Eronneet äidit, nuo diktaattorin ja marttyyrin risteymät!

Mikä ihme siinä on, että vileäkin nykymaailmassa ero on joillekin ihmisille niin maailmanloppu, että sitä pitää kostaa eksälle kaikin keinoin, jopa lasten kustanuksell? Jos äiditkin huolehtisivat itsestään muutenkin kuin niin, että näyttävät kaunnilta kun mies tulee töistä kotiin, erosta katkeroituminen ei ehkä olisi ihan niin yleistä. Ihan biologinen fakta on se, että laspen tekoon tarvitaan myös mies, tavalla tai toisella, ja vaikka äiti kuinka onkin "kantavana" sen yhdeksän kuukautta, niin on sillä isälläkin oikeutensa velvollisuuksien lisäksi. Viittaan esim. tuohon ketjuun, jossa äiti oli määrännyt tietokoneajaksi 30 min ja isän kotona annettiin ollakin koneella 45 min. IIK. Onpa kauhea rike. Mitäs jos te äidit, maailman navat, joskus katsoisitte peiliin ja näkisitte tuo marttyyriyden varhon läpi, elämä olis helpompaa teille itsellenne mutta ennen kaikkea lapsillenne. Olen itsekin eronnut äiti, mutta en "omista" lapsiani enkä kuvittele että voin sanella säännöt, joiden mukaan isä SAA kasvattaa MINUN lapsiani. Ihan yhteisiä lapsia ovat, vaikka me nyt eri talouksissa asutaankin. Ja muutenkin, muistakaa nyt hyvät äidit, että se vanha sanonta, jonka mukaan "lapset ovat meillä vain lainassa" on ihna nykyaikanakin paikkansa pitävä. Jonakin päivänä ne muuttavat omilleen ja siinä vaiheessa te voitte vain toivoa onnistuneenne kompromisseissänne niin hyvin että he haluavat yhä olla molempiin vanhempiinsa yhteyksissä.