Häpeätkö vielä niitä asioita joita häpesit vanhemmissasi kun olit teini?

ainoa mikä on jäänyt mieleen on muuten paljon arvostamani äidin tapa töksäytellä välillä toooosi pahasti - siis olen hävennyt äitini suoraan sanottuna huonoa käytöstä, ja viimeksi tällä viikolla eli ihan aikuisena... Onneksi tuota tapahtuu suht harvoin.

Mutta häpeän tunnustaa, että häpesin vanhempiani hyvin pitkään, yli 20-vuotiaaksi.

aikuistuminen on muuttanut suhtautumistani siksi että en ole enää riippuvainen vanhemmistani. Minun ei enää tarvitse välittää siitä mitä he tekevät tai sanovat. Silloin tarvitsi.

minulla oli aina kaikkein nuorimmat ja fiksuimmin puetut vanhemmat.



Nykyisin tuntuu että äidiltä on kaikki estot hävinneet ja hän voi varsinkin tutussa porukassa päästää suustaan ihan mitä tahansa.



Varsinkin on kyse ex-miehestäni ja tämän suvusta voi hän töksäytellä ja puhua halveksivalla äänellä lasten aikana, en tiedä häpeänkö vai mikä on tunne kun joudun sanomaan että nyt puhut omien lastenlastesi suvusta.

Häpesin siis teininä vanhempieni museoautoa.



Nykyisin hävettää joskus vanhempieni "poliittisesti epäkorrektit" puheet. Varsinkin maahanmuuttajia ja tummaihoisia kommentoivat siihen tyyliin että hävettää. Isäni on avoimesti ulkomaalaisvastainen ja äitini vaan töksäyttelee asioita, vaikka ei tarkoita pahaa. Onneksi tilanteita joissa vanhempiaan saa hävetä on todella harvoin (siis vanhemmat ja maahanmuuttajakaverimme samassa tilassa).

Enää ei tarvitse hävetä, kun isukki meni kuolemaan siihen viinaansa.