Missä määrin puolison " kasvatusmetodeihin" voi puuttua lapsen nähden?

Kannatan kyllä periaatteessa sitä, että pn oltava yhteinen linja ja vanhemmat vetävät yhtä köyttä kasvatusasioissa ja esim. äiti ei puutu isän sanomisiin/tekemisiin lapsen kuullen vaikka itse olisikin eri mieltä. Mutta mutta...



Meillä on ollut muutama tilanne, jossa en ole omasta mielestäni voinut vain katsoa sivusta, kun mies on hermostunut meidän nyt 4-vuotiaalle pojalle, joak kaiken kaikkiaan on kyllä ollut todella " kiltti" ja helppo lapsi verrattuna moniin samanikäisiin.



Muutaman kerran poika on näyttänyt isälleen kieltä kun isä on käskenyt päiväunia varten riisumaan, ja tämä saa isän aina raivon partaalle: isä on lähtenyt karjuen juoksemaan pojan perään ja repinyt TODELLA kovakouraisesti vaatteet lapsen päältä ja ensimmäisen kerran vielä paiskasi sänkyyn ja minun ei olisi sitten saanut mennä pojan luokse saatika pojan kuullen yrittää miestä rauhoittaa. Viimeksi paita tarttui pojan leuan alle ja mies vaan repi paitaa ja poika huusi ja kun minä menin väliin ja kielsin satuttamasta, mies raivosi minulle, että minä opetan pojalle, että isä satuttaa.

Mitä tuossakin tilanteessa pitäisi tehdä? Ei kai avutonta lasta voi sillä hetkellä hullulta tuntuvan isän armoillekaan jättää, pakkohan siihen on puuttua kun käsiksi käydään? Miehen mielestä ei ollut käsiksi käymistä ja lapset kuulema tarvii säikäyttämistä jos ei sana tehoa. Enpä tiedä...



Vastaavaa on sattunut aiemminkin, tuo vaatteiden repimisjuttu muutaman kerran ja joku aika sitten poika kiellosta huolimatta ampui isää vesipyssyllä ja isä suuttui ja suihkutti pojan naamalle suihkulla kylmää vettä (olisko ehkä vaan kannattanut ottaa se vesipyssy jemmaan..?). Kun poika oli n. 2-vuotias, minulla oli jäänyt pojan kummille tarkoitettu keraaminen vuoka sängyn päälle, poika huomasi sen, otti käteensä ja lähti juoksemaan isää kohti kysyen mikä se on. Tietysti poika kaatui ja se kallis vuoka meni säpäleiksi ja isä sai älyttömän raivokohtauksen ja paiskoi niitä sirpaleita ympäriinsä pojalle karjuen. Eikä raukka edes ollut tehnyt mitään kiellettyä, mutta kuulema ei saa ottaa käteensä mitään, mitä ei ole erikseen sallittu, kaikkea kun ei ehdi millään kieltämään. Samoin, kun poika oli alle vuoden vanha ja sylki sosetta ympäriinsä, mies sai hepulin ja paiskasi pojan ruokalautasen seinään pojalle karjuen.



Siinäpä ne minun näkemät jutut, mitä lie sitten minun näkemättä tapahtunut. En tiedä liioittelenko mielessäni tapahtumien merkitystä, mutta minulla on kyllä ero käynyt mielessä jo useamman kerran. Noissa tapauksissa olen mennyt väliin, minusta se on tuntunut ainoalta oikealta teolta, mutta mies on raivonnut niistä minulle tosi kauan ja kuulema pilaan hänen kasvatustyönsä (minkä työn, mies ei edes vapaapäivinään vietä aikaa pojan kanssa kuin max 5 min kerrallaan, ellei sitten säti jostain). Mies vaan on sen verran kusipää (anteeksi), että vaikkei lapsista -meillä on nyt 3kk vauvakin- tappelis huoltajuudesta viimeiseen asti ja vaikkei se lapsia saiskaan, joutuishan ne olemaan isällään ilman valvontaa useita vuorokausia kuitenkin. Millä minä nuo jutut todistaisin?? Ja onko ne edes muiden mielestä merkityksellisiä?