jos lapsi nirsoilee ruoan kanssa kylassa, kumman on syyta haveta, emannan, joka teki pahaa tai epasopivaa ruokaa vai lapsen vanhempien?

jokainen joka tietään vähänkään lapsista tietää että jokainen lapsi nirsoilee ruoan kanssa joskus!!!!

Kerran lapsen mummo eli anoppini oli tehnyt lihapullia joiden sisään oli tunkenut pekonia ja mainosti ruokaansa niin mmmmmmmmm hyväksi ja tyttöni söi väkisin ja psontaanisti juoksi oksentamaan sen ruan. Ei siis tehnyt niin että oksentaisi tahallaan, vaan ruoka oli karseeta.

Mä yleensä näen tytöstäni milloin liika on liikaa, mutta tällä kertaa en ollut vieressä, kun söi

aina, että ei yhtään tarvitse välittää siitä, että syökö lapsemme mitään. On nirso, enkä jaksa ottaa siitä paineita. Maistuu, jos maistuu ja jos ei, olkoon ilman. Enkä ole koskaan ajatellut, että sitä pitäisi hävetä mitenkään, mutta aina etukäteen jo sanon, että lasta ei tarvitse huomioida tarjoiluja suunnitellessa.

Opetatteko käytöstapoja?

Olen kasvattanut omistani sellaisia että ottavat vähän ruokaa ja syövät sen jos maistuu voi ottaa lisää. Ongelmatilanteita ei ole syntynyt. Toki kotona ovat sanoneet että jossain kyläpaikassa oli pahaa ruokaa. Kotona ovat tottuneet ammattitaidolla tehtyyn ruokaan joten ymmärrän tuon jos jostain ruoasta kommenttia heittävät.



Joidenkin nirsoilun taustalla on asperger-syndrooma, tällainen lapsi oli meillä ja olihan se ruokailu rääpimistä, toisaalta ymmärsin. Kuitenkin olen sitä mieltä että lapsen äidin asenne oli ongelmallinen ja tiedän ettei kotioloissakaan opettele uusia ruokia vaan tarjoilu on erikoista ja kovin yksipuoleista ja suppeaa.



Kasvatuksella voisi jotain kehitystä saada aikaiseksi. Kyseinen lapsi ei syö mitään hedelmiä, ei salaatteja ja vihanneksia ei juurikaan. Koulussa on usein syömättä kun ainekset on sekaisin, hänelle ruoan pitäisi olla ryhmissä ja vielä niin etteivät eri ainekset kosketa toisiaan.

della suolaisia aurajuustoperunoita, appelsiini-sipuli-salaattia valeltuna punaviinietikalla ja jälkiruokana mokkatiramisua. Ei ollut edes sitä patonkia tai keitettyä perunaa lapselle. Lapsi kuulemma liian nirso ja huonosti kasvatettu, kun valitti puoli tuntia ruokailun jälkeen nälkäänsä. En tajunnut, että olisi sittenkin pitänyt ottaa omat eväät ja ettei tavallinen kotiruoka todellakaan tarkoittanut ihan samaa asiaa kuin minun käsitykseni tavallisesta kotiruoasta (tyyliin kinkkukiusaus, nakkikastike tai makaronilaatikko).

ei lapsi lajittele ruokaa tai ilmoita kovaäänisesti mitä syö!!



syö mikä maistuu!! ketään en pakota syömään, mutta kaikkea pitää vähän maistaa!!!

Se olen opettanut lapsillemme, että ikinä ei kylässä moitita tarjoiluja. Vaikka olisi siitä mitä mieltä tahansa.



Jos ei pidä kaikesta tarjottavasta ruoasta, niin sitten lautaselle valitaan sellaista mitä pystyy kuitenkin syömään.

Vierailija:

Olen kasvattanut omistani sellaisia että ottavat vähän ruokaa ja syövät sen jos maistuu voi ottaa lisää. Ongelmatilanteita ei ole syntynyt. Toki kotona ovat sanoneet että jossain kyläpaikassa oli pahaa ruokaa. Kotona ovat tottuneet ammattitaidolla tehtyyn ruokaan joten ymmärrän tuon jos jostain ruoasta kommenttia heittävät.

Joidenkin nirsoilun taustalla on asperger-syndrooma, tällainen lapsi oli meillä ja olihan se ruokailu rääpimistä, toisaalta ymmärsin. Kuitenkin olen sitä mieltä että lapsen äidin asenne oli ongelmallinen ja tiedän ettei kotioloissakaan opettele uusia ruokia vaan tarjoilu on erikoista ja kovin yksipuoleista ja suppeaa.

Kasvatuksella voisi jotain kehitystä saada aikaiseksi. Kyseinen lapsi ei syö mitään hedelmiä, ei salaatteja ja vihanneksia ei juurikaan. Koulussa on usein syömättä kun ainekset on sekaisin, hänelle ruoan pitäisi olla ryhmissä ja vielä niin etteivät eri ainekset kosketa toisiaan.