Lue keskustelun säännöt.
tunnetko/tiedätkö yhtään eroperhettä
19.08.2014 |
jossa ei ole mitään "virallisia" sopimuksia lasten asumisesta?
Mietin vain kun itse erosin miehestäni ja meillä yksi lapsi. Meillä yhteis huoltajuus, asutaan lähekkäin ja lapsi vuorotellen molemmilla vanhemmilla. Välillä voidaan vaihtaa lennosta eli lapsi onkin pidempään tai lyhyempään toisella vanhemmalla. Yleensä katsotaan kaksi viikkoa eteen päin miten lapsi on, siis kenellä lapsi on mutta joustavasti voidaan vaihdella. En osaa sanoa kenellä lapsi on enemmän minulla vai isällään. Ja joskus lapsi on vielä useamman päivän mummolassakin. Lapsi 6v. Elareita ei kumpikaan maksa, mitään sopimuksia ei ole lastenvalvojalla tai vastaavalla tehty. Lapsen virallinen osoite on minun luona koska haluan että tärkeät postit tulevat minulle ja minulle tulee myös lapsilisä joka käytetään päivähoitomaksuun.
Kommentit (8)
kiitos 2nen viestistä, olemme saaneet pajon ihmettelyä ja jopa negatiivista palautetta koska emme ole riidelleet tai tehneet mitään virallisia sopimuksia... toki erossa oli riidankin aiheita, mutta ne eivät liittyneet lapseen mitenkään...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan virallisia sopimuksia ei tarvita, kun kumpikin hoitaa osansa ja velvollisuutensa eikä laske koko ajan, ettei vaan tuo toinen pääse helpommalla tai halvemmalla kuin minä.
Meidän tuttavat. Homma toimi niin kauan kunnes löytyi uudet puolisot, aikansa väännettyään tekivät sopimuksen johon kirjattiin pikkutarkasti kaikki kellonajoista lähtien.
No meillä on olemassa virallisetkin tapaamis sopimukset. Halusin ne koska ei voi koskaan olla varma jos me vanhemmat jostain syystä riitaantuisimme. Näin ollen pystyisi "tukeutumaan" siihen tapaamis sopimukseen.
Mutta, meillä lapsi kulkee kahden kodin väliä. Enemmän hän on minulla koska exä on alkanut nyt keväällä seurustelemaan ja haluaa selvästi enemmän "lapsivapaita". Saa nähdä miten tilanne tästä kehittyy, mutta tyytyväisiä olemme järjestelyyn. Erityisesti lapsi on tyytyväinen mikä on tärkeintä.
Ei ole mikään pakko sopia kirjallisesti asioita. Kirjallista sopimusta tarvitaan sit kun niitä eri mielisyyksiä tulee. Tosin monella on sopimus mut silti jatkuvasti kinastellaan.
Sopimus ei sinällään takaa mitään; jos elatuksesta ja tapaamisesta mennään käräjille niin sit sitä paperia luetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on olemassa yksi tapaamissopimus, joka laadittiin silloisten työkuvioiden takia. Viimeiset 2,5 vuotta on menty tietyllä kaavalla, mutta joustaen ja lasten etu huomioiden.
Ei olla koskaan paperilla sovittu mistään. Elatusmaksuja ei kumpikaan maksa, lapsi on minun luona kirjoilla, joten lapsilisät tulee mulle. Tästäkään ei missään vaiheessa kiistelty, ex-mies totesi, että näin käy hyvin, koska minulla huomattavasti pienemmät tulot.
Näin on menty jo yhdeksän vuotta. Ainoa kiista oli joskus ihan alkuaikoina loma-ajoista, mutta sekin sitten lopulta hoitui ihan sopuisasti. Alussa ex-miehen epäsäännölliset työvuorot vähän hankaloittivat siirtymiä, mutta kun ne loppuivat ja siirryttiin viikko-viikko -systeemiin, niin päästiin vähäisistäkin väännöistä.
Joustoa on aina molemmin puolin löytynyt. Eikä joustoja ole myöhemmin mitenkään "tasailtu".
Nyt lapsi on jo teini-ikäinen ja hieman systeemi isänsä työkuvioiden takia on muuttumassa. En näe sitä ongelmana, eikä näe lapsikaan, eikä isänsä. Sulassa sovussa hoidetaan.
Lastenvalvoja ei oikein aikanaan tahtonut sulattaa meidän päätöstä olla tekemättä minkäänlaisia sopimuksia.
Hienoa, että teillä homma toimii! Näin se minusta pitäisikin mennä! Vanhempien pitää olla joustavia. Liian monessa eroperheessä on tiukka systeemi, esim. joka toinen viikko ja tuntiakaan ei voida joustaa sovituista ajoista, vaikka toisella vanhemmalla olisi mitä tahansa estettä (sairaus, työmatka...). On lapsen etu, että vanhemmat tulevat edelleen toimeen ja asioista voidaa sopia ja ei riidellä siitä, kumman kuuluu ostaa toppahousut.