Onnistuneesti laihduttaneet

kivempi katsoa peiliin=)

Pistipä ihan miettimään.

Liikkumistottumukset ovat ehkä se, johon laihtuminen tai pikemminkin laihduttaminen eniten vaikutti. Siinä missä ennen ajoin autolla joka paikkaan, käytön nykyään autoa ehkä kerran viikossa. Ostin lapsille sisarusrattaat, jotta pääsisin kävelemällä joka paikkaan ja aloin käydä kauppa-, harrastus- ja muut reissut kävellen. Muistelisin, että askelmittari näytti yleensä päivän päätteeksi 15 000 -17 000 askeleen lukemia.

Rahaa myös säästyi samasta syystä. Ennen minulla meni bensaan noin 100 euroa kuussa, nykyään ajelen samalla rahalla neljä-viisi kuukautta.

Ruokailutottumukset muuttuivat aika vähän. Ennenkin söin terveellisesti, mutta annoskoot olivat isoja. Nykyään riittää pienemmät määrät.

Vaatekoko pieneni, joten siihen meni rahaa, joka tuosta bensasta säästyi =) Mutta tätä en pidä negatiivisena asiana.

Mieli piristyi varmaankin liikkumisen ansiosta ja itsetunto kohosi, kun olin onnistunut jossakin sellaisessa, mitä en aikaisemmin ollut uskonut pystyväni tekemään.

Varmaan muitakin vaikutuksia tuli. Nyt en vain keksi muuta.

Luin tuossa äsken juuri uusinta Kodin Kuvalehteä jossa oli Johanna Rusanen ja oikein hämmästyin kun oli taas samannäköinen kuin ennen laihdutustaan. No, takana avioero jne., joten en sinänsä ihmettele, itsekin olen niitä jotka syövät suruunsa...

- Parempi olo fyysisesti, eli sitä jaksaa paremmin, eikä ala puuskututtamaan heti, jos on käveltävä vähän jyrkempi ylämäki.

- Itsetunto on kohonnut. On mukavaa päästä ihmisten ilmoille ja laittaa päälle kauniita vaatteita. Kävelen pää pystyssä.

- Aivan tavallisissa vaatekaupoissa myydään nykyään kauniita vaatteita, jotka sopivat mullekin.

- Kaupoilla ja asioilla minua kohdellaan erilailla ja kohteliaammin kun olen hoikempi ja paremmin pukeutunut.

- Olo on seksikkäämpi. Mieheni aina kehui minua pulleampanakin, mutta itse ujostelin mahamakkaroitani ja paksuja reisiäni yms. Seksielämä on parantunut huomattavasti, kun olen estottomampi ja tyytyväisempi itseeni.

- Voin syödä julkisestikin ilman naurettavia syyllisyysoloja, eikä tarvi kärsiä neuroosia siitä, että joku muka tuijottaisi, että " taas toi läski syö!"

Vierailija:

Luin tuossa äsken juuri uusinta Kodin Kuvalehteä jossa oli Johanna Rusanen ja oikein hämmästyin kun oli taas samannäköinen kuin ennen laihdutustaan.

Tietenkin mieli on virkeämpi ja itseluottamus on parempi, mutta muuten en koe sen vaikuttaneen elämääni millään tavalla. Positiivinen muutos, totta kai oli, ihan jo terveydellisistäkin syystä. Mutta samanlainen on elämäni edelleen :-)

Vierailija:

- Voin syödä julkisestikin ilman naurettavia syyllisyysoloja, eikä tarvi kärsiä neuroosia siitä, että joku muka tuijottaisi, että " taas toi läski syö!"

Mulla just tällainen " tarina" . Laihdutin 80 kg:sta 65 kg:oon. Sitten taas viidessä vuodessa hitaasti takaisin 80 kiloon. Nyt 94 kg (viimeisillään raskaana). Pitää yrittää taas laihduttaa vauvan syntymän jälkeen. Vaatii kovasti itsekuria!



Mutta miten vaikutti: Oli ihanaa ostaa vaatetta. Nyt itku kurkussa vaatekaupoissa. Paljon kevyempi ja energisempi olo. Oli tosi ihanaa kun ihmiset huomautteli, että näytätpä tosi hyvältä ja hoikistuneelta. Itsetunto kohosi. Huom, hyvä oli itsetunto painavampanakin, mutta vielä parani kun hoikistuin!

Eli ei mikään laiheliini vieläkään, mutta paljon parempi kuin ennen, ja näköjään pysyy.

Se, etta muutetaan elamantyylia, ei laihduteta kuurilla. Jos kuurin jalkeen palaa nrmaalinn, lihoo takaisin, ei siina mitaan mystiikkaa ole.

Se pystyy syömään mitä vaan lihomatta! Olen siis tuo 10, joka laihdutti 80 kilosta 65 kiloon neljässä kuukaudessa ja paino pysyi 65:ssä kolme vuotta. Sitten tapasin mieheni, jonka kanssa tuli aina lähdettyä pitsalle ja hampurilaiselle ja ja... Oma syy, olen herkkuperse! Sain pidettyä itseni kurissa kun olin sinkku, mutta toisen kanssa nyt vaan " on niin mukava syödä" :( Onneksi mies tykkää musta tällaisenakin, mutta itse vaan en tykkää! Siksi haluaisin taas laihtua.

Paljonko hän painaa?