MÄ en kestä enää mun LAPSIPUOLTA!
Miksi otit miehen jolla on jo lapsia. Sinä olet aikuinen joten käyttäydy sen mukaan. Luuletko, että lapsella on helppoa. Hänellähän on jostain paha olla. Mitä jos joskus antaisit isän olla lapsensa kanssa kahdestaan ja sinä olisit muualla. Saisi lapsi isältään laatuaikaa. Sinähän olet lapselle ihan vieras ihminen. Älä vaan kiellä isää tapaamasta lastaan tai aseta ehtoja tapaamisille sillä ne eivät sinulle vittuakaan kuulu vaikka joudut niiden kanssa elämään. Mua ärsyttää tollaset naiset jotka aina valittavat lapsipuolistaan. Sitä elämä on. Se ei ole helppoa avioerolapsilla saatikka äiti- tai isäpuolilla, mutta osanne olette valinneet ja käyttäytykää sen mukaan AINA LAPSEN PARASTA AJATELLEN, koska hänhän on tärkein!!
Kommentit (7)
Kuinka kauan olet ollut yhdessä lapsen isän kanssa? Eli kuinka kauan olet tuntenut lapsen? Ja minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
Minullakin on tytärpuoli ja hyvän suhteen syntymiseen meni pari vuotta (nähtiin lapsen kanssa alkuaikoina todella harvoin). Eli ihan hetkessä ei voi olettaa lapsen hyväksyvän uutta ihmistä elämäänsä.
Miten lapsen isä suhtautuu silloin kun lapsi osoittaa mieltänsä sinulle? Vai osoittaako mieltänsä vain silloin kun isä ei ole paikalla?
Olet valintasi tehnyt, koita elää sen mukaisesti.
Mutta kun leikkiin ryhtyy... Mä olen yrittänyt kohta 7 vuotta opetella sietämään tota likkaa, mutta vaikeeta on.
isäni otti uuden vaimon joskus ollessani 9-10v.
opin tulemaan toimeen hänen kanssaan vasta muutettuani kotoa pois!
meillä ei kyllä koskaan ollut mitään kunnon tappeluita mutta harmitti aina sen tekemiset ja sanomiset...
Äitiänikin tapasin, enkä häntä sanonut äitipuoleksi vaan nimeltä.
Nyt vasta siis ollaan kamut ja puhutaan paljon kaikenlaista, on läheisempi kun oma äiti...
häntä kunnioittaen, kasvata hänet pitämään sinusta. Ei se ole lapsen vika kun isällä on uusi elämänkumppani mitä hän ei ole elämäänsä pyytäny.
Yritä asettaa itsesi hänen tilalleen, mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinun isällä olisi uusi nainen ja sinun pitäisi hänet heti hyväksyä
Oman asenteen muuttaminenkin voi helpottaa.
Se on fakta, ettei tätä lasta kuitenkaan voi taikoa pois isänsä elämästä!
mies ei ole paljoakaan lapsensa kanssa vaan hoito jää mun vastuulle on jäänyt ihan alusta asti ja alussa kun lapsi oli pieni kaikki oli ok, mutta nyt vanhempana välillä yhtä helvettiä.
tykkään siitä ja lapsi musta mutta osottaa mieltään VAIN sillon kun isä ei ole paikalla, isälleen EI KOSKAAN!
kyllä minä osaan lapsen edessä hermoni hillitä mutta sitten on niitä päiviä kun kaikkeen menee hermot. varmaan se on lapsella tuo ikäkin kun on ekaluokkalainen... on äitinsä luonakin aikamoinen nirppanikka nykyään kuulemma.
T:ap
hyppii silmille koko ajan, isälleen ei osota mieltään lainkaan!
menee kyllä sen kanssa hermot!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
T:ap