Esikoinen 2kk ja äidillä vauvakuume

onko sinulla kenties ikävä sitä raskausaikaa?

jos on niin en voi muuta kuin sanoa: etkö nyt voisi antaa aikaasi ja rakkauttasi sille pienelle vauvalle, joka sinulla jo on sylissä??? Eikö sen pitäisi olla juuri tällä hetkellä elämässäsi tärkeintä, ei se seuraava lapsi. Käsittämätöntä minusta.

että sulla on masukuume... Itse ikävöin isoa masua ja vauvojen liikkeitä ihan hirveästi ja olisin ollut valmis vaikka heti uuteen raskauteen. Nauti nyt vauvastasi ja muistele ihanaa raskausaikaa :)!

Sulla on raskauskuumetta eli tahdot olla taas kerran raskaana!

ap

unohda nyt muutamaksi kuukaudeksi seuraava lapsi. SInulla ei vielä juuri ole kokemusta äitiydestä, esikoisesikin ilmeisesti helppo vauva. Itsellänikin oli vauvakuume kun esikoinen aika pieni. Mutta todellisuus kahden pienen lapsen kanssa on todella kaukana siitä, mitä arkesi on nyt tai yhden pienen lapsen kanssa.



Omien lasteni ikäeron on 1,5 v ja suosittelisin ikäeroksi noin 2 vuotta.

minä tulin raskaaksi kun esikoinen oli 5kk. Päätettiin mieheni kanssa että toinen saa tulla heti kun on vaan tullakseen. Ei ole kaduttanut. Lapset ovat toisilleen hyvät kaverit, leikkivät paljon yhdessä. Heitä on ilo katsella. En tiedä oliko meillä ns helpot lapset. Minun mielestä ihan normaaleja lapsia jotka on vaivaa ja huolta kuin myös paljon paljon iloa.:)



Joskus on väsyttänyt ja toisinaan taas ei väsytä. ELÄMÄÄ!

Viimeisimmät on kaksoset. Suosittelisin unohtamaan vauvakuumeen joksikin aikaa...

monet ystäväni alkoivat puhua toisesta lapsesta kun esikoinen oli parin-kolmen kuukauden ikäinen. Minulla kesti sentään sinne asti että esikoinen oli n. puolivuotias :). Kukaan ystävistäni ei kuitenkaan ' hankkiutunut' raskaaksi heti perään, ja ovat olleet siihen päätökseen erittäin tyytyväisiä kun esikoinen on hieman kasvanut. Minun lapseni täyttää pian vuoden, ja vielä ei toinen ole suunnitelmissa n. vuoteen eli ikäeroksi tulee vähintään 2, 5 vuotta.



Luulen, että osaksi kaipaa sitä raskausaikaa kun masu on poissa ja huomio kiinittyy vauvaan eikä äitiin enää. On myös ihana tuntea likkeet ja kuvitella, millainen tyyppi sieltä syntyy.



Valitettavasti vauvavuosi on myös ajoittain erittäin rankka, joten ei kannata suin päin tulla uudestaan raskaaksi ennen kun tietää, millaista se arki pienen lapsen kanssa todella onkaan.

Minustakin tuntui tuolta kun vauva oli pieni, hormooneistako johtui? Onneksi en ruvennut toista lasta tekemään. Kyllä tässä on ihan tarpeeksi puuhaa yhdenkin kanssa (lapsi nyt 1v 3kk).

aisen vauva- + taaperoarjen keskeltä. Elämä ei enää ollutkaan vain sitä vauvaa, ja lapsen hoitoa ja puistoja ja lapsijuttuja ja toisia äitejä jne, vaan aloin saada lapsen kasvaessa vähän jotain omasta itsestäni ja lapsesta täysin erillisestä elämästä takaisin. En osaa oikein selittää. En minä elämistä lapseen lopettanut muutenkaan, vaan pyrin harrastamaan ja tapaamaan kavereita vauvan syntymän jälkeenkin, mutta jotenkin sitä lapsen raskaus- vauva- ja vielä taaperoaikanakin eli ihan toisessa maailmassa. Sellaisessa pikkulapsi- ja vauvamaailmaassa.



Nyt esikoinen menossa eskariin, ja olen täysin muuttanut mielipiteitäni/ haluni ovat täysin muuttuneet. En halua edes sitä toista lasta. En ainakaan vielä (onneksi sain esikoisen nuorena, joten on vielä aikaa pohtia tätä asiaa). Missään nimessä en ainakaan halua suurperhettä, niin kuin kuvittelin silloin esikoisen vauvavuotena. Nyt olen pirun tyytyväinen, etten silloin alkanut puuhata lisää niitä lapsia pienellä aikavälillä. ja hassua on, että olin aina ajatellutkin, että haluaisin yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Ihan niin kuin ajattelen nytkin. Vain silloin esikoisen ollessa pieni, jotenkin höyrähdin siihen vauvatouhuun ja kuvittelin haluavani miljoona vauvaa peräperää. Hormoonit?!?

Mää kuumeilin vuosia lapsia ja kitisin mieheltä, aika ikävää aikaa oli. Ei siinä paljoa muistanu nauttia elämästä kun esikoista haikaili! :(



Meillä lapsilla ikäeroa 14 kk ja rankkaa olis ollu jollei molemmat olis halunnu sitä uutta vauvaa. Uus vauva ja toisella uhma, onneksi molemmat ollu vauvoina pieneen tyytyväisiä eikä oo ollu koliikkia, allergioita!! Uhmat tosin raasto viime keväänä esikoista 1,5- vuotiaana ja nyt kun toisella on uhma kun esikoisella se loppu niin esikoisella on minä itse- vaihe.. :D Kohta vissiin esikoisella uhma kun pienempi rauhottuu ja pienellä alkaa minä - vaihe.



Välillä tuntuu että kämpässä on 4 uhmaikästä kun väsytään ja kyllästytään toisiimme!!



Mutta päivääkään en pois anna! Tää on ollu kuitenkin täyttä unelmaa ja ihanaa vaikka sitä ei tiedä itkeäkkö ilosta vai tuskasta kun vaihtaa 4 vaippaa tunnissa.. ;)



Eli hankkikaa ihmeessä jos innostutte vauhdista, mutta jos toinen haluaa uppoutua siihen esikoiseen rauhassa niin odottakaa, sitten se esikoinenkin osaa pukea itse hiukan, siivoo apunasi jne.

Meillä on molemmilla vauvakuume mutta ei raaski vielä ottaa kolmatta joukkoon, ensi vuoteen menee että syntyisi kun lapset olis vielä vähän omatoimisempia..

Ei yllättäen mennytkään ohi kun vauvan sain. Olisin vaikka heti ollut valmis yrittämään toista. 2 vuotta tuli lapsille ikäeroa ja vähän pelkäsin että mitä jos vauvakuume ei vieläkään hellitä, mutta onneksi loppui siihen kun sain kuopuksen.