Soitin anopille että ottaisko poikansa takaisin.

jatkosijoituspaikasta huolehtia... Anna mennä van.

Mies haluaisi ehdottomasti korjata virheensä ja yrittää mun kanssa. Ei vaan ole luottamusta eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Ei mitään syytä ole keksinyt uskottomuudelleen.



Mä en vaan jaksa enää yrittää tuon paskan kanssa mitään.

sinä tuommoisella "miehellä" teet josta ei ole seisomaan rinnalla vaikeissa paikoissa. Ja lisäksi vielä pettää ja valehtelee.

Jotenkin vaan tuli vähän hyvä mieli kun anopille soitin, vähän valoa tähän ankeuteen. Olisi miespahus miettiny ennenkuin meni pettämään.



AP

Olet sinänsä oikealla tiellä, että jatkamalla salailua ja peittelyä olet yksin ja mahdollistat miehen pettämisen jatkumisen. Nyt vain rehellisesti hakemaan apua ja kertomaan, miksi sitä tarvitset. Voit toki sanoa miehelle, että voi kertoa itsekin tilanteesta, mutta älä sinä ainakaan enää peittele ja salaile teidän todellista tilannettanne.



Pettämisessä on se huono puoli, että puoliso aina ottaa sen itseensä ja ajattelee, että minussa on vikaa, olen liian ruma, ryppyinen, läski jne. Tosiasia kuitenkin on, että pettämispäätöksen tekee se puoliso ihan itse riippumatta siitä, mikä on kotitilanne. Se pettämisen tarve on syntynyt hänen päässään hänen omista tarpeistaan, joihin ei ulkopuoliset pysty vaikuttamaan. Jos on kyllästynyt puolisoon, kotitilanteeseen ja ehkä rakastumassa toiseen, voi aina rehellisesti ottaa eron. Pettäminen on siis valinta, eikä sitä voi puolustella millään muulla kuin sillä, että tein tietoisen valinnan, koska en halunnut menettää ketään, vain ja ainoastaan saada lisää.



Älä siis syyllistä itseäsi, syyllistä miestäsi. Sano suoraan, että sinä olet hoitanut sairasta lasta, mitä mies on sinä aikana homminut? Älä päästä häntä helpolla, älä peittele hänen tekemisiään vaan tee hommasta julkinen kaikille. Jos palaatte vielä yhteen, tämä on yksi iso haaste, josta teidän on selviydyttävä, mutta jos ette palaa, saat kaiken mahdollisen avun, kun lähipiiri tietää, mistä on kyse. Erityisesti tämä sen takia, että mies on pettänyt vieläpä perhetutun kanssa.



Suosittelen sinulle myös terapiaa. Tarvitset paljon voimia jaksaa yksin, ja uskon, että itsetuntosi on hyvin alhaalla. Jotta et kiltisti niele miehesi syytöksiä, tarvitset apua. Pettäjät syyllistävät aina muita omista teoistaan eivätkä kykene ottamaan vastuuta. Varmaan mies ja perhetuttu vinkuvat, että oma oli vikasi, kun huomioit vain lasta. Luusereita ovat kyllä molemmat! Pidä huoli, että yhdeltäkään tutultanne ei jää oikea tilanne epäselväksi. On törkein mahdollinen teko pettää puolisoa, kun lapsi on sairas, ja perhetuttu on käyttänyt tilaisuutta häikäilemättä hyväksi. Osaakohan edes hävetä?



Toivotan voimia ja uskoa parempaan. Et tee tuollaisella miehellä mitään. Hae apua ja ota sitä vastaan. Ole rehellinen tilanteestasi äläkä suostu kaunistelemaan asioita, jotta miehelläsi olisi parempi olo. Missään nimessä älä suostu kuuntelemaan syytöksiä. Sinä et ole syypää miehen pettämiseen, vaikka olisit asunut siellä sairaalassa. Mies on itse sen valinnan tehnyt.

Onko se sen aikuisen poikansa holhooja? Mua ainakin henk.koht. vituttaisi jos miniä soittelis ja kertoilis poikani pettämisistä. Setvikää omat asianne ihan itse, olette kumpikin aikuisia ihmisiä eikä vanhemmillenne kuulu kenen kanssa seksiä harrastatte.

varmaan sitä haluaa korjata virheensä (jota on toistanut varmaan aika useasti 6kk aikana) että saisi pidettyä savutetut etunsa. Anna mieshuora perhetutulle tai anopille ja etsi parempi elämä. Vaikka tuntuu vaikealta, niin et voi tietää mitä ihanaa ja parempaa elämä vielä ehtiikään antaa kun otat elämän haltuusi ja jatkat eteenpäin.



Luottamus on kuitenkin suhteessa tärkeintä, ja pettämisen jälkeen se ei enää ikinä palaa ennalleen. Voimia ja rakkautta täältä nainen!

Ollaan anopin kanssa hyvissä väleissä molemmat.



Anoppi siis ainoa lähellä asuva minne mies voisi majottua lyhyellä varoitusajalla. Kavereita toki on mutta en usko että mies haluaa kaikille kaikkea selittää kun ei osaa itselleenkään eikä minullekaan.



Kiitos sinullekin joka kirjoitit pitkästi!



Meillä ei mies syytä minua mistään, eikä sitä naista, ainoastaan itseään. Mies on lupautunut menemään terapiaan jne. minusta vaan ei ole antamaan tällaista asiaa anteeksi eikä olemaan tukena.



Liian monesti on luottamukseni petetty.



Minun itsetuntoani ei vaivaa mikään, ainoastaan syytän itseäni itseäni siitä että uskoin miestä, sitä naista ja monia tuttuja jotka minulle puolustivat tuota "suurta ystävyyttä". Minulla oli epäilyksiä noiden kahden väleistä pitemmän aikaa mutta olin liian sinisilmäinen ja luottavainen.



Pahinta on ehkä se ettei juuri tunnu missään. Kyllä olen kiukkuinen jne, mutta ei yhden miehen lähtö minun elämääni suista raiteiltaan.



AP