Keskusteletteko lastenne kanssa toisten lasten kohtelusta, kiusaamisesta jne.?

ja nelivuotiaan kanssa ollaan ehditty keskustella jo monta vuotta - nyt alkaa olla sulla hoppu alkaa näistä asioista jutella, jos ei aiemmin ole ollenkaan.

Tuo on ihan luonnollista tuossa iässä ja helposti vielä muutaman vuoden eteenkin päin. En nyt menisi sanomaan, että on kiusaamisesta kyse, jos joku kommentoi tossuja tms. Tuonikäiset ovat sosiaalisesti vielä aika taidottomia ja ne tarvittavat taidot kehittyy todella pikkuhiljaa sekä omalla lapsellasi että niillä muilla (HUOM!). Ei kannata vanhempana olla liian herkkänahkainen vastoinkäymisille, joita lapsi kohtaa. Sellaista elämä on. Paras asia, mitä vanhempi voi tehdä, on lohduttaa lasta silloin, kun hänellä on paha mieli. Rohkaista etsimään kavereita muista kuin näistä "kiusaajista" (jos nyt ylipäänsä kiusaamisesta on kyse.. Ja muistuttaa lasta siitä, että toiselle tulee yhtä paha mieli, jos hän itse toimii joskus samoin.



t. Äiti, jonka ekaluokkalainen alkaa pikku hiljaa olla näissä asioissa vähän taitavampi :)

jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas ja ketään ei saa kiusata. Olen myös opettanut lapsen pitämään puoliaan, sanomaan ei. Jos kiusaamistapauksia on ollut, ne on selvitetty asiallisesti aikuisten kesken ja kiusaaminen on loppunut. se, miten kasvattaa lapsesta ei-kiusaava lapsi, on aika kokonaisvaltainen juttu. Se sisältää sen, että itse et saa koskaan puhua pahaa muista takanapäin. Jos esim puhut miehellesi, että naapurin rouva on lihonut tai hänellä on ruma kampaus, sallit samalla sen, että lapsesikin saa kiusata. Oma esimerkki on kaikkein tärkein kasvatuksessa. Pitää omalla esimerkillään näyttää, että kunnioittaa muita ja puhuu muista rakastavaan ja arvostavaan sävyyn, myös takanapäin. Jos lapsi puhuu takanapäin pahaa jostakusta, on heti puututtava asiaan ja kerrottava hänelle asian oikea käsittelytapa.

ja nelivuotiaan kanssa ollaan ehditty keskustella jo monta vuotta - nyt alkaa olla sulla hoppu alkaa näistä asioista jutella, jos ei aiemmin ole ollenkaan.

ehkä kyseenalaistan toisten kasvatuksen, jos annetaan lasten toimia niin kuin lapsenikin päivähoidossa he toimivat. Meillä asioista tosiaan keskustellaan ja paljon.

t.ap

ja nelivuotiaan kanssa ollaan ehditty keskustella jo monta vuotta - nyt alkaa olla sulla hoppu alkaa näistä asioista jutella, jos ei aiemmin ole ollenkaan.

ehkä kyseenalaistan toisten kasvatuksen, jos annetaan lasten toimia niin kuin lapsenikin päivähoidossa he toimivat. Meillä asioista tosiaan keskustellaan ja paljon.

t.ap

leikistä, ollaan jo pienestä pitäen sitä tyttöjen juttua, "mä en ole sun kaveri" jne. Ei siellä kovin vakavia juttuja ole mutta yksi lapsi saa lapseni joka päivä itkemään. On porukan "pomo" ja ei ota leikkiin mukaan. On haukkunut tossut, hameen ja jopa hiuspannan. Juu-u, tiedän lapsellista, mutta 4-vuotiaalle maailman isoimpia asioita.

ap

ps. joo tiedän hysteerinen äiti, jonka herkästä esikoisesta kysymys. Kun vain hoito ollut nyt yhtä tuskaa viimeisen kuukauden. Ei ole kiva mennä töihin kun toisella jo ennen puuroaikaa pahamieli.

Päiväkodissa/ryhmässä lapset toimivat usein hyvin eri tavalla kuin kotona. Lapsi yleensä kertoo vanhemmilleen sen, millä tavoin muut ovat häntä loukanneet, mutta hyvin harvoin edes muistavat sen, että ovat saattaneet itse toimia aivan samalla tavalla. Lapsi ei näe, eikä ymmärrä, että sama asia loukkaa muita silloin, kun hän tekee/sanoo niin. Lapset on hyvin itsekeskeisiä. Nelivuotiaalla ei välttämättä ole vielä kehittynyt käsitys ns. "toisesta mielestä" eli hän ei ymmärrä muilla ihmisillä olevan omia ajatuksia, tunteita tms. vaan hän toimii omien mielihyvien ja päähänpistojen varassa ja saattaa vielä tuossa iässä olla kykenemätön empatiaan. Älä syyllistä muiden lasten vanhempia siitä, että heidän lapsensa ovat vielä pieniä ja kehittymättömiä, ja siitä että päiväkodeissa vallitsee viidakon lait. Tästä se kehitys ja sosiaalisten taitojen oppiminen pikku hiljaa lähtee liikkeelle. Pettymyksiä tulee ja paljon, mutta ilman niitä lapsi ei kehity itsenäiseksi, omiin kykyihin luottavaksi, pettymyksiä kestäväksi ja empaattiseksi nuoreksi ja aikuiseksi.



Vinkki! Tänään Teemalla Hypervanhemmat-dokumentti..

leikistä, ollaan jo pienestä pitäen sitä tyttöjen juttua, "mä en ole sun kaveri" jne. Ei siellä kovin vakavia juttuja ole mutta yksi lapsi saa lapseni joka päivä itkemään. On porukan "pomo" ja ei ota leikkiin mukaan. On haukkunut tossut, hameen ja jopa hiuspannan. Juu-u, tiedän lapsellista, mutta 4-vuotiaalle maailman isoimpia asioita.

ap

ps. joo tiedän hysteerinen äiti, jonka herkästä esikoisesta kysymys. Kun vain hoito ollut nyt yhtä tuskaa viimeisen kuukauden. Ei ole kiva mennä töihin kun toisella jo ennen puuroaikaa pahamieli.

Oletko keskustellut pk:n henkilökunnan kanssa tästä? Heidän tehtävänsä on puuttua tilanteeseen, jos porukassa on selvästi joku kiusaaja. Pk-kiusaaminen voi olla verratavissa koulukiusaamiseen.

jos joku lapsi sanoo toiselle, että sulla on hassut tossut, toinen saattaa loukkaantua siitä. Joku lapsi saattaa sanoa, että sulla on rumat tossut, koska yksinkertaisesti ei tykkää niistä, eikä tajua, että rumaksi sanominen on huono juttu, hänhän vain puhuu totta. Mun oma 6 v tyttö saattaa sanoa parhaalle ystävälleen "mä en ikinä leiki sun kanssa" ja kuulostaa tosi pahalta - ja johtuu siitä, että kaveri itse on tehnyt jotain, mistä oma tyttö on pahoittanut mielensä, eikä osaa vielä hillitä itseään ja purkaa siis oman pahan mielensä niin...



Toki systemaattinen kiusaaminen pitää karsia jo heti ja päiväkodissakin aikuisten heti puuttua, jos kuulee, että rumaksi sanotaan ja opettaa, että se ei ole kovin kohteliasta ja voi sanoa vaikka, että minä en haluaisi tuollaisia tossuja, jos nyt ihan pakko on jotain sanoa...



Aina ei ole yhtä totuutta tilanteesta, vaan se kuinka kukin lapsi kokee tilanteen on totuus hänelle, ja ne totuudet saattaa olla hyvin kaukana toisistaan.

keskustellut asiasta ja tuntuvat asiaan pk:ssa nyt kiinnittävän huomiota. Ja toisaalta tiedän, että omanikin on omalla tavallaan sellainen draama queen. Kyllä olen sanonut tytölle, että kaikkien kanssa tulee leikkiä ja ihmisillä on eri maku, joten kaikkien vaatteet ovat omalla tavallaan kauniita. Tietysti myös olen neuvonut heti kertomaan aikuiselle asiasta jos tuollaista tapahtuu. Jotenkin vain tilanne kärjistynyt tällä viikolla. Onneksi on pian viikonloppu ja voimme rauhoittua ja tehdä kivoja juttuja yhdessä.

ap