Kampaan 12-vuotiaan hiukset joka aamu ja laitan aamupalan.

Vanhempi kaipaa läheisyyttä ja koskettelua enemmän kuin nuorempi. Luonnekysymys.



Aamupalan laitan kaikille, välipalan ja iltapalan ottavat yleensä itse.

Pilalle passausta tuskin on, jos ei kaikkea muutakin tehdä valmiiksi. Saahan sitä nyt välittämistä näyttää!

Jatkan niin kauan kuin hän antaa. Jonain päivänä sekin tulee eteen.

Ja minä ylpeänä vastasin, että laittaa se meille kaikille joka aamu. No mitäpäs opo siihen muuta sanomaan, kuin että etkö sä itse saa itselles aamupalaa aikaiseksi. Sen kommentti oli musta niin omituinen, että jäi mieleen. Enkä vieläkään ymmärrä, mitä järkeä olis ollu, että jokainen lapsi olisi nykinyt kaapista vuorotellen sitä, mikä ketäkin sattui silloin just huvittamaan. Kyllä se vaan oli ihan järkevää, että äiti keitti kattilallisen puuroa, mistä kaikki neljä ottivat. Tuo oli vähätuloisessa perheessä paljon edullisempaakin.

Vierailija:

Vierailija:

Vierailija:

Parempi niin, että minä laitan häneltä vielä aamulla hiukset, kuin että sitä läheisyyttä pitäisi vielä poikosista etsiä. Ihan normaali nuori hän on =) Ehkä keskimääräistä tyytyväisempi elämäänsä ja onnellinen.

Hänen ystäviensäkin äidit tekevät tätä samaa vielä. Siksipä nuo älyävät pyytääkin, kun kaverinkin äiti laittaa aamulla kavereitten hiukset. Eli taitaa olla yleisempää, kuin uskoisikaan.

Sinuakin voisi joku vähän pitää hyvänä, ettei elämä noin ankeaa ole =)

Vierailija:

hengitätkä lapsesi puolesta myös? 1..

Musta oli kiva, kun äiti osas ostaa sen ajan muodin mukaisia vaatteita ja laittaa mun hiukset.

Ja kyllä ehdottomasti haluan laittaa aamupalan lapsille valmiiksi vielä kun ovat vähän vanhempiakin!

Omat vanhempani eivät laita meille mitään valmiiksi, mutta mieheni isä kyllä. Ihana ukki!

esim. viikonloppuisin osaa ottaa itse, eikä herätä minua.

Vierailija:

esim. viikonloppuisin osaa ottaa itse, eikä herätä minua.

Mitä pahaa siinä on? Ei se minusta ole mitenkään pois lapsen itsenäisyydestä. Meidän eskarilainenkin kyllä osaa jo laittaa itselleen aamupalaa, jos tarve on. Hiuksien kampaaminen on lähinnä hellyyden osoittamista, ei paapomista.

Siis se, joka tulee kesken illan kotiin, " kun tuli vaan sellainen olo" nähtyään Domino-pakkauksen. Toisaalta hän on olevinaan iso ja itsenäinen ja toisaalta taas lapsi, joka kaipaa vielä syliin köllöttämään ja telkkaria katsomaan. Sellaiselle nuorelle valmistan vielä mielelläni aamiaisen aina kun vain ehdin. Hiuksia hän ei enää anna harjata, kuin johonkin lähtiessään (ei kouluun), mutta silloin otankin ilon irti tilanteesta.



Minun tyttäreni on 16-vuotias.