Äidistä ja hänen ongelmistaan

Onko minun tehtävä tehdä äitini elämä onnelliseksi? Tämä nyt ihan retorinen kysymys, johon tiedän toki vastauksen. Välillä tuntuu, että pääni halkeaa äitini kanssa. En elä tällä hetkellä parisuhteessa, lapsi minulla kyllä on. Tuntuu siltä, että äitini käyttää tätä hyväkseen. "Mikset poikennut auttamssa ja siivoamassa", "kukaan ei tule auttamaan", "olen niin yksinäinen" jne. Jos kerron käyneeni miesystävän kanssa jossain, saan rivien välistä kuulla, että kylläpä sinulla on aikaa, mutta ei häntä ehditä katsomaan. En tiedä mitä teen. Äitini elämä ei ole parhaimmalla tolalla, mutta mielestäni en sille mitään mahda. En rahahuolille, en toraisalle parisuhteelle avomiehensä kanssa (josta ei mukamas pääse eroo eikä saa omaisuutta ositettua). Mitä minun pitäisi tehdä?