee olemaan erittäin rakastettu ja odotettu mutta harmittaa että rinnalla ei ole sitä rakasta ihmistä tukemassa nyt kun eniten tukea tarvisin.
Kommentit (4)
Kiitos tsempeistä, me kyllä vauvan kanssa pärjätään! :) Totta, ei se ikää katso mutta toivottavasti rauhottuu tuosta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama tilanne, mutta mies on päälle kolmekymppinen, että ei se aina ikää katso.. Mutta tsemppiä kyllä varmasti pärjäät yksinkin! Minä ainakin ajattelen että meille tulee vauvan kanssa helpompaa kun ei ole miestä hämmentämässä!