Lue keskustelun säännöt.
Olen niin pettynyt, kun ystävyys laimeni hoitovapaan jälkeen
18.03.2011 |
Ymmärrän kyllä, että ystävänäni pitämä on todella stressaavassa ja paljon matkustelua vaativassa työssä, mutta silti. 3 vuotta oltiin todella läheisiä ja lapsillakin synkkasi. Sitten palasimme työelämään ja kaikki vaan väljähti. Kutsuin alkuun häntä ja perhettään meille ja minusta vaikuttivat tulevan aidosti mielellään meille vaan eipä vastakutsuja tullut ja puhelutkin oli aina mun aloitteesta. Nykyisin ollaan joulukorttilinjalla. On tosi kova ikävä, minä todella nautin hänen seurastaan.
Kommentit (6)
noi kotiäitivuosien kaverit on usein kuin lasten harrastuskaverien äitikaverit. On jouduttu yhteyteen jonkin yhteisen nimittäjän kautta ja se yhdistää, sitten oikeasti elämässä ei olekaan niin paljon yhteistä ja ajatusmaailmakin voi olla vähän erilainen. Harrastushan se tuokin tavallaan on, ohimenevä vaihe elämässä.
Mulla on tällä hetkellä yksi todella hyvä kaveri lapsen harrastuksen kautta ja ensimmäistä kertaa todella uskon, että meidän ystävyytemme jatkuu (olemme tunteneet jo useamman vuoden) vaikka näyttää siltä, että oman lapseni kohdalla harrastus nyt loppuu. Meillä on niin yhteinen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteistä ja ystävyytenne jatkuisi paremmin vaikka kahdenkeskisinä tapaamisina. Lapsetkin voisi tietysti olla mukana, mutta ei aviomiehet.
edes omalle perheelle, joten ystävät eivät ole lähellekään kärkisijaa...
joskus vain se elämäntilanne on se yhdistävä tekijä.
Aikaa riittää just sille minkä tärkeäksi kokee!
Ymmärrän sua, mutta minkäs teet. Ehkä todellinen sielunsisko tai -veli on vielä kohtaamatta ystävyysrintamalla. :)