En ymmärrä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole todellisia ongelmia, masentuvat silti

Mutta jos joku sanoo, että oli rankka lapsuus tai että on rankka työ tai on rankkaa vauvan kanssa, niin jokainen vertaa sitä rankkuutta omiin kokemuksiinsa. Eikä niiden omien kokemusten pohjalta saata pystyä edes kuvittelemaan, mitä toinen joutuu käymään läpi.



Eli vaikka kyse ei edes olisi siitä, ettei tiedä toisen ihmisen ongelmista, niin niitä ei silti saata sisäistää ja oikeasti ymmärtää.

ystäväni on ollut vuosikausia masentunut, koska hänen iäkäs ja vuosikymmeniä sairastanut äitinsä kuoli kahdeksankymppisenä. Hän kokee,että kukaan ei voi häntä ymmärtää, kun häntä on kohdannut niin kauhea ja odottamaton kriisi. Minä taas ajattelen, että hänen menetyksenä on tosi surullinen, mutta jokaisen eteen tuleva normaali elämään kuuluva asia.

ja jotkut sairastuu jopa syöpään tai vaikka skitsofreniaan vaikkei niil oo oikeesti mitään syytä! en tajuu ollenkaan...



hei, masennus on SAIRAUS!

Kun ei ne masentuneetkaan välttämättä tajua olevansa masentuneita. Ei mullakaan mitään kummempia ongelmia ollut, päin vastoin, olin juuri päässyt kaikista ongelmistani eroon ja naps, masennuin. Meni monta kuukautta, yritin skarpata ja hoitaa hommani kun en ymmärtänyt mikä on vialla. Olin lähes täydellisen apaattinen, en voinut nukkua, en syödä, en tehdä mitään.



Mutta voipa olla, että jos silloin olisin tämän aloituksen lukenut, olisi hieman... vituttanut.

Voi kun saisikin itse valita, etten tuntisi tätä jatkuvaa syvää ahdistusta!



Ja sille joka ehdotti lenkkejä ym. ymmärrät oikeasta masennuksesta todellakin yhtä vähän kuin minä, ennen kuin tämä iski; Olen yrittänyt piristyä kaikin keinoin, en ole suostunut jäämään sairauteni uhriksi ja siksi mm. jatkanut töitäni. Kampailusta huolimatta lamaannun välillä niin pahoin etten voi muuta kuin itkeä, valvon öisin koska ahdistus puristaa vanteena rintani ympärillä -niin lujaa, että tuntuu etten voi hengittää. Pyrin hoitamaan normaali arkea, mutta samassa unohdan käydä pesulla ja hoitaa esim. laskut yms. Pienetkin asiat tuntuvat ylivoimaisilta.

Oletteko muuten huomanneet että nuoret jotka tekevät itsemurhan ovat usein olleet suosittuja, heillä ollut harrastuksia yms. Kaikki on siis ollut hyvin ja silti tehdään itsemurha. Tuollaisille joilla elämä on aina ollut " täydellistä" riittää joku pieni murhe niin heti tehdään itsemurha.

Vierailija:

ja jotkut sairastuu jopa syöpään tai vaikka skitsofreniaan vaikkei niil oo oikeesti mitään syytä! en tajuu ollenkaan...

hei, masennus on SAIRAUS!

Täydelliseen empatiaan ei pysty kukaan.



Minä ihan kokemuksesta ymmärrän ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toisia. Samassa veneessä ollaan.

mutten ole masentunut. Mutta sitten, kun kaikki oli tosi hyvin, pukkas joku ihme ahdistus päälle. Joten ei se masennus välttis johdu juuri sen hetkisestä elämäntilanteesta, vaan vanhat jutut voi nostaa masennuksen/ahdistuksen pintaan.

Finette:

esim. läheisen menetys, taloudelliset vaikeudet, vakava sairaus

samalla tavalla voisi sanoa, että minä sitten ihmettelen ihmisiä, jotka syövät terveellisesti ja silti sairastuvat syöpään.



Kun kumpikaan ei ole tahdosta riippuvainen asia.

Hänellä oli mies ja lapset. Urakin. Silti hän on nyt ihan alamaissa.

Mutta ihminen voi aika pitkälle vain olkiaan kohauttamalla jatkaa eteenpäin eikä ns. märehtiä murheita. Mutta kokemuksesta sanon, että omalla kohdallani ne ainakin kaatui sitten kerralla päälle ja oli viittä vaille viillot ranteissa. Ja sen hetkinen tilanne kohdallani oli ulkoisesti upea, kukaan ei olisi voinut tietää mitä mielessäni liikkui öin päivin.

täysin kunnolla kasvatettu, rakkautta saanut ihminen voi aikuisena saada vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Samoin ulkoisesti ongelmaton ihminen voi sairastua masennukseen. Tupakoimaton voi saada keuhkosyövän jne.

Menkää masentuneet vaikka ensiksi ulos tunnin reippaalle kävelylle, sitten teette hyvää ruokaa ja illalla vielä saunotte kunnolla, niin eiköhän tuo keskivaikea alakulo lievity edes normaalitasolleen.



Itsekin voi vaikuttaa.

Pahin masennus on kuitenkin kliinistä. Sille ei ole syytä ja sitä ei voi parantaa terapialla vaan lääkkeillä. Yhtä järkevää olisi kysyä miksi ihmiset sairastuu diabeteksen tai saa sydärin vaikka niillä ei ole ongelmia.

Läpitunkemattoman onnellisuusmuurin takana piilee usein perheväkivaltaa, velkakierrettä, univaikeuksia, vaikeuksia työssä... jne jne.



Sitä paitsi mikä sinä olet määrittämään sitä, mikä toiselle on raskasta ja ongelmallista.

Itse olen ollut todella syvästi masentunut pari kertaa elämässäni (masennuskaudet siis ovat kestäneet vuosia), ja vasta sitten, kun ihan oikeasti sisäistin sen, että masennukseni aiheuttivat

VÄÄRÄT KEINOT HALLITA ELÄMÄÄNI, väärät mielikuvat elämästä ja siitä millaist sen pitäisi olla, täysin väärä asenne vastoinkäymisiin, vasta sen jälkeen paranin. Kyse ei ollut mistään syövän kaltaisesta sairaudesta, joka väistämättä tarvitsee lääkitystä ja lääkehoitoa, vaan nimenomaan omasta maailmankuvasta ja sen vääristyneisyydestä. Kun mikään ei tunnu miltään, kysymykseen MIKSI? ei auta lääkkeet, vaan siinä täytyy mennä todella syvälle itseensä.



Elämässä on loppujen lopuksi kyse asenteesta ja siitä, että ymmärtää ettei elämä ole hallittavissa. Nykyään vaan ihan normaalit elämään kuuluvat vastoinkäymiset nähdään hirveinä henkilökohtaisina vääryyksinä, joita ei koskaan käy kenellekään muulle...

Minun masennus meni ohi ajan kanssa. Kesti 7 vuotta parantua siihen kuntoon, että pystyin suunnittelemaan elämääni . Syön yhä lääkkeitä koska masennun ilman niitä. Enkä lopeta niitä koskaan jos ne kerran pitää minut normaalina. En halua enää koskaan palata siihen mustaan kaivoon jossa elin 21 vuotta.

15

tuolla aiemmalla syöpävertauksella en tarkoittanut lääkehoitoa vaan sitä, ettei masennuksen puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Itse olen käynyt psykoterapiassa n. 2 vuotta ja alan olla voiton puolella.



Kuten syöpään, masennukseenkin auttavat oikeat lääkkeet. Sinun tapauksessasi nuo lääkkeet olivat asioiden järjestykseen saaminen ja asioiden ymmärtäminen. Itse saan tätä samaa lääkettä terapian muodossa.



Sille, joka ehdotti kävelylenkkiä ja hyvää ateriaa, puhui alakulosta. ALAKULOSTA? Mitä jos ei pysty menemään lenkille? Mitä jos ei pääse ovesta ulos edes viemään roskista? Jos seisoo kynnyksellä avatun oven edessä eikä uskalla lähteä ulos? Koulutettu älykäs nainen.