Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään muita huonoja äitejä?
06.02.2008 |
En osaa kasvattaa nelivuotiastani oikein ja se harmittaa ja surettaa ja ärsyttää kauheasti! Kolmevuotiaaksi asti meillä oli todella hyvä suhde, mutta pikkusisaruksen synnyttyä (nyt jo 1v) isosiskon kanssa ei pärjää. Kaikki pitää tehdä juuri päinvastoin kuin äiti sanoo.
Ymmärrän kyllä, että asiaa helpottaisi, jos olisi enemmän aikaa antaa hänelle huomiota ja syliä, mutta tuntuu, että tuo pienempi vie niin paljon aikaa, ettei sitten edes ehdi huomioida isompaa niin kuin haluaisi.
Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi. Joka ilta päätän, että huomenna en menetä hermojani, mutta sitten kuitenkin tulee hermostuttua ja sanottua asioita kipakasti. Miten jaksaisikin venyttää pinnaansa niin pitkälle, että pysyisi tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena???????
Kommentit (5)
Mitä jos alkaisit harrastamaan vanhemman lapsen kanssa jotain (uinti, muskari tms.). Kerran viikossa ottaisit aikaa ihan vain hänelle. Meillä on 12ja 4v lapset ja molempien kanssa vietän " omaa aikaa" ,samoin heidän isä. Meillä on rauhoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on vaan vaikea vaihe suhteessa lapsen kanssa menossa.
Olen koettanut sitäkin, että teemme esikoisen kanssa kahdestaan pikku reissuja, esim kirjastoon ym. Kotonakin yritän järjestää kahdenkeskistä aikaa vaikka kun kuopus on päiväunilla. Se on toisaalta ainut hetki, kun voisin itse tehdä jotain omaakin juttua, joten aina silloin ei jaksaisi järjestää erityistä tekemistä esikoisen kanssa. Tuo " äidin oma hetki" on mielestäni erittäin tärkeää oman jaksamisen kannalta. Mies tulee töistä myöhään ja tekee paljon työmatkoja, joten en koe mielekkääksi lähteä harrastamaan silloin kun hän on kotona.
Lisäksi minusta tuntuu, että aina kun annan esikoiselle extrahuomiota, hän on sen jälkeen rasittava, kiusaa kuopusta jne - vaatisi siis jatkuvasti huomiota. Hän on kyllä ollut ainut lapsi kolmivuotiaaksi asti, joten tietysti on saanutkin kovasti huomiota ja tuntee varmasti olonsa ajoittain hylätyksi nyt.
Ei ole äitinä oleminen helppoa!
Tietysti tuo yhteinen harrastus esikoisen kanssa olisi hyvä idea. Pitääkin miettiä, mitä mahdollisuuksia täällä olisi.
Käytökseen vaikuttaa varmasti myös kavereiden puute. Olemme vajaan vuoden asuneet uudella paikkakunnalla, sukulaiset ja vanhat kaverit ovat kaukana. Käymme perhekerhossa ja tytöllä on yhtenä päivänä viikossa oma parin tunnin kerho, jossa näkee ikätovereitaan. Vielä ei ole löytynyt sellaisia, joita kutsua kotiin.
Voi kun olisikin sellainen käyttöopas, josta voisi kuhunkin tilanteeseen katsoa toimintamallin!!! En osannut ajatellakaan, kuinka haasteellista tämä lasten kasvattaminen on!
AP
Kohta täyttää neljä ja tässä pari päivää sitten muksulla oli ääni käheänä karjumisesta.