Lue keskustelun säännöt.
Katsoin eilen pätkän Kotikatua ja se on niin sitä nykypäivänä.
08.02.2008 |
Siis tuo vauvan kanssa oleminen. Itse on pakko pärjätä ja vaikka kuinka väsyttää ja joku tarjoaa apua, niin sitähän ei oteta vastaan. Tuli heti mieleen tämä av ja se, että lapsiahan ei kannate tehdä missään tapauksessa jos ei ole valmis ihan yksin puolisonsa kanssa niitä hoitamaan. Mummoista ja muista viis. ;)
Kommentit (7)
mutta omalta kohdaltani sanoisin sen, että voi kun joku olisikin tarjonnut apua! Olisin ollut onneni kukkuloilla, jos vaikkapa isovanhemmat olisivat joskus ITSE tarjoutuneet auttamaan! Muutaman tiukan paikan tullen itse pyysin ja anelin apua, mutta sekin tuntui kuin olisin ollut suunnattomaksi riesaksi ja vaivaksi lasteni kanssa. ´
Nyt lapset jo kouluikäisiä, joten nyt on jo helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjoutuu viemään lapsia ulos tai kyselee, saisiko he tulla yökylään. Joskus käy kyllä liiallisuuksiin asti kylässä, mutta koen hyödyn olevan suurempi... Tunnenkin itseni usein hyväksikäyttäjäksi, vaikka apua en pyydä vaan sitä tarjotaan.
Asuvat muualla kaikki ja käyvät työssä, joten sikäli ymmärtää ettei jaksa niin auttaa. Pari kertaa on anoppi ollut meillä lasta hoitamassa ja saman verran oma äitini. Nyt kun on kohta taas synnytyksen aika, kysyin anopilta että voisiko sitten tarvittaessa hänelle soittaa kun h-hetki on käsillä, jos voisi tulla meille esikoisen luo että mies pääsisi synnytykseen mukaan. Tähän vastasi anoppi että ei sitä kuule työssäkäyvät ihmiset niin vain pysty mihinkään lähtemään, eikä siis luvannut antaa lapsenhoitoapua synnytyksen vuoksi. Hän asuu meiltä 50km päässä eli ei nyt kohtuuton pyyntö mielestäni ollut. Oma äitini asuu kauempana ja hän sitten lupasi että tulee, täytyy vain toivoa että ei tule nopea lähtö tai ei lapsenvahti ehdi paikalle...
Meillä on pieni vauva (6-viikkoinen) enkä minä ole kokenut sitä niin raskaana, kuin tuossa Kotikadussa on. Ja saan ihan hyvin nukuttuakin.. kiitos perhepedin. Ei tarvitse yöllä itsekään valvoa, senkun nostan paitaa kun vauva kitisee. Vauva saa ruokaa ja sitten taas nukkuu.. toki meillä on ollut itkuisiakin öitä, mutta kun on vaan yksi lapsi niin olen saanut sitten nukuttua aamulla pitempään.. eikä ole väsyttänyt yhtään sen enempää kuin ennen vauvaa..
Mites muut, oletteko kokeneet vauva-ajan tuollaisena kuin Kotikadussa vai onko sitä vauva-arjen raskautta vähän liioiteltu tuossa Kotikadussa?
mutta muistan kyllä oman vauva-arkeni olleen ihanaa. Meillä myös nukuttiin perhepedissä ja vauva söi öisin ja minä yritin pysyä hereillä syönnin ajan, hetken päästä taas tuhistiin vieretysten. Ei ollut rankkaa, tietysti joskus jooku asia huolestutti psljon, mutta kyllä mä ainakin nautin vauva-ajasta valtavasti. En ollut edes väsynyt, kun nukuin päivällä lapsenkin nukkuessa jos tuntui ettei jaksa.
Terv. nyt 2v pojan mamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä on pieni vauva (6-viikkoinen) enkä minä ole kokenut sitä niin raskaana, kuin tuossa Kotikadussa on. Ja saan ihan hyvin nukuttuakin.. kiitos perhepedin. Ei tarvitse yöllä itsekään valvoa, senkun nostan paitaa kun vauva kitisee. Vauva saa ruokaa ja sitten taas nukkuu.. toki meillä on ollut itkuisiakin öitä, mutta kun on vaan yksi lapsi niin olen saanut sitten nukuttua aamulla pitempään.. eikä ole väsyttänyt yhtään sen enempää kuin ennen vauvaa..Mites muut, oletteko kokeneet vauva-ajan tuollaisena kuin Kotikadussa vai onko sitä vauva-arjen raskautta vähän liioiteltu tuossa Kotikadussa?
Olisipa oma anoppini ollut tuollainen!
Ennen risitiäisiä hän tuli meille, pariksi viikoksi, kun appiukko oli sairaalassa. Ei tarjoutunut auttamaan missään (siis esim. hoitamaan sen ajan kun olisin ollut nukkumassa tms.). Sen sijaan miehen piti kuskata häntä iltaisin töidensä jälkeen sairaalaan ja takaisin n. 15 km ympäri Helsinkiä. Minä sitten hoidin illatkin yksin vauvaa - joka ei juuri nukkunut. Hirvittävän ahdistavaa aikaa:-(
Nyttemin hoitaa lapsia kyllä, kun pyydetään, muttei koskaan tarjoudu itse.