Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla on lapset pienellä ikäerolla!
30.10.2012 |
Osaatteko antaa jotain käytännön vinkkejä siihen, miten saada arki sujumaan? Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta ja mies on paljon poissa kotoa, kun opiskelee ja käy töissä. Esikoisella on alkanut uhmaikä ja on muutenkin temperamenttinen tapaus ja vauva on huono nukkumaan ja muutenkin suuritarpeinen. Itse olen jatkuvasti väsynyt, mikä hankaloittaa arkea. Suurimpia ongelmia on lasten laittaminen nukkumaan, kun esikoisen vieressä pitäisi olla aina jonkin aikaa ja se ei meinaa onnistua, jos vauva huutaa kurkku suorana. Nyt olisi oikeasti hyvät neuvot tarpeen eikä vertaistuestakaan olisi haittaa. :/
Kommentit (13)
Tiedän, vaikeaa on. Mutta tosiaan helpottaa kyllä ajan myötä kuukausi kuukaudelta, vaikka se ei välttämättä sinua tällä hetkellä lohdutakaan. Voisiko esikoista alkaa jo opettamaan nukahtamaan itse? Meillä esikoinen opetettiin nukahtamaan itsekseen omaan huoneeseen jo ennen kahden vuoden ikää. Helpotti kummasti. Päiväunille sen sijaan esikoinen piti nukuttamalla nukuttaa, ja sen aikaa yritin sitten imettää vauvaa/pitää muuten hiljaisena ja tyytyväisenä.. eikä esikoinen ollut edes kovin nopeasti nukahtavaa sorttia. Mutta jotenkin siitäkin selvittiin!
Päivä kerrallaan, ja anna itsellesi helpotusta kaikessa missä voit. Elämä ei ole niin vakavaa. Purkkiruoilla voi kasvaa, liinassa/sitterissä voi olla, siivous ei ole aina niin tärkeää etc. Mieti mitkä asiat voisivat helpottaa juuri teidän arkeanne, ja lähde sitten toteuttamaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuli vielä kolmas samaan konkurssiin. Ikäeroa esikoisen ja toisen välillä 1v8kk, toisen ja kolmannen välillä 2v1kk.
Ihan hirveää aikaa se oli ja se hirveys onkin ainut asia, jota noilta vuosilta muistan. Ihan mustaa sumua noin viisi vuotta.
Nyt on helppoa. Kaikki lapset kouluikäisiä ja elämä on aurinkoista.
valitettavasti en osaa auttaa, koska meillä oli hyväuninen kuopus ja melko "leppoisaluonteinen" esikoinen. Ei ollut juuri ollenkaan kuvaamiasi ongelmia.
Kirjoitin tämän ihan vaan siksi, ettei näissä ketjuissa aina tulisi esille pienen ikäeron mahdoton kurjuus, sillä aina sellaista ei ole.
Mutta sen voin minäkin sanoa, että nopeasti ne ihan ekat vuodet loppujen lopuksi menevät. Kannattaa varmasti laati itselleen mahdollisuuksien mukaan hengähdystaukoja esim. juuri silloin kun miehesi on kotosalla. Sovit että lähdet kotoa jonnekin vaikka kaverin kanssa. Kahden pienen kotiäitiys vaatii välillä pään "tuulettamista".
sisällä päikkärit yhtä aikaa ja myös äiti veti silloin nokkaunet. yritä ajoittaa lasten toimet nii paljon yhtäaikaisiksi kuin mahdollista. Meillä myös elettiin lattiaelämää, kölittiin kaikki lattialla, vauva tutki omia lelujaan ja isompi omiaan ja äiti möllötti siinä välissä.
usko pois, helpottaa koko ajan ja kohta ne ovat jo isoja koululaisia ;)
Vinkkejä:
- valmisruoat ovat ihan hyviä
- ruoka menee paremmin, kun samalla lukee taaperolle kirjaa
- ulos lähtiessä lastenohjelma pyörimään, ja ulkovaatteet valmiiksi. Kun lastenohjelma loppuu on taapero ja vauva ulkovaatteissa ja kaikilla on vielä hyvä mieli.
- valita muille samassa tilanteessa oleville mammoille, he ymmärtävät hyvin ja se helpottaa omaa oloa
- pyri lähtemään ulos muiden mammojen seuraan useamman kerran viikossa. Se piristää vaikka ensin ei millään jaksaisi lähteä.
- jos joku päivä ei ulkoile, niin se ei maailmaa kaada
- vauvan nukutus päiväunille onnistuu, kun isomman istuttaa katsomaan lastenohjelmaa, Taaperon voi laittaa istumaan myös potalle samalla. Tulee myös pottaharjoittelua.
- taaperon nukutus onnistuu vauvan imetyksen aikana, vauva on ainakin hiljaa kun on tissi suussa
- anna muiden ohjeiden (varsinkin isovanhempien) mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
- siivous joka päivä ei ole välttämätöntä
- nuku itse aina kun on mahdollista
- ota valokuvia ja videoita lapsista. Aika menee todella nopeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siihen paljon muu auta kuin aika. Meillä kolme lasta vuoden välein ja kuopus vielä koliikkinen, jota kannettiin 7h illalla samaan aikaan kuin olisi pitänyt saada 1v ja 2v sisarukset nukkumaan. Arvaa onnistuiko... Ja kun vauva lopulta nukahti, heräsi hän tunnin välein joka yö yli vuoden ajan....
Nyt kuopus on "jo" 2v ja tällä viikolla meille syntyy neljäs... Eli kyllä kaikesta selviää.
teille kaikille kahden tai useamman lapsen kanssa kotona oleville univajeisille äideille!
Itsellä huonouniset kaksoset joten kahta vauvaa hoitaessa meni puolitoista vuotta ihan sumussa.
Nyt leikki-ikäisiä ja kaikki helpompaa.
Usko pois, vielä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset pienellä ikäerolla. Itseäni on helpottanut suuresti kun olen luonut selvät rutiinit päivään. Näin esikoinenkin jo tietää mitä seuraavaksi tapahtuu eikä uhmakohtauksia synny niin helposti. Suosittelisin että lapset nukkuisivat edes yhdet unet päivässä yhtäaikaa jolloin sinä itse voisit myös levätä tai tehdä jotain mieleistä (ei kotitöitä!). Oletteko käyneet esim. kaupungin/seurakunnan avoimessapäiväkodissa tai kerhossa? Siellä lapset viihtyvät ja aikuinenkin saa juttuseuraa ja hetken taukoa kotioloista. Suosittelen!
minusta pikkulapsiaika meni yllättävän hyvin, vähän väsytti ja ajatus ei juossut.
Parivuotiaasta lähtien heistä oli seuraa toisistaan. Olivat kuin paita ja peppu.
Nyt n. 10-vuotiaina eivät taas tule toimeen enää yhtään, ja huutavat ja mäkättävät toisilleen jatkuvalla syötöllä.
Ajatukseni siitä kuinka ovat seuraa toisilleen on kääntynyt täysin päälaelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuat, ulkoilut, leikit kelloanaikojen mukaan, ilatpesut aina tietyn kaavan mukaan. Luo turvallisuutta, jäsentää päivää lapsille ja sinullekin.
Uuvuta kaksivuotiaasi iltaisin lämpimällä kylvyllä, lyhennä ja muuta iltarituaalia sen verran että vauvakin sopii kuvioon. Voit ottaa esim. tuolin lapsen huoneeseen, lukea siinä iltasadun ja jättää sitten lastenlauluja soimaan hiljaisella. Samalla voit imettää vauvaa, heijata häntä sitterissä.
Vieressä nukuttamisen aika on ohi. Älä opeta sitä vauvallekaan.
Meillä tuli vielä kolmas samaan konkurssiin. Ikäeroa esikoisen ja toisen välillä 1v8kk, toisen ja kolmannen välillä 2v1kk.
Ihan hirveää aikaa se oli ja se hirveys onkin ainut asia, jota noilta vuosilta muistan. Ihan mustaa sumua noin viisi vuotta.
Nyt on helppoa. Kaikki lapset kouluikäisiä ja elämä on aurinkoista.
tästä viestistä. Mulla kaksi lasta ja ikäeroa 11kk ja joo itsehän tein ja kärsin ja olen itsekäs lehmä jne. Siis nuo lauseet olen jo täällä palstalla kuullut mutta palataan tuohon viestiin. Kiitos tosiaan siitä,olen tänään herännyt klo 5.00 ja en oikeastaan nukkunut ennen sitäkään,hirveä meno ja mä oon ihan uupunut tällähetkellä noiden kanssa :(
On niin rauhoittavaa kuulla että joku muukin kuvaa tätä aikaa sanalla hirveä...En saa apuja mistään ja joka päivä tällähetkellä yhtä selviytymistä olisi kiva kun tässä arjessa olisi kaltaisesi ihminen jolle voisin valittaa tätä uupumusta ja saisi jtn.vertaistukea, olen niin kateellinen lapsellisille ihmisille joilla yksi lapsi joka nukkuu kuin tukki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuli vielä kolmas samaan konkurssiin. Ikäeroa esikoisen ja toisen välillä 1v8kk, toisen ja kolmannen välillä 2v1kk. Ihan hirveää aikaa se oli ja se hirveys onkin ainut asia, jota noilta vuosilta muistan. Ihan mustaa sumua noin viisi vuotta. Nyt on helppoa. Kaikki lapset kouluikäisiä ja elämä on aurinkoista.
tästä viestistä. Mulla kaksi lasta ja ikäeroa 11kk ja joo itsehän tein ja kärsin ja olen itsekäs lehmä jne. Siis nuo lauseet olen jo täällä palstalla kuullut mutta palataan tuohon viestiin. Kiitos tosiaan siitä,olen tänään herännyt klo 5.00 ja en oikeastaan nukkunut ennen sitäkään,hirveä meno ja mä oon ihan uupunut tällähetkellä noiden kanssa :( On niin rauhoittavaa kuulla että joku muukin kuvaa tätä aikaa sanalla hirveä...En saa apuja mistään ja joka päivä tällähetkellä yhtä selviytymistä olisi kiva kun tässä arjessa olisi kaltaisesi ihminen jolle voisin valittaa tätä uupumusta ja saisi jtn.vertaistukea, olen niin kateellinen lapsellisille ihmisille joilla yksi lapsi joka nukkuu kuin tukki...
Meilläkin meni sumussa pari ensimmäistä vuotta enkä haluaisi niitä aikoja koskaan takaisin. Jotenkin vaan yrität jaksaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä huomaat, että vähän jo helpottaa. Ei se pikkuvauva-aika aina niin ihanaa ole ja turha verrata sellaisiin perheisiin joissa yksi hyvin nukkuva nyytti. He eivät todellakaan ymmärrä. Mutta mieti, sinulla on kaksi rakasta lasta, heillä vain yksi.
Alue: Aihe vapaa
1 v 9 kk. Mies töissä joissa 200 matkapäivää vuodessa, oli myös puolen vuoden ulkomaankomennuksella kun kuopus oli pieni, joten käytännössä yksinhuoltajanahan tässä on menty.
Itsellä ei kyllä annettavaksi muuta kuin tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen, että siitä se ihan itsekseen helpottaa ajan kanssa! Minä muistan että meni vähän kuin sumussa tuo aika kun molemmat oli alle 2-vuotiaita, sitä vaan hoisi kaikki hommat kun oli pakko eikä miettinyt omaa väsymystään, koska sitä ei ollut varaa jäädä märehtimään. Vauvaa kanniskelin aina liinassa mukanani ja sai siinä nukkuakin päivisin. Hän kun oli sellainen ettei oikein rauhoittunut petiin vaan vain jos sai olla liikkeessä ja lähellä. Ja isomman kanssa touhusin sitten vauva mukana. Nukkumaan en koskaan laittanut erityisesti esikoista vaan sai nukkua sitten kun häntä nukuttaa. Usein illalla nukahti sohvalle ja kannoin sitten hänet omaan sänkyyn.