nyt mä ymmärrän miksi politiikka tuntuu niin vaikealta

Tarkoitan tällä siis sitä, että jos ollaan köyhiä niin kannatetaan vasemmistoa. Jos ollaan opiskelijoita niin äänestetään niitä jotka sanoo ajavansa opiskelijoiden oikeuksia (hassua sinänsä, että päätökset eivät välttämättä edes ehdi toteutua henkilön opiskeluaikana). Sitten kun keskiluokkaistutaan, tulee tuloja ja elämä vakautuu, niin ei enää kiinostakaan ne köyhien asiat. Samalla tavalla "rikkaiden puolueita" kannattavat saattavat sortua siihen harhaan, että ajetaan vain omaa etua eikä hahmoteta sitä, että sitä saattaa itsekin olla avuntarvitsijan asemassa joskus, elämä voi yllättää.



Oonko mä nyt ymmärtänyt ihan väärin, kun mä olen aina luullut että politiikassa yritetään nimenomaan hoitaa sitä kokonaisuutta eikä vain yksisilmäisesti ajaa tietyn ryhmän etuja...? Vai onko tämä aivan idealistinen ajatus ja pitäisi itsekin vaan vetää mutkat suoriksi ja alkaa kannattaa niitä puolueita, jotka kulloinkin omaa asemaa ajavat parhaiten?

olet ymmärtänyt jutun pointin oikein. Toisin kuin hamsterin kaukonäköisyydellä varustettu Perus-Pertti.

...äänestää sitä puoluetta tai ehdokasta, joka juuri hänelle eniten lupaa. Yleensä eniten rahaa. Mutta on meitäkin, jotka äänestämme sitä puoluetta, jonka uskomme vievän koko Suomea oikeaan suuntaan.



Tälläkin palstalla kaipailtiin kuntavaaliehdokasta, joka ihan oikeesti niinku pistäis mun asiat kuntoon niinku. Surullista.

Yhteiskunta kehittyy yrityksen ja erehdyksen kautta ja kompromisseja tehden toivottavasti parempaan suuntaan, eikä mikään yksittäinen porukka voi päättää että mikä sitä kunnossa olemista sitten on. Tekis mieli itkeä kun ajattelen miten paljon on aikuisia ihmisiä, jotka nielevät nämä kuntoonlaittamispuheet karvoineen päivineen. Ne on aikuisten satuja!

Juuri näin. Itsekään en paljon politiikasta ymmärrä, mutta olen nuoresta asti, elämäntilanteestani riippumatta, yrittänyt tällä logiikalla äänestää (päämääränä siis se Suomea oikeaan suuntaan vieminen).



Mielestäni omasta hyvinvoinnistaan on jokainen aikuinen terve ihminen ihan itse vastuussa. Yhteiskunnan pitäisi kannustaa ja tukea jäseniään itsenäisyyteen ja kantamaan kortensa kekoon. Silloin pitää tukea, kun apua tarvitaan, mutta siten että yksilön motivaatio tulla toimeen omillaan säilyy.

Näköjään on moni muukin sitten ajatellut samaa. Oikeastaan otsikkoni olisi pikemminkin voinut olla "nyt mä ymmärrän miksi politiikka tuntuu joistakin ihmisistä niin helpolta". Eli lähtökohtaisesti se on monimutkaista ja hankalaa, ja on vaikea tietää miten kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Mutta helppoahan se sitten on, jos miettii vaan että sitä äänestän, joka ajaa MUN etuja. Oon siis ihmetellyt, kun monet ihmiset ovat niin kauhean varmoja ja heillä on niin kovin selkeä käsitys kaikesta. No kai se onkin, jos miettii vain oman navan kautta ja lisäksi elää siinä harhassa, että se oma elintaso ja elämäntilanne säilyy samana jatkossakin...





ap

Kuulemma tekosyy, vaan mulle ihan todellinen. En ymmärrä enkä tiedä tarpeeksi, jotta voisin päättää mistään. Oman logiikkani mukaan asiat menevät tietyllä tapaa MUTTA tajuan tosi hyvin, että ei se ihan niin toimi kunnallistasolla...ja että maallikko, joka ei ole perehtynyt käsiteltävään asiaan todella hyvin, ei ole oikea ihminen päättämään asiasta ollenkaan. Esim. Vantaalla viedään puolet erityislasten avustajista. Mulla on autistinen lapsi ja tiedän jo nyt, miten vaikeaa hänen koulunkäynnistään tulee + kuinka kalliiksi mahdolliset sairaalakoulut ja kokeilut tulevat kunnalle. Mutta yksi näistä valtuuston ihmisistä kokee erityislapset "häirikköinä" eikä sitä mielipidettä saa käännettyä millään- samalla tapaa minä en näe mitään hyvää siinä, että kaupunki on täynnä työttömiä somaleita, mutta totuus voi olla tarua ihmeellisempi.

Kuulemma tekosyy, vaan mulle ihan todellinen. En ymmärrä enkä tiedä tarpeeksi, jotta voisin päättää mistään. Oman logiikkani mukaan asiat menevät tietyllä tapaa MUTTA tajuan tosi hyvin, että ei se ihan niin toimi kunnallistasolla...ja että maallikko, joka ei ole perehtynyt käsiteltävään asiaan todella hyvin, ei ole oikea ihminen päättämään asiasta ollenkaan.

Juuri tuota samaa mäkin olen miettinyt. Vaalikoneetkin on niin hankalia, kun niissä pitäisi oikeasti olla jokin mielipide. Mä en kuitenkaan voi huijata itseäni olemaan muka jotakin mieltä, jos todellisuudessa en koe tietäväni tarpeeksi asiasta ollakseni vahvasti jotakin mieltä.

Ja sekin on jännä, että toisaalta juuri sitä painotetaan kovasti, miten valtavan tärkeää äänestäminen on. Ja onhan se teoriassa, mutta jotenkin tuntuu typerältä mennä itse tätä tärkeääkin tärkeämpää velvollisuuttaan täyttämään äänestämällä jotakin lähestulkoon arvalla valittua ehdokasta. Ihan vaan koska kuuluu äänestää. Eli äänestäminen on tärkeintä, ei se tietääkö mistään mitään oikeasti.



ap