Minkä ikäisenä sinä olit yksin kotona?

oli muutaman kuukauden ikäinen ja äiti kävi hänen kanssaan ruokakaupassa. Kesti jotain puoli tuntia, tunnin ja olin juuri täyttänyt 6v. Voi olla, että aikaisemminkin olin, mutta en muista.

Leikin mielikuvituskavereitteni kanssa, katselin paljon videoita, tein mitä huvittaa ympäri taloa, joskus pelkäsin aivan mielettömästi " jotakin" ja en pystynyt kuin istumaan vaikka eteisessä, mistä näki koko muuhun taloon, selkä vasten seinää paikoillaan, sydän kurkussa. Joskus lukkiuduin huoneeseeni, enkä uskaltanut tulla pois esim. vessaan mennäkseni. Kuitenkaan en suostunut menemään iltapäiväkerhoon, vaikka lähellä olisi sellainenkin ollut.

kunnes ensimmäinen aikuinen tuli kotiin tuossa puoli neljän aikoihin.

Eli muutaman tunnin päivässä. Ja osasin ottaa ihan itsekin jääkaapista välipalaa ja syödä ja aloittaa läksyjen teon.

Pelkäsin nimittäin, että olisivat pakottaneet sitten sinne iltikseen (jonne en tosiaan mistään hinnasta olisi tahtonut, koska siellä oli pakko olla kuin tarhassa, tehdä läksyjä hiljaa tietty aika, ei saanut tehdä, mitä huvitti eikä lähteä pienestä pihasta). Mun vanhempani ovat edelleen oikeasti sitä mieltä, että olin tosi " reipas ja itsenäinen" , vaikka olivat fiksuja ja lapsistaan välittäneitä vanhempia. Ei sitä vanhempi vaan voi aina tietää, mitä lapsen päässä oikeasti liikkuu, vaikka miten kuvittelee tuntevansa kuin omat taskunsa.

Olen kasvanut maaseudulla, missä ihmiset ei muutenkaan liikkuneet juuri mihinkään, ja kun äiti oli kotiäiti, ei ollut ikinä tarvetta tulla tyhjään kotiin tms. Tuolloin 11-12-vuotiaana muistan olleeni jo tosi hermostunut äitiini, joka peloissaan jätti " pienokaisensa" yksin kotiin, kun he lähtivät jonnekin kyläilemään isin kanssa! :)