Lue keskustelun säännöt.
Sain plussan! Pakko kertoa jollekin!
21.11.2006 |
Huomenta vaan kaikille! No, perjantaina ei sitten kuukautiset alkaneet ja tein testin - haamu tuli. Ja vielä eilen tein uuden testin ja pyysin miestänikin katsomaan että onko siinä se toinen punainen viiva - vaiko näenkö harhoja : ) Eli plussa oli. Olen onnellinen, tulin heti toisesta kierrosta raskaaksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin...VArasin äsken jo äitiysneuvolan joulukuun lopulle. Tämä on ensimmäinen raskauteni, joten kaikki on uutta ja " outoa" . En ole kertonut kenellekään edes lapsen hankkimisesta, joten tämä on varmaan jokaiselle ystävällenikin yllätys. Mutta pelkään kertoa vielä, kun jos tulee keskenmeno niin monen ihmisen " surkuttelu" vain pahentaisi oloani siinä tapauksessa. Eli ajattelin odottaa joulukuun loppuun ja kertoa vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen. Mutta pakko oli saada julkistaa tämä jollekulle, joten ajattelin turvautua teihin " av:n palstailijat" : )
Miten muut ovat toimineet tämän kertomisen kanssa? Onko muille tullut sellainen olo ettei halua vielä alkuvaiheessa kertoa edes ystävälleen? Vai pitäisikö " hehkuttaa" heti ja kilauttaa kaverille?
Kommentit (8)
Olen itse aina kertonut heti ja keskenmenojakin olen saanut. Mutta niitä olisi ollut tuplasti vaikeampi kestää, jos kukaan ei olisi tiennyt menetyksestä, eikä olisi voinut tukea minua. Sitä vartenhan ystävät ovat, että heidän kanssaan jaetaan elämän kivat ja surulliset puolet?
Onnea sulle odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teimme miehen kanssa sen viheen, että kerroimme monelle (ensimmäinen kun oli kyseessä). Sitten kun tuli keskenmeno, kaikille oli kerrottava sekin... Ei ollut mukavaa... Mutta kaikki tekee niinkuin haluaa.
Näitä samoja asioita itse olen pohdiskellut. Olen " taikauskoinen" siinä, eli pelkään että jos kerron niin sitten tietysti menee kesken. TOisaalta taas ajattelen että ystävienhän kesken kaikki ilot ja surut voi jakaa, miksei myös raskauden/keskenmenon. Toisaalta taas ajattelen juuri niin, että jos tulee km, niin on raskasta kertoa sitä. Mutta ehkä kerron yhdelle parhaimmalle ystävälle! Kun ystäväni eivät keskenään tunne toisiaan, niin ei tule kenellekään " paha mieli" jos kerron vain tälle parhaimmalle ystävälle. JA tällä ystävällä on itsellä jo kolme lasta, eli osaa myös auttaa monessa. Muilla ystävilläni ei ole lapsia.
Itse kerroin aikanaan vain ihan läheisimmille, niille, joille olisin halunnut sitten kertoa jos jotakin ikävääkin olisi sattunut. Mitään ei onneksi käynyt, ja neiti 5v leikkii parastaikaa pikkuveljensä kanssa lentokonetta... :)
Viikon 12 ultran jälkeen kerroin esim. töissä ja vähän laajemmaltikin. Loput saivat sitten huomata sen omin silmin kukin omassa tahdissaan. Ja tietysti viidakkorumpukin hoisi tehtävänsä, eli onnellisille isovanhemmille annoimme ultran jälkeen luvan kertoa (koko ajan muistutimme, että kaikkihan on vielä mahdollista jne...).
Nauti salaisuudestasi sen aikaa kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Onnea vielä kerran! :)
t. kahden äiti
Mä kerroin ystäville vasta rv 13 kun olin käynyt np-ultrassa. Takana tuulimuna rv 12, joten halusin varmistaa että siellä todella joku hyvissä voimissa kasvaa. Kävin kylläkin jo rv 7 ultrassa sitä varten..
Parille hyvälle kaverille kerroin, en malttanut olla kertomatta :)
La taitaa mennä elokuulle sulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elokuussa -01. Eli pääset nauttimaan ihanista helteistä masun kanssa... :)
LA on heinäkuun lopulla, jos kaikki " hyvin käy" . Parhaalle ystävälle sitten päätin eilen kertoa, ja teille av-palstalaisille ; ) Muuten pidän " salassa" , eli " kroppa paljastakoon" sitten kun näkyy.
Kiitoksia oikein paljon teille kaikille onnitteluista ja neuvoista! Nyt minäkin varmaan vierailen useammin tällä palstalla!
Olen sen verran " taikauskoinen" että en uskaltaisi kertoa ennen kuin on kriittiset kuukaudet ohi. Ajattelen niin että jos iloitsen asiasta liikaa ja hehkutan sitä kaikille niin asia menee myttyyn...