Töihin kotivuosien jälkeen - haikeaa :((

On aika palata töihin ja lapset menevät päiväkotiin. Miten se onkin niin haikeaa ja vaikeaa?? Tällä hetkellä mielessä on vain ne kaikki mukavat asiat kotivuosilta.



Eihän se aina helppoa ollut, vauvan kanssa valvominen, kitisevä yksivuotias, vahdittava puolitoistavuotias.. Paljon ei omaa aikaa välillä ollut, hermot oli kireällä, oli väsynyt.



Mutta silti, tajuan sen nyt, elämäni parasta aikaa se on ollut. Nyt kun nuorin kolmesta lapsestani jo täyttää syksyllä kolme, elämä on paljon helpompaa. Mutta silti niin kamalan kaikeata kun tietää että se on nyt tässä. Ei enää vauvoja meidän perheessä, rauhallisia aamuja, kiirettömyyttä. Edessä päiväkoti, kiireiset aamut, työ.



Sanokaa nyt jotain lohduttavaa! Joskus oikein odotin tätä että pääsen töihin, mutta miksi se on nyt kuitenkin niin haikeaa laittaa lapset päiväkotiin. Työtä haluan tehdä, siitä ei ole kyse, mutta se lasten päiväkotiin laitto tuntuu vaikealta ja se ettei enää voi olla lasten kanssa niin paljon kuin haluaisi, niiiiisk :(((