Oletko keskeyttänyt opiskelut ja jatkanut myöhemmin?

mutta mä olin äitiyslomalla 1,5v opintojen keskellä. Koko ajan oli selvää, että jatkan opiskeluja kunhan lapsi olisi tarpeeksi vanha.



Jatkaminen ei ollut motivaation kannalta hankalaa, mutta käytännössä lapsen saamisen jälkeen esim tehtävien aikataulutus täytyi miettiä uudestaan. Suoritinkin loppuosan opiskeluista tavallista hitaammin niin lasta ei tarvinnut heti viedä päiväkotiin vaan saatiin mummojen avustuksella hoitorinki pyörimään.



Olisko sun mahdollista vähän löysätä tahtia ja suorittaa opintoja vähän hitaammin?

Keskeytin yliopisto-opintoni yli viideksi vuodeksi tai pitäisi kai sanoa, että jouduin keskeyttämään. Sairastuin nimittäin vakavasti ja kaikki meni uusiksi, piti opetella uudelleen syömään itse, kävelemään, puhumaan jne.



Nyt jatkan opintojani, en tosin tiedä, onko mitään järkeä - opinnot ovat olleet ilmassa todella kauan ja cv:ssä on isompi kuin nyrkin mentävä aukko. En aio ryhtyä satuilemaan tulevissa työhakemuksissani, joten tuskin koskaan saan oman alani töitä. Oman mielenterveyteni vuoksi aion kuitenkin saattaa opintoni päätökseen ja olen nauttinut opiskelusta paljon, etenkin kun olen menestynyt hyvin. Tulen valmistumaan yleisarvosanalla 5 :) Onneksi minun alallani voi suhteellisen kivuttomasti perustaa yrityksen - vielä kun saisi sen menestymään...-mutta aika näyttää.

Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti, olen kuitenkin selvinnyt aikamoisesta koettelemuksesta.

opiskelin "kovia" luonnontieteitä yliopistolla eikä ala tuntunut omalta. Tulin raskaaksi, mietin kotivuosina asioita uudelleen ja aloitin uuden suunnan: opiskelin lääkäriksi. Nyt olen valmistunut ja kahden kouluikäisen lapsen äiti. Olihan se rankkaa mutta kannatti :) Ennen lapsia olin kovin erilainen ihminen ja tavoitteet elämässä meni perheen myötä hiukka uusiksi. En alkuperäistä "uraa" valitessa siis ollut koskaan edes ajatellut haluavani lapsia.



Luulen suvun olleen huolissaan miten tuossa käy ja valmistuuko se koskaan.. mutta monet kannustivat ja ihailivat kyllä avoimesti kun alkoi näyttää siltä, että onnistun ja jaksan kyllä. Valmistuin toki vanhempana kuin moni kurssikaveri, mutta lapset ovat minulla jo verrattaen isoja ja elämä mallillaan. Minun ikäisenä heidän mahd. lapsensa ovat vielä vaipoissa ja ruuhkavuodet edessä.



Jos tuntuu, ettet jaksa niin pidä taukoa. Itseä ja elämää vartenhan sinä opiskelet. Jos sinulla on jo työ, ei senkään takia ole "pakko". Ajankäyttöä oppii kummasti lasten kanssa ja kun he ovat isompia - sinulla on enemmän aikaa ja voimia omiin opintoihisi. Äidit ovat yleensä tehokkaita :) Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja tärkeintä on, ettet polta itseäsi loppuun ja nautit lapsistasi.

Tein vain töitä, sitten sain 2 lasta. Jatkoin nuorimman ollessa 3-vuotias, jolloin hän meni päivähoitoon.



Pidin niin pitkään taukoa, että jouduin hakemaan uudelleen, mutta olin ihan kärkisijoilla, kun pääsin sisään uudelleen. Kaikki vanhat opintoni hyväksyttiin tutkintoon.



Sukulaisilta tuli keskeyttämisestä aika paljonkin kommenttia eikä lainkaan kannustavaa. Ystävät eivät sanoneet oikein mitään (ainakaan minun kuulteni), ihmettelivät vain. En vain jaksanut jatkaa opintojani aikaisemmin, syitä oli monia. Oli hyvä, että kuuntelin vain itseäni ja keskustelin aiheesta vain mieheni kanssa. Yritin jättää piikittelyt ja utelut taka-alalle, mutta ei se helppoa ollut.



Kun aloitin opinnot uudelleen, oli yllättävän helppoa aloittaa uudelleen. Suhteet opiskelukavereiden olivat harvoja ja pinnallisia, siinä ehkä huonoin puoli. Mutta jätin kertomatta sukulaisille ja ystäville, että jatkoin opintoja. Sain tehdä niitä rauhassa ilman painostusta. Ihan järkyttävää, miten aikuisen ihmisen omaa elämää koskeviin päätöksiin ulkopuoliset haluavat antaa mielipiteensä ihan kysymättä. Perheemme on ollut rataisuumme tyytyväinen, ja minä olen oppinut, etten vedä itseäni liian tiukille.



Ehkä tärkeintä olisi tehdä päätös, että pitää tauon tietyn ajan ja pitää siitä kiinni. Lisäksi jättää kertomatta muille, sillä yllättäviä mutkia tulee elämässä aina vastaan. Toivotan sinulle hyvää jatkoa, mitä ikinä päätätkin.