Oonko mä vähän lapsellinen ja itsekäs, kun en oikein jaksaisi tavata kaveria

Olen itsekin vältellyt joitain ihmisiä siksi, että on tuntunut pahalta katsoa toisen "onnea". Ei siinä mitään, jos on onnellinen. Saa minun puolestani ollakin. Olisin itsekin. Jotkut onnen potkaisemat ihmiset vaan ovat niin onnensa huumassa, että iloitseminen menee jo leuhkimisen ja ylpeilyn puolelle. Minua ei harmita ihmisissä niinkään se, että heillä menee hyvin, vaan se tapa, jolla he iloitsevat siitä.



Hyvä malliesimerkki on se, jos joku pariskunta alkaa odottaa lasta, niin heti alussa mennään kuuluttamaan, että "jeeeee, me odotetaan vauvaa... milloinkas teille?" ajattelematta yhtään toisen lapsettomuuden syitä, että joskus olisi parempi pitää suunsa kiinni kuin mennä tonkimaan muurahaispesää.

mutta samasta syystä joku voi ajatella, ettei halua tavata masentavaa kaveria. Pitäisi mennä itseensä molemmissa tapauksissa.



Jos joku kysyy, että milloinkas te niin hän selvästi haluaisi että sinäkin kokisit onnen, mikä heillä on. Sanominen on kuitenkin ajattelematonta ja voi loukata.. Ei sitä aina ajattele.