Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaksikymppiset enemmän nuoria vai aikuisia?
01.03.2012 |
Minusta nuoria. Eivät toki ihan teinejä enää, mutta nuoria silti.
Kommentit (16)
ovat olevinaan tosi aikuisia.
t. kaksvitonen, joka ajattelee viiden vuoden päästä kaksivitosista samoin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori aikuinen, oikean aikuisuuden kynnyksellä. Asuntolaina, vakityö ja avioliitto tekevät minusta oikean aikuisen. Toistaiseksi nautin itsenäisyydestä ja vastuuttomuudesta sopivana cocktailina.
Se silti riippuu ihan täysin ihmisestä.
Olen törmännyt moneen kakaramaiseen neljäkymppiseen..
ovat olevinaan tosi aikuisia.
t. kaksvitonen, joka ajattelee viiden vuoden päästä kaksivitosista samoin. :D
Sen jälkeen on vaan aikuinen.
mutta nyt kun omat lapset ovat tuon ikäisiä, niin he ovat lapsellisia kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisilla on jo asunnot, koulutus, vakityö, avo/avioliitto, lapset...
ja toiset taas asuu mamman ruoilla vielä 25v :D
ihan täysin ihmisestä riippuu. mutta kyllä sanoisin, että reilusti yli 20v on jo aikuinen (vaikka siitä 21v eteenpäin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten 20v on todellakin siellä nuoriso-osastossa
eivät ole enää teinejä, mutta eivät kyllä vielä varsinaisesti aikuisiakaan. Ehkäpä paras nimitys olisi nuori aikuinen tai varhaisaikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, että nykyään pitäisi olla niin aikuista jo kovin nuorena? Kyllä sitä ehtii sitten koko loppuikänsä olla aikuinen.
Monet hankkivat parikymppisinä lapsia, ostavat asuntoja ja autoja. Ei näiden hoitaminen onnistu jos on vielä murkun tasolla.
Ymmärrän sen että moni haluaisi jatkaa "nuorena" tappiin saakka. Se ei vaan onnistu ja alkaa pikemminkin säälittämään. Kun nuoruus on ohi niin sen voi reilusti myöntää ja ottaa aikuiselle kuuluvan vastuun. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet hankkivat parikymppisinä lapsia, ostavat asuntoja ja autoja. Ei näiden hoitaminen onnistu jos on vielä murkun tasolla. Ymmärrän sen että moni haluaisi jatkaa "nuorena" tappiin saakka. Se ei vaan onnistu ja alkaa pikemminkin säälittämään. Kun nuoruus on ohi niin sen voi reilusti myöntää ja ottaa aikuiselle kuuluvan vastuun. Aikansa kutakin.
Kyllä se on nykyisin enemmän poikkeus kuin sääntö, että saa kaksikymppisenä jälkikasvua.
Ja onhan kaksikymppinen nyt herran jestas nuori ihminen, mieti itsekin! Moni on siinä iässä vielä jollain tavalla riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee heidän tukeaan.
Monet hankkivat parikymppisinä lapsia, ostavat asuntoja ja autoja. Ei näiden hoitaminen onnistu jos on vielä murkun tasolla. Ymmärrän sen että moni haluaisi jatkaa "nuorena" tappiin saakka. Se ei vaan onnistu ja alkaa pikemminkin säälittämään. Kun nuoruus on ohi niin sen voi reilusti myöntää ja ottaa aikuiselle kuuluvan vastuun. Aikansa kutakin.
Kyllä se on nykyisin enemmän poikkeus kuin sääntö, että saa kaksikymppisenä jälkikasvua.
Ja onhan kaksikymppinen nyt herran jestas nuori ihminen, mieti itsekin! Moni on siinä iässä vielä jollain tavalla riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee heidän tukeaan.
...Kolmekymppisetkin väittävät kohta olevansa nuoria. Hei, kyllä se raja kulkee siinä kahdenkympin molemmin puolin. Tällä näkökulmalla ainakin yhteiskunta toimii. Silloin vastataan omista teoista. Saahan sitä itse kuvitella olevansa nuori vaikka seitsemänkymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet hankkivat parikymppisinä lapsia, ostavat asuntoja ja autoja. Ei näiden hoitaminen onnistu jos on vielä murkun tasolla. Ymmärrän sen että moni haluaisi jatkaa "nuorena" tappiin saakka. Se ei vaan onnistu ja alkaa pikemminkin säälittämään. Kun nuoruus on ohi niin sen voi reilusti myöntää ja ottaa aikuiselle kuuluvan vastuun. Aikansa kutakin.
Kyllä se on nykyisin enemmän poikkeus kuin sääntö, että saa kaksikymppisenä jälkikasvua. Ja onhan kaksikymppinen nyt herran jestas nuori ihminen, mieti itsekin! Moni on siinä iässä vielä jollain tavalla riippuvainen vanhemmistaan ja tarvitsee heidän tukeaan.
...Kolmekymppisetkin väittävät kohta olevansa nuoria. Hei, kyllä se raja kulkee siinä kahdenkympin molemmin puolin. Tällä näkökulmalla ainakin yhteiskunta toimii. Silloin vastataan omista teoista. Saahan sitä itse kuvitella olevansa nuori vaikka seitsemänkymppisenä.
En sanonut, että pitäisi olla aina nuori. Tarkoitin, että minusta parikymppinen voi ihan hyvin olla vielä enemmän nuori kuin aikuinen, jos niin haluaa. Kyllä sitä ehtii aikuistua myöhemminkin.
ovat ihan kakaroita, joiden elämän sisältöä on bilettäminen ja reppureissaaminen. Töissä käydään noin puolet vuodesta (silloinkin hyvin usein krapulaisina), toinen puoli reppureissataan Aasiassa omilla ja äitien rahoilla.
Kolmekymppiset taas tuntuvat olevan nuoria, asuvat jo omissa kämpissään, seurustelevat vakavasti ja harkitsevat avo- tai ehkä jopa avioliittoa ja ensimmäisen omistusasunnnon hankkimista. Bilettäminen on vaihtunut laaturavintoloiden illallisiin ja sunnuntaibrunsseihin, reppureissut kaupunkilomiin tasokkaissa hotelleissa ja työntekokin on jo kunnianhimoista ja tunnollista. Mutta perheen perustaminen häämöttää vasta jossain vuosien päässä, kun on ensin eletty elämää.
Itselläni on ikää 30+, mutta näihin kahteen em. ryhmään verrattuna tunnen itseni noin neli-viisikymppiseksi kouluikäisine lapsineni ja omakotitaloineni...
varmaankin he ovat nuoria aikuisia. Jos pitää valita, nuoria vai aikuisia, niin silloin ehdottomasti aikuisia. Onhan kuitenkin 18v täysi-ikäisyyden raja, ja tuossa parikympin jälkeen ollaan jo selvästi tuon yli.