Mikä on nykyään älykkömusiikkia?

Katso vaikka Flown esiintyjälistä.

kuten esim Manu Chao.



Tai ei ole ehkä älykkömusaa mutta hyvin urbaanisti sivistynyttä kuitenkin :D

Minä ajattelin sellaista lyriikkavetoista itseironista musiikkia? Tyyliin Tim Minchin, paitsi ehkä rokimpaa?

mutta jos vaihtoehtoina on Beyonce ja Smiths, aika harva yli 120 ÄO:lla varustettu kuuntelija valitsisi edellisen. Tai en tiedä, ehkä valitsisikin.

kuten esim Manu Chao.

Tai ei ole ehkä älykkömusaa mutta hyvin urbaanisti sivistynyttä kuitenkin :D

Itsekin kuuntelen mielelläni klassista ja varsinkin jazzia, vaikka tälläinen amislainen olenkin...

Mutta kuuntelen oikein mielelläni myös esim. Lady Gagaa, jota esim. Sibeliusakatemiasta valmistuneet - ja muut akateemiset - ystäväni jaksavat loputtomiin irvailla.

( Ovat nimittäin sillä tavalla melko rajottunutta porukkaa, etteivät juurikaan ymmärrä hyvän popin päälle:D )

Mitä tulee Manu Chao:hun - se oli ja meni - ei siitä ole enää kukaan kiinnostunut. Joku mainitsi myös FLOW-festarieden esiintyjälistan ja esitti indiemusiikin olevan "älykkömusiikkia" - niin korjataanpas nyt nopeasti tämä:

1. Älykkö EI OLE yhtä kuin kuin Hipsteri!!!

2. Hipsteri EI OLE yhtä, kuin Älykkö.

Jotkut hipsterit ovat älykköjä ja jotkut älyköt hipstereitä, mutta sinänsä näillä kahdella määreellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

FLOWfestivaali on Hipsterien riemuvoitto, jonne Älykkö joutuu menemään kuullakseen sen yhden kiinnostavan ja monimutkaisemman bändin keikan - jonka jälkeen pakenee paikalta.

Flowssa on tarjolla indiemusiikkia, kyllä vain, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ÄLYKKÖmusiikin kanssa.

Juu. Et näin.

t. itsenimitetty älykkö

Kestoklassikko on tietty klassinen. Aina on ja tulee olemaan se älykkösegmentti, jolle populaari on hädintuskin musiikkia. Pehmennetty versio tästä on jazz, erityisesti moderni ja vähän vaikea sellainen.



Sitten on tietty aallonharjalla ratsastava indie-musiikki, sanoisinko hipstermusa, johon saa hyvää tuntumaa mahdollisimman siistien tyyppien blogeista ja siistien festareiden, esimerkiksi Sonarin tai Flow'n esiintyjälistasta. Parasta indiemusaa tuottavat yleensä artistit, jotka ovat jotenkin jänskiä ja eksoottisia ja mahdollisimman eksklusiivisia. Nämä artistit tuntemalla älyköt myös tunnistavat toisensa. Myös klassikot, jotka ovat olleet jänskiä ja uusia ja eksklusiiviasia edelliselle älykkösukupolvelle kelpaavat hyvin.



Tämän lisäksi älykkö voi kuunnella alakulttuurimusiikkia. On täysin hyväksyttävää kohdistaa musiikilliset mieltymyksensä antaumuksella esimerkiksi grimeen, rautalankaan, progemetalliin, dubsteppiin, diskoon, vanhaan tai vanhalle uskolliseen souliin tai muuhun vastaavaan. Kunhan on perillä genrestään, voi säilyttää kasvonsa. Vakigenren etu on myös se, että kun osaa asiansa yhdellä sektorilla, voi syrjähyppiä muillekin olematta tampio, koska on jo profiloitunut esimerkiksi hevariksi ja muu on vain pikantti ja persoonan laatua parantava lisä.



Listapoppia ja muuta helppoa musiikkia älykkö voi kuunnella vain kolmella tapaa, koska kriittisenä ja älykkäänä ihmisenä hän ei kuuntele valmiiksi pureskeltua tuotemusiikkia tai puhdasta hömppäviihdettä syyttä.



1. Hänen on ankkuroitava listahitti tai hömppä johonkin erityisosaamista henkivään musiikillis-historialliseen viitekehykseen, esimerkiksi löydettävä Britneyn uusimmasta jännittävä yhdistelmä go-go-luuppeja ja post-punk-kaikuja. Tällöin listamusiikin kuuntelu on osoitus hänen analyyttisistä taidoistaan ja huimasta musiikkitietoudestaan.



2. Hänen on kuunneltava listahittejä ironisesti samalla tiedostaen, että oikeasti ne ovat paskaa. Mutta älykkö ei olekaan ennakkoluuloinen elitisti, vaan avarakatseinen kulttuurisurffari, joten hän voi kuunnella myös paskaa. Erottelu matalan ja korkean välillä on raja-aita mielessä ja tosi passé. Jos älykkö on riittävän siisti tai vaikutusvaltainen, hän voi luoda uuden älykkömusiikkigenren tai yleisen trendin.



3. Älykkö on oninstunut brändäämään musiikkimakunsa niin vahvasti, ettei syrjähyppely juuri haittaa, vaan tuo lisäuskottavuutta. Beyoncéa ja Katy Perryä fiilistelevä jazz-älykkö legitimoi epähygieeniset mieltymyksensä todistamalla itsensä jazz-asiantuntijuutensa laajuudella. Kun on lunastanut tarpeeksi kovat kannukset, voi vapaasti tykätä kaikesta, koska on todistetusti niin älykäs ja syvällinen kulttuurieläin, ettei se laske pisteitä.

3. Älykkö on oninstunut brändäämään musiikkimakunsa niin vahvasti, ettei syrjähyppely juuri haittaa, vaan tuo lisäuskottavuutta. Beyoncéa ja Katy Perryä fiilistelevä jazz-älykkö legitimoi epähygieeniset mieltymyksensä todistamalla itsensä jazz-asiantuntijuutensa laajuudella. Kun on lunastanut tarpeeksi kovat kannukset, voi vapaasti tykätä kaikesta, koska on todistetusti niin älykäs ja syvällinen kulttuurieläin, ettei se laske pisteitä.

Oikeastaan kuvaat mieluummin pakkomielteisen musiikkifriikin ominaisuuksia, kun taas itse ajattelin enemmän yleisälykköihin vetoavaa musiikkia, joka vetoaa ihmisiin riippumatta heidän musiikkikoulutuksensa laajuudesta. Omasta nuoruudestani muistelen, että fiksuimmat tyypit pitivät yleensä samantyyppisestä musiikista riippumatta muista ominaisuuksistaan.

Axis of Awesome?