Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla imetys epäonnistunut?
20.11.2013 |
Onko täällä muita, joilla imetys ei olisi onnistunut? Minulla on nyt 2 kk ikäinen poika osittaisimetyksessä, ja alkaa näyttää siltä, ettei tässä hommassa ole enää mitään järkeä, vaikka mitään en haluaisi niin kovasti kuin onnistua täysimetyksessä.
Jos kertoisin kaikki tapahtuneet käänteet, tästä tulisi romaani, joten kerron mahdollisimman tiivistetysti. Vauva joutui syntymän jälkeen muutamaksi päiväksi tehohoitoon, jossa sai pulloruokaa ja tutin. Yritin ruokittaessa aina ensin imettää, mutta ymmärrettävästi vauvelia ei paljoa kiinnostanut rinta, josta ei tule mitään, kun pullosta sai niin paljon helpommin. Pumppailin sairaalassa ja ostin pumpun kotiinkin, mutta tulevan maidon määrä oli todella säälittävä, muutamia pisaroita. Oli ilmiselvää, ettei sillä vauva mitenkään elä. 1. syöttöpunnituksen tulos neuvolan kotikäynnillä oli huikeat 10 g lisää kovan ähräämisen ja syöttötaistelun jälkeen... Päivät kuluivat pumppauksen, syöttöyritysten, raivareiden taltuttamisien, stressaamisen ja itkemisen parissa. Pahimmillaan yritin imettää 5 tuntia putkeen, eikä maitoa silti herunut kuin vähän.
Yritettiin jo olla täysimetyksellä/vain pienellä korvikemäärällä pari viikkoa, kun maitoa tuntui kyllä olevan ja imetyspolilta oli kehotettu koittamaan. Tämän kokeilun tuloksena jo valmiiksi lähes alipainoinen vauva laihtui vielä lisää. Rinnat ovat koko ajan pinkeät ja tiehyetukoksia tulee, mutta maitoa ei vain heru. Olen ihmetellyt, kun puhutaan rintojen tyhjentämisestä, sillä nämä eivät tyhjene ikinä, eivät edes pumpattaessa, vaan ovat usein syötön jälkeenkin kovat. Puolen tunnin pumppauksen tuloksena on joskus jopa huikeat 20 ml, yleensä pullon pohja hädin tuskin peittyy maidosta ja toisinaan ei tule edes sitä paria tippaa. Imetyspolilla ja syöttöpunnituksissa on juostu vähän väliä ja ihan oikeasti kaikkea mahdollista on kokeiltu, mutta silti en ole onnistunut.
Olen onnistunut myös kehittämään imetyksestä kivan pakkomielteen itselleni. Nyt itken joka kerta korviketta antaessani ja joskus syöttökertojen välilläkin, kun mietin, että kohta pitää taas yrittää imetystä, epäonnistua, antaa korviketta vaikka kuinka paljon ja sitten taas pumpata puoli tuntia. En enää halua nähdä ihmisiä, koska ihmisillä on joku pakkomielle kysellä imetyksestä ja pelkään alkavani itkeä, jos joku siitä jotain kysyy. Muissa kaupungissa asuvien sukulaisten soittaessa valehtelen täysimettäväni ja kaiken olevan hyvin, koska en pysty kertomaan tilanteestani ilman, että alkaisin itkeä. En tunne kotikaupungistani lapsiperheitä lainkaan, mutta en enää haluaisi käydä äiti-lapsi -ryhmissä, koska niissä muut äidit imettävät niin söpösti pulleita vauvojaan. Viime kerralla ahdistuin ihan älyttömästi, kun paikalla oli äitejä, jotka joutuivat luovuttamaan maitoaan sairaalaan, kun sitä tulee niin paljon. En ole ennen todellakaan ollut tällainen hermoilija ja sekopää, tämä on alkanut vasta tämän imetyksen myötä. Öisin en meinaa saada unta, kun mietin koko ajan keinoja, joilla voisin yrittää saada imetyksen toimimaan ja jossittelen loputtomiin, että jos olisin tehnyt niin tai näin siinä ja siinä vaiheessa, niin olisikohan imetys onnistunut.
Kommentit (6)
Ihan ensin rauhoitu. Anna korviketta rauhassa. Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa. Mitä enemmän stressaat, sitä vähemmän tulee rinnoista maitoa.
Mulla on sellainen tausta, että esikoisen syntyessä maito nousi todella rajusti, mutta mitään ei tullut ulos ennen kuin 4 päivänä synnytyksestä. Todellakaan pisaran pisaraa maitoa ei tullut. Vauva sai maitoa pullosta, josta se luonnollisesti tuli helpommalla. Mukavuudenhaluinen vauva viitsinyt tehdä työtä rintamaidon eteen. 2 kk sinniteltiin osittaisella imetyksellä, sitten siirryttiin pelkkään korvikkeeseen.
Tee itsellesi imetysrytmi. Annat ensin molemmat rinnat, sitten korviketta päälle. Yritä pesiä ja pitää välillä imetysmaratooneja, että rinnat saisivat stimulaatiota maidon nousuun.
Muista, että pumppaamalla et saa selville todellista maidon tulon määrää, koska se mitä heruu pumppaamalla on ihan eri asia mitä vauva saa imettyä rinnoista. Se voi olla paljon enemmän kuin mitä pumppaamalla saa.
Ei sillä imetyksellä ole väliä. (Kivittäkää vaan imetysfanaatikot!) Tärkeintä on se, että kaikilla on hyvä mieli ja olo. Vatsa täynnä ja mieli rauhallinen. Korvikkeella myös kasvaa iloisia ja tyytyväisiä lapsia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pysty imettämään niin anna korviketta. Mä en jaksanut enää yrittää ja otin siitä kanssa niin ison stressin että ei enää onnistunut, itkin myös jatkuvasti imettäessäni. Siirryttiin sitten korvikkeeseen ja olin helpottunut.
Jossain vaiheessa pääset sen syyllisyyden ja muiden negatiivisten tunteiden yli. Ei sua enää kohta kiinnosta mitä se baby on syönyt, tissimaitoa vai korviketta!
Olet selvästikin yrittänyt kaikkesi ja enempää sinulta ei voi vaatia. Minusta kuulostaa siltä, että ongelmana on se, että sinulta kyllä tulee maitoa (pumpatut määrät eivät kerro siitä mitään), mutta vauva ei osaa oikeaa imutekniikkaa, koska hän täysin sinusta riippumattomista syistä joutui aloittamaan syömisen opettelun tuttipullon avulla.
Jos vielä haluat jotain yrittää jotain, niin hanki imetysapulaite (googlaa esim. Medela imetysapulaite) ja anna kaikki lisämaito sillä, ei siis tuttipullolla. Näin vauvasi saa tarpeeksi ruokaa, mutta kuitenkin samalla mahdollisuuden oppia imemään maitoa rinnasta.
Koeta kuitenkin muistaa, että tärkeintä on se, että vauva saa tarpeeksi ravintoa ja kasvaa hyvin. Mainitsin tuosta imetysapulaitteestakin vain siksi, että sinua selvästi vaivaa kovasti se, että imetys ei meinaa onnistua.
Voi sinua!!! Olet yrittänyt kovasti saada imetyksen onnistumaan! Nyt lopetat stressaamisen ja otat rennosti. Ei imetys ole hyvän äidin mitta. Johan vauvasikin aistii mielialasi kun itket ja murehdit häntä syöttäessä. Ideaalitilannehan se olisi jos lapsesi saisi äidinmaitoa ainakin sen 6 kk, mutta jos ei niin ei. Itselläni melkein sama tilanne kuin sinulla, hampaat irvessä yritin saada imetyksen onnistumaan ja loin itselleni hirvittäviä paineita. Kaupan päälle vielä masennuin, yhtenä syynä juuri paineet imetyksestä. Anna korviketta, pääasia että lapsi saa ruokaa. Sinä olet kuitenkin yrittänyt etkä ole heti antanut periksi, voit sillä lohduttaa itseäsi ja olla häpeilemättä.
Mulla oli raju synnytys, joka päätyi leikkaukseen, ja molemmat oltiin huonossa kunnossa. Vauva sai pullosta, mulla ei maito noussut, sain huonoa ohjeistusta, esim. Että 15 min per rinta riittää (no joo ehkä sillon kun se maito on jo noussut), primperan kuuri annosteltiin apteekissa väärin, eli juuri kun maito oli nousussa niin se hiipui sitten väärän annostuksen takia... Vauva raivosi rinnalla kun oli tottunut pulloon, ja minä itkin ja yritin imettää.. Kaiken kaikkiaan moni asia meni pieleen. siirtyminen kokonaan korvikkeille oli oikeastaan ihan helppo päätös tuossa vaiheessa, ikinä en ole tuntenut siitä syyllisyyttä, mutta pahoillani olen ollut, koen että jotain jäi meiltä uupumaan.
Nyt olen raskaana, ja toivon että tällä kertaa imetys onnistuisi. Toisaalta osaan suhtautua asiaan armollisemmin jos se ei onnistu. minulla on myös nyt itselläni enemmän tietoa asiasta, ja osaan pyytää parempaa ohjeistusta ja apua, jos niikseen tulee.
joskus imetys kaatuu pienistä epäonnisuuksista johtuviin ongelmiin, joskus se maito ei vaan nouse tai sitä ei riitä tarpeeksi. Minutkin on pulloruokittu, ei riittänyt maito minunkaan äidillä, ja olen silti ihan onnistunut tapaus, kuten on myös minun pulloruokittu lapseni. Se aika mitä lapsi on imeväinen, on tosi lyhyt, ja niinkuin joku mainitsi, kohta sillä ei ole mitään väliä miten lapsi on ravintonsa saanut ihan vauvana :)
tsemppiä ja ollaan itsellemme armeliaita!
Ai niin, unohdin mainita, että laskeskelin juuri käyttäneeni sellaiset 250 € imetystä tukeviin tuotteisiin (sähkörintapumppu, monta pakettia kallista imetysteetä ja Primperan-kuuri).
- ap