Kirjoitelma erityislapsesta:
Pitäkää minua ennen muuta ihmisenä
Katsotte minua säälivästi,
huolestuneesti, tai ette piittaa,
sillä olen jälkeenjäänyt lapsi.
Jos osaisin ilmaista itseäni,
kertoisin, mitä sisimmässäni olen.
Olen hyvin paljon teidän kaltaisenne,
tunnen kivun ja nälän.
En osaa pyytää kohteliaasti
vesilasillista, mutta tunnen
miten pahasti jano saa kurkun kuivumaan.
Kutian, kun sääsket pistävät minua
ja juoksen kun näen mehiläisen.
Minusta on mukavaa juoda kaakaota keittiössä,
kun ulkona pyryttää lunta.
Sisälläni tuntui raskaalta
kun erosin äidistäni
ja astuin koulubussiin.
Silmäni pälyilivät etsien pakotietä,
mutta tiesin, ettei sitä ollut.
Kun sisareni vie minut leikkikentälle
ja lapset pilkkaavat minua,
hän itkee ja vie minut kotiin.
Sitten minua kuumottaa ja huimaa
ja minun on vaikea hengittää.
Äiti -silmät kosteina- pitelee minua
ja kertoo minulle sadun ja
minä unohdan lasten pilkat.
Kun pukeudun itse ja äiti
taputtaa päätäni ja sanoo; "Hyvä
hyvä, Jussi", tunnen itseni isoksi,
yhtä isoksi, kuin Pekka,
joka on jo toisella luokalla.
Olen lapsi -
iältäni nyt ja kyvyiltäni aina.
Minua viihdyttävät pehmeät lelut
ja syliin tulevat koirat.
Rakastan lapsuusajan leluja -
leijaa, ilmapalloa, pikku rattaita.
Minusta on hauskaa laskea mäkeä,
syöksyä alas huimaavan hetken verran.
Mieluisa on kelkka pehmeässä lumessa,
mieluisaa sateen märkyys otsallani.
Vaikka tuntuu hyvältä kun hellitään,
olen itsenäisempi paljon
kun minua kohdellaan isona poikana.
En halua toisten myötätuntoa,
haluan arvostusta sille, mitä osaan.
Olen hidas ja minulle on vaikeaa
moni asia, mikä teille on itsestään selvää.
Töin tuskin pystyn ymmärtämään
mitä tarkoittaa "huomenna".
Kesti monta kuukautta ennenkuin opin
polkemaan isoa sinistä kolmipyörää,
mutta olin todella ylpeä, kun viimein
molemmat jalat polkivat samaan suuntaan
ja pyörät veivät eteenpäin.
Voi miten olin onnellinen
kun käänsin aivan oikeaa hanaa
saadakseni juoda vettä.
En halunnut ikinä sulkea sitä.
Jos saan oppia omaan tahtiini ja minut
hyväksytään,
voin mahtua maailmaan,
jossa vieroksutaan hitautta.
Pitäkää minua ennen muuta ihmisenä,
joka tuntee tuskaa ja osaa rakastaa ja iloita.
Ja tietäkää, että olen ohjattava, rohkaistava
lapsi.
Hymyilkää, sanokaa hei -
sekin jo riittää.
(Rita Dranginis, lyhennelmä)