Kuinka paljon muiden hieman alle 2-vuotiaat uskoo/ymmärtää kieltoja?

Omat lapset on uskoneet kieltoja, koska jos ei usko, niin tulee rangaistus. En ole siirtänyt mitään tavaroita pois ulottuvilta, vaan jos ei kieltoa ymmärrä, silloin rangaistaan, ei keskustella.

Lapsi oppii peilaamalla. Kun tekee jotain tyhmää, näytä korostuneesti, että sinua sattuu, suuttuakin saa ja sen näyttää, vahingoittaa ei tietenkään. Joskus näin äidin joka hyyyyvin rauuuuhallisesti ja lempeään ääneen sanoi, "Maija, ei saa lyödä, äitiä sattuu" No periaatteessa oikein, mutta ristiriita äänessä ja sanoissa, pieni lapsi joka vasta opettelee muiden kautta, menee entstä enemmän sekaisin.

Kaksivuotias ymmärtää puhetta hyvin, muttei välttämättä ymmärrä miksi pitäisi totella, miksi ei saa lyödä, ja koettelee rajojaan muutenkin. En usko että haluaisi satuttaa, vaan lyö koska haluaa kokeilla mitä siitä seuraa, tai koska se on hauskaa.

En tiedä olenko liiankin tiukka kasvattaja, mutta mielestäni alle kaksivuotiaskin oppii mitä ei saa tehdä. Meillä ne ehdottomasti kielletyt asiat ovat esim. ruoalla leikkiminen, vaaralliset jutut kuten märässä kylpyhuoneessa juokseminen, toisten fyysinen satuttaminen, haukkuminen tai lällättäminen. Jos lapsi minua satuttaa niin minulta pääsee hyvin spontaanisti sellainen huuto tai rääkäisen AUUH, että lapsi säikähtää. Esikoinen puri 1,5-vuotiaana, muttei purrut montaa kertaa, kun huomasi että se tosissaan sattui. Olen sitä mietä että "taistelu pitää valita tarkkaan" eli tiukat kiellot koskevat vain tiettyjä asioita, ja silloin kielto viedään loppuun asti, eikä lapselle anneta periksi. Joskus huomaan itsekin että nyt lapsi on liian väsynyt ja hervoton tottelemaan, mutta jos kyse on vain rajojen testaamisesta, niin pysyn vain tiukkana ja lopulta lapsi taipuu... On aivan turha kieltää, jos ei ole valmis viemään kieltoa loppuun asti. 

Esim. Ulkoleikeissä tulee monesti tilanteita, että lapsi heittää hiekkaa toisen päälle, ja ainakin meidän 2v tajuaa ettei niin saa tehdä. Kiellän, ja jos lapsi tekee vielä, niin kiellän ja sanon, että jos vielä heittää niin hön joutuu pois puistosta ja lähdemme kotiin. Pari kertaa lapsi uhmasi, mutta kun joutui sisälle, niin tajusi ettei kannata heitellä!

Itse ajattelen ja kommunikoin 1,5 vuotiaalle tähän malliin. Vaikuttaa toimivan. Oleellista antaa rajat, osoittaa myös mitä saa tehdä ja käsitellä homma positiivisen kautta:

1) Hyvä juttu, osaa lyödä 2) Ihmisiä ei saa lyödä 3) Sohvatyynyä saa lyödä

Lopputuloksena tässä vaiheessa ainakin, tyttö löylyttää välillä oikein ylpeydellä ja antaumuksella tyynyjä, muttei ole lyönyt ihmisiä tai mitään särkyvää.

Taas sarjassamme esimerkki lapsiperhe-elämän ihanuudesta :) Tää palsta ei petä koskaan

vela

Kuulostaa ihan normaalilta. Sitä ei-sanaa joutuu toistamaan aika monta kertaa mutta eiköhän se perille mene. Mun kohta 2v tyttö ainaki itse jo tietää milloin tekee kiellettyjä juttuja koska vilkuilee muhun päin ja kattoo et huomaako äiti...

No mun mielestä pääsee monesti helpommalla kun opettaa koko ajan sitä mitä saa tehdä. Siis tyyliin on paljon tehokkaampaa komentaa kävelemään kylppärissä kuin kieltää juoksemista. 

Tuommostahan se on.. tuon ikäiselle pitää kiellon lisäksi antaa aina jotain korvaavaa tekemistä niin ohje saattaa mennä paremmin perille

esim 'ai, ei äitiä saa lyödä, äitiä pitää silittää, siitä äiti tykkää'

'niin, sua selvästi harmittaa, mutta tavaroita ei saa heitellä, hakkaa nyrkillä sohvaa tai polje jalalla lattiaa jos se helpottaa'(tässä auttaa että näyttää itse, ylipäänsä lapsella pitää olla sallittuja keinoja purkaa sitä raivoa)

'älä kiipeä pöydälle, osaatko kiivetä alas sieltä'

'älä mene kaapille, laita kaapin ovi kiinni' jne

Mulla on maaliskuussa kaksi täyttävä tyttö (ja kesällä viisi täyttävä poika), ja tuollaistahan se meno tapaa kahden vuoden korvilla olla. Meillä tyttö tuntuu tuhmailuillaan osin purkavan kiukkuaan ja turhautumistaan siitä, ettei puhe vielä oikein luista, vaikka yritys ja ymmärrys ovatkin korkealla. Ylipäätään tuo liittyy ikään - ja onhan alle 2-vuotias vielä todella, todella pikkuinen...

Meillä on laitettu jokunen viikko lasta jo jäähylle, jos ei usko kieltoa. Puolitoista minuuttia penkillä tuntuu hiukan saaneen järkeä likkalapsen päähän. 

Kuullostaa ihan samalta kuin meillä oli. Nyt 3,5 vuotiaana tavaroisen heittely on jäännyt oikeastaan pois. Vahingossa satuttamista esiintyy vielä, ei aina ymmärrä omia voimia, esim äiti, luetaan kirjaa ja työntää kirjan äitin huuleen. Kieltojen tietoista uhmaamista esiintyy erityisesti nälkäisenä ja väsyneenä.

Jatkat vaan samaan malliin niin kyllä se helpottuu tai no, muuttuu toisenlaiseksi :)