Miten kertoisin äidille lapsettomuudestamme?

Helpompi sinulla kuin kokonaan lapsettomalla, joka vasta onkin ihmettelyjen kohde. Minä en sinuna juoruavalle äidille kertoisi.



Vastaat kysyjille vähän niinkuin pitäisit heitä idiootteina, jotka kuvittelevat että lapsia on oltava vähintään kaksi (sellaiset onkin vähän idiootteja).



Emme mahda sille mitään että maailma on täynnä typeryksiä, jotka eivät tajua ettei kaikille lapsia tule.



Itsellä onneksi lapsettomuus takana, mutta kyllä monesta ihmisestä muuttui lapsettomuuteni aikana käsitys. Kuinka joku voikaan ahdistella niin yksityisestä asiasta.

Paljon todennäköisempää on, että asiasta puhutaan ja ollaan uteliaita, kun olette kierrelleet ja salailleet sen sijaan, että olisitte alun alkaen sanoneet mikä tilanne on. Onko se sitäpaitsi niin kamalaa, että joku sukulainen sanoisi toiselle uteliaalle, ettei niille tule enää toista, kun eivät voi saada? Eiköhän tilanne olisi raskaampi, jos teillä ei olisi vielä ollenkaan lasta.



Me yritimme lasta liki neljä vuotta ja sanoin aina suoraan kaikille kyselijöille, että ei ole vielä tärpännyt, kun lapsen saanti ei ole mikään postimyyntitilaus. Kukaan ei tohtinut udella sen koommin. Samaten eräältä kaverilta alettiin jo udella toisen lapsen perään, oli ties mitä huhuja jen, mutta kyllä loppui puheet, kun hän totesi, ettei heille tule toista, kun mies ei halua.

Se vaan inhottaa, jos alkavat sääliä meitä.

Ei siis sanaakaan, koska se on teille kipeä aihe, ettekä halua sukulaisten säälittelyjä.



Jos äitisi tuonkin jälkeen kertoo, niin se on jo tavallista epäluotettavampi tapaus.



Yleensä juoruilijat kuitenkin kunnioittavat suoraa toivetta pitää suu kiinni. puhuvat siis ajattelemattomuuttaan, ei ilkeyttään.

Mä itse kerroin äidille jo siinä vaiheessa, kun saatiin diagnoosit. Meillä on aika hyvät välit, ja se tuntui luonnolliselta meidän tapauksessa. Nytkin äiti on ajantasalla hoitojen kanssa. Silti jotenkin ei oikein kai tiedä, miten suhtautuisi tähän asiaan, eikä siitä vieläkään oikein kunnon keskustelua saada aikaan, vaikka asia on ollut tiedossa jo vuosikausia siis äidilläkin. Mutta hyvä silti, että tietää, niin ei tule kyselyjä vauvauutisista.



Ei kai sitä juuri muuta tapaa ole kertoa, kuin vaan sanoa suoraan näihin kyselyihin, että kuule kyllä meillä on sitä lasta toivottu, mutta ei se aina tapahdu tuosta vaan niin helposti...

Että olet huomannut hänen mielellää kertovat asioista muille, mutta tämä yksi asia on sellainen, josta ei saa edes vihjailla.

niin sitten jätät kertomatta jos et halua, että juttu valuu sukulaisten korviin.



tai valehtelet äidillesi, että ette halua toista lasta.

Itse olen kuitenkin juuri tuollainen kuin joku mainitsi jo, että puhun asioita eteenpäin, kun ei tule mieleenikään, että se olisi jokin salaisuus ja kyse on mielenkiintoisesta asiasta. Mutta silloin tällöin joku aina sanoo aivan suoraan, että tätä ei ole syytä vielä kertoa eteenpäin ja silloin minulla ei ole mitään vaikeuksia pitää tietoa itselläni. Päinvastoin, olen ylpeä, että minulle on luotettu jokin salaisuus. Eli en ilkeyttäni juoruile, joskus ajattelemattomuuttani varmasti, mutta kyse on myös siitä, että joskus kyse on asiasta, joka ei itselleni olisi salaisuus, mutta toiselle on. Eli meistä jokainen vetää sen rajan vähän eri kohtaan, koska olemme eri luonteisia tai eri elämäntilanteissa.



Mutta jos sinun tekee mieli kertoa, niin eiköhän se olisi hyvästä. Näin pääsisit niistä uteluista, mutta toisaalta voit joutua ojasta allikkoon, jos utelut vaihtuvat sääliksi. Onko tilanne silloin nykyistä huonompi - se sinun täytyy itse arvioida. Mutta ehkä sukulaisesikin yllättävät sinut ymmärryksellä. Jokainen on lukenut lapsettomuudesta, yllättävän monella on siitä kokemusta, asioista ei vain nykyäänkään vielä puhuta paljon.