Mikähän siinä on... (miehen työstä)

vaimostani. Hän tulee töistä, valittaa väsymystä, kiukuttelee, mikään mitä olen päivällä tehnyt ei kelpaa, illalla juonittelee lapsen asioista, vika tietenkin minussa.

Sänkyhommia pitäisi joka ilta harrastaa hänen kyltymättömyyden takia, mutta mä rajoitan seksihurjastelun nykyisin yhteen kertaan viikossa ja menkkojen aikana rouva nielee satsini.

Nykyinen työ on terveisiä keskiajalta.

siitä pilipalityöstä ei saa mitään ja turhautuneena stressaantuu.



Mielekkäästä työstä saa energiaa vapaa-aikaan, vaikka työ olisikin haastavaa ja kuormittavaa.



Vähän sama juttu kuin se, että pätkätöiden tekeminen on monille paljon stressaavampaa kuin työttömyys tai normaali työsuhde.

Toisekseen aikuisen on kyllä opittava hillitsemän itseään ettei tule tavaksi purkaa omaa oloaan perheeseensä. Sekin on taitolaji, joka täytyy oppia ellei ite ymmärrä.



Pitäisin vakavan puhuttelun ja vaatisin parempaa käytöstä kotona. On vaan ukkeli oppinut juonoille tavoille ja saanut olla huonotapainen!

on kunnianhimoinen ja haluaisi tehdä jotain vaativampaa, ja siksi sitä ärsyttää sen työ. Mun exä on samanlainen, oli kuin perseelle ammuttu karhu ja aina väsynyt ja ahistunut, kun ei ollut koulutustaan vastaavassa työssä.

Enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Mies on usein ajan väsynyt ja kiukkuinen/poissaoleva. Kun ehdotan lisäkoulutusta, suuttuu minulle että ei se kuule niin helppoa ole, ei hän jaksa opiskeluja enää vanhana (alle 40) kun ei nuorempanakaan jaksanut. Työpaikan vaihto myöskään kiinnosta, taas opetella uudet tavat ja ihmiset ja "samaa paskaa se tehtaissa on". Mitä sitten pitäisi? Minäkin olen kiukkunen ja väsynyt kun miestä kuuntelen.

työtään jonninjoutavana pilipalihommana, jonka kuka vaan voisi hoitaa, tekee siitä niin stressaavaa miehelle. Työssä nimittäin viihtyy sitä paremmin, mitä tärkeämmäksi sen kokee ja mitä enemmän voi itse siihen vaikuttaa, ja kun viihtyy työssään, niin ei samalla tavalla stressaanut kuin sellainen, joka ei työssään viihdy.

Minä ymmärrän ja tiedostan tämän, mies haluaisi haasteita ja onnistumisen kokemuksia ja kannustavan työyhteisön. Mutta mitä pitäisi tehdä? Jos bongaan vaikka työpaikkailmoitukset ja ehdotan miehelle, hän aloittaa heti "ei sitä tässä iässä jaksa vaihtaa... ja sitten aloittaa että on hänellä kuitenkin kohtuupalkka koulutukseensa nähden tuossa työssä ja ok etuja, että ihan hyvä kuitenkin..." Mutta aina vaan on tyytymätön. Meille kaikille tosi raskasta.

jossain vaiheessa sinun on vaan pakko sanoa miehellesi, että ole hiljaa, että et jaksa enää kuunnella valitusta, ellet tee asialle jotain.

entinen duuni oli sellaista, että aina piti olla tavoitettavissa ja valmiina auttamaan ja joustamaan (it-alalla). Jäi sitten työttömäksi ja uuden työn saatuaan on ihan erilainen, se mies, joka ennen oli :) Työt loppuu pääasiassa kun työaika loppuu, ehtii olla kotona ja jaksaa lasten kanssa. Henkisesti ahdistava työ/tylsä työ vie mehut parhaimmastakin, jos ei vaan ole tarpeeksi haastavaa, virikkeellistä ja motivoivaa.

On henkisesti niin loppu ettei osaa edes ajatella ratkaisua. Vain hän voi auttaa itseään, painostus vain lisää hänen kuormaansa.

Ärtyisyys, väsymys ja itsensä/työnsä aliarvioiminen ovat aika selviä merkkejä.



Yritä nyt vaan kannustaa, ap. Ei miehesi ole tuollainen ilkeyttään, vaan koska on onneton ja allapäin.



Taudinkuvaan kuuluu tuokin, ettei osaa ajatella vaihtoehtoja nykyiselle, vaan on aloitekyvytön ja näköalaton.



Onhan sinun miehesi aika iäkäs jo alaa vaihtamaan, mutta ei se nyt mitenkään mahdotonta ole. Kunhan valitsee alan, jolla on työvoimasta puute tai jolla voi perustaa yksityisyrityksen. Onko hänen nykyistä työtään lähellä olemassa mitään ammattia, johon voisi kouluttautua työn ohella? Kannattaa oikeasti yrittää nyt etsiä niitä vaihtoehtoja, ennen kuin miehesi on sairaseläkkeellä masennuksen takia.



Ota aloite käsiisi ja juttele vakavasti miehesi kanssa. Älä syytä äläkä ahdistele, mutta sano, että hänellä on nyt masennuksen kaltaisia oireita ja hän vaikuttaa onnettomalta ja tyytymättömältä elämäänsä, ja sinä haluat auttaa.



Sinulla ei aloituksesi perusteella ole jäljellä kamalasti empatiaa enää, ja senkin voi ymmärtää. Mutta mieti itse, jos olisit samassa tilanteessa... elämäsi tuntuisi harmaalta arjelta, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä tai helpotusta: yhtä raahautumista paskaduunin ja kotona odottavien perhe-vaatimusten välissä... Miehesi varmasti rakastaa perhettään, mutta ei vaan nykyisessä alakulossaan osaa ja jaksa sitä osoittaa.

josta työnantaja on muokannut liukuhihnatyötä.



Se uuvuttaa paljon enemmän kuin itse työ. Siis se että työtä ei arvosteta ja tahti on pakkotahtinen.