Maallemuuttaneita?

Me olemme Muuttamassa ensi keväänä " maalle" Itä-Suomeen.. Mies myös kotoisin sieltäpäin,minä pääkaupunki seudulta.Olemme ostaneet tontin järven rannalta,ja nyt suunnittelemme taloa joka pitäisi ensi kesänä nousta.Me etsimme pitkään vanhaa maataloa,mutta kaikki joita kävimme katsomassa,oli joko hirveän remontin tarpeessa,tai sitten 30-40km päästä palveluista. eli näin päädyimme tähän rakentamiseen..meillä lapsia 4v-18v. joten heidät otettava myös huomioon..Ei muutakuin elämänlaatua kohentamaan,ettei sitten kiikkustuolissa tarvitse miettiä,että miksi en tehnyt tuota ratkaisua,ja pääseehän sieltä pois jos elämä ihan hirveältä näyttää...

Rakensimme talomme Päijät-Hämeeseen, kuntaan jossa on muutama tuhat asukasta, meidän kylässä asukkaita muutama sata. Palvelut eivät ole kovin kaukana, lähin kauppa n. 9 km päässä, Lahden kaupunkiin puolen tunnin ajomatka.



Halusin lapsille turvallisen ja luonnonläheisen kasvuympäristön, itselle rauhallisen ja ison tontin. Elämä täällä on osoittautunut tosi mukavaksi: naapurit ottaneet hyvin vastaan, lapsista on kiva juoksennella metsissä ja katsella eläimiä. Itsestäni on kivaa kun on pimeää ja katuvalot yms. kirkkaus ei häiritse.



Negatiivisena asiana on uhkaava kyläkoulun lopetus.



Itse viihdyn ja suosittelen. Ei ehkä sovi niille jotka kaipaavat jokapäiväistä sosiaalista toimintaa, ikkunaostoksia, elokuvia tms.

Tosin emme asu ihan maalla, pienessä kaupungissa kuitenkin...



Elämä on siis aivan toisenlaista, ihanaa on tuo kiireettömyys, ja todella mahtavaa lasten kannalta.. Voi aivan rauhallisin mielin päästää lapset lähipuistoon itsekseenkin vähäksi aikaa.



Kun kaikki palvelut kuitenkin löytyy lähietäisyydeltä, arkielämä sujuu hienosti. Mutta sit jos tarvii vaatteita tai jotain, aina voi lähteä isompaan kaupunkiin ostotsreissulle.



Kivaa on kun ei tarvi niin kauheesti kokoajan ajatella miltä näyttää ja pihatöissä voi käyttää vanhojakin vaatteita... Ja lapsille kirpparilta viis renttuhaalaria... Siis suosittelen!!

Kiva kuulla näin positiivisia kokemuksia!



Pitää tarkentaa vielä, että mekin kaavailemme siis pieneen kaupunkiin muuttamista, sellaiseen jossa on n. 6000 asukasta ja aivan sen keskustan liepeille meinasimme talon rakentaa.



Palvelut olisivat siis edelleen kävelyetäisyydellä kuten täällä Espoossakin ja vaativammat vaate yms hankinnat ja harrastukset hoituisivat n. 50 km päässä olevassa isossa kaupungissa.



Itseäni arvelluttaakin eniten ylipäätään täältä tutulta seudulta lähteminen, miten sitä kotiutuisi täysin erilaiseen paikkaan ja etenkin kuinka paikalliset ottaisivat vastaan, kuinka kauan pitäisivät outona etelän ihmisenä.



Mutta uskoisin että lasten kautta tuttuja löytyisi, kuten on täältäkin löytynyt ja matalalla profiililla hyväksyntäkin saataisiin. Matalaan profiiliin liitty haastettakin, sillä jos möisimme talomme täältä jäisi yli melkoisesti rahaa vaikka rakentaisimme sinne. Ja tuo raha taas tn. näkyy sisutuksessa, autoissa ja harrasteissa, joka taas saattaisi aiheuttaa puheita... vai olenko liian vainoharhainen? Mitä olette mieltä onko sillä merkitystä kuinka vaurailta näyttäisimme?

Minä pidän ajatuksesta asua maalla, mutta pelottaa se tulevaisuus.

Tyopaikkoja ei ole kovinkaan monta ja jos kylän/kaupungin suurin tyollistäjä lopettaa niin ei ole minne mennä.

Asunnon myyntiin menee aika kauan aikaa.

Lapset joutuvat lähtemään kotoa heti kun saavat koulun käytyä. Joskus jopa silloin kun ovat aloittamassa lukiota.

ElinaE:

Ja tuo raha taas tn. näkyy sisutuksessa, autoissa ja harrasteissa, joka taas saattaisi aiheuttaa puheita... vai olenko liian vainoharhainen? Mitä olette mieltä onko sillä merkitystä kuinka vaurailta näyttäisimme?

Minä en investoisi kaikkia rahojani asuntoon tai autoon. Se on vaikeata saada rahaa niistä pois.

Mitä jos ostaisitte kaupungista yksion tai kaksion ja laittaisitte sen vuokralle?

En usko maalaisten koyhälistoä olevan. Siellähän asuu kartanoitten ja sikaloiden ja metsien omistajia. -- Huom: Ei saa käyttää sanaa maatilaa vaan ' kartano' .

Palailtiin takaisin kotikonnuille, mutta uskallus ei ihan kuitenkaan riittänyt siihen, että olisimme asettuneet muutaman tuhannen, pahoin velkaantuneen rakkaan kotipaikkamme maankamaralle. Valitsimme järkisyistä läheisen kaupungin. Järkisyinä pidimme hyvää työtilannetta, keskeistä sijaintia, talojen ja rakentamisen järkevää hintatasoa sekä hyvää jälleenmyyntiarvoa, harrastusmahdollisuuksia, lyhyttä matkaa palveluihin. Kaupungista löytyi myös meille erityisen tärkeät synnyinpitäjän hyvät puolet: koti isolla tontilla, rauhallisella haja-asutusalueella, luonnon lähellä ja vireän kyläyhteisön keskellä sekä pisteenä iin päällä lasten kyläkoulu.



Jos maalle muuttaminen askarruttaa, voittehan aina tehdä kompromissin. Elämisen rauhan ja lasten turvallisemman tulevaisuuden voi löytää myös yllättävän läheltä, aina ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

Siis rahoja ei ole tarkoitus haaskata sisustukseen, vaan ostaisimme sijoitusasunnon Espoosta, jotta edes jotenkin pysyisimme hintakehityksessä jos tulisikin mieli takaisin ja jotta saisimme lisätienistiä paikkaamaan miehen väkisin laskevaa tulotasoa.



Työn suhteen olemme avarakatseisia, ensin olisin itse joka tapuksessa kotona n. 10 vuotta kunnes lapset koulussa. Miehelläni taas on tutkinnot, taidot ja joustava mieli jolla varmaan aina löytyy jotain palkkatyötä. Ainoa vaatimus palkasta on että sen pitää olla juoksevien elinkulujen verran jottei kovin pahasti syödä pesämunaa.



Niin ja läheltähän löytyisi tietysti Kirkkonummi, Nurmijärvi, Tuusula, Lahnus jne. Mutta me emme halua istua ruuhkissa, vaan haluamme asua taajamassa, kävelyetäisyydellä palveluista kuten nykyisin. Siksi nuo kehysalueet eivät tule kysymykseen. Mottona kunnolla kaupungissa tai reilusti maalla.



Haluamme täydellisen elämäntapamuutoksen joka tuntuu olevan aika vieras ajatus monelle. Ainakin kun on ystävien kanssa juteltu, tuntuvat kaikki pitävän meitä lähes hulluina. Kukaan ei suostuisi pois pääkaupungista ja jos lähtisikin, niin ainakin kaupungista pitäisi löytyä Stockmann...

Taidan olla aika erilainen ihminen, mutta olen kotoisin tästä läheltä ja aina viihtynyt maalla. Haaveillut pitkälle viedystä omavaraisesta ruokataloudesta, eläinten pidosta, pimeistä tähtien valaisemista metsäteistä, hiekkatien kuopista ja keväisestä mudasta. jne. En ikinä viihtynyt pääkaupunkiseudulla, vaikka siellä asuin miltei 10v.



Asutaan 350 ihmisen kylässä. Lapsilla aivan ihana 30 oppilaan kyläkoulu, samassa yhteydessä myös eskari, jossa on 5-8 lasta. Ihmiset ovat mielestäni erilaisia kuin pääkaupunkiseudulla. Ulkoiset seikat merkitsevät vähemmän, naapuria autetaan ja kylälaiset pitävät omistaan huolta. Vastapuolena asialla on tietysti, että kaikki tietävät toisensa, mutta minua ei se haittaa. Lapsilla on tosiaan turvallisempaa kasvaa täällä. Teinaritkin kokoontuvatviikonloppuisin koululla, ei kaljoitellen ja paikkoja rikkoen kuten edellisessä asuinpaikassamme vaan osaavat olla siivosti ja tervehtivät ohikulkijaa. Aika hauska piirre. No en nyt halua luoda kuvaa virheettömästä onnelasta, kyllä täälläkin nuoret viinaa käyttää.



Sosiaalisuus on itsestä kiinni. Jos haluaa, voi laukata naapureissa kylässä vaikka joka ilta ja päivä myös, kun on noita kotona olevia paljon. Samoin on paljon itsestä kiinni miten otetaan vastaan. Jos tulee ylimielisellä asenteella" mä noille jundeille näytän," niin saa mitä tilaa. Meidät on otettu hyvin vastaan ja ainoa enaakoluulo mitä ollaan huomattu on kieli. Meillä on suomenkielinen sukunimi ja ihmiset epäröivät pitäisikö meille puhua suomea vai ruotsia. Suomea eivät osaa, joten kun selviää että puhutaan ruotsia, tunnelma vapautuu.



Lapset ovat sopeutuneet todella mainiosti. Vanhin tykkää, että täällä on kaikki niin paljon paremmin kuin kaupungissa. Lapsista on ihanaa kun meillä on lampaita ja vuohi, kaneja, marsuja, kissoja. Lisää on tulossa keväällä, kun kotieläimet karitsoivat ja kilejäkin on tiedossa.



Minä en enää kaupunkiin lähtisi. Niin hyvin olen viihtynyt.

Meillä lapset käy vain kylän tarjoamissa harrastuksissa. Musta harrastuksia yliarvostetaan. Täällä on tarjolla jotakin urheilua, jumppaa, 4H-kerho, junior-kerho, paljon luonnon tarjoamia juttuja kuten metsästy, kalastus, luonnon tarkkailu jne.



Lapset eivät muuten edes pelaile pleikkaa tai tietsikkaa vaan rakentelevat majoja, juoksevat pitkin peltoja, hoitavat eläimiä ja nikkaroivat. Ei niillä tunnu tekeminen loppuvan. Täällä on niin paljon luonnollista toimintaa, johon osallistuvat innolla ja samalla oppivat kaikkea hyödyllistä.