Kehutko pikkupoikaasi "miehekkääksi"?

pikkupimuksi ja vaikka miksikä.

tyttöjäni naisellisiksi tms. Kamala ajatella, että jo ihan pikkulapsiin iskostetaan jotain ulkonäköodotuksia.

Mun pojat on "karvasia ukkoja" tai "tosimiehiä", joskus vaan äijiä. Aika useasti sanon poikiani apinoiksi.



Musta sää ajattelet vähän liikaa!

Komeeksi saatan kehasta!



Tai söötti, tai mitä mieleen tulee. Musta se on vaan hyvä kun kehuu.



Omaan suuhun "miehekäs" on vieras. En ole koskaan sanonu miestänikään miehekkääksi.. Mutta varmaan jollekkin se sana luonteva -eikä siinä mitän vikaa.

Lapsihan saa siinä vaan kehuja! :D



2

mutta oma kokemukseni on, että on aika epärealistista odottaa, että lapset olis blankoja sukupuoliroolien suhteen. Eivät ne umpiossa kasva, ja imevät kaikenlaista ympäriltään. Joskus on tuntunut siltä, että lapsilla on sisäsyntyinen tarve luokitella asioita tyttöjen ja poikien juttuihin ja rajat on heille kamalan mustavalkoiset. Alle kouluikäisten lasteni (tytön ja pojan) suusta kuuluu vaikka mitä lausumia tyttöjen ja poikien eroista, mitä kukaan ei taatusti ole lähipiiristä heille sanonut eikä siihen myöskään uskota eikä sillain toimita.

Itsekin voisin kehua poikaani komeaksi - mutta en mielelläni kehuisi tyttöäni kauniiksi (vaikka hän onkin kaunis). Jotenkin olen tosi tarkka juuri tytön kohdalla siitä, etten vahingossa välitä hänelle, että kauneus on jotenkin todella tavoiteltavaa. Tai hänen arvonsa mittari.



Juu, varmaankin mietin vähän liikaa :)



No, itsenikin on kasvatettu vähän näin. En muista vanhempieni koskaan kehuneen ulkonäköämme (tietysti joskus vaatetusta, hiustenleikkausta tms., mutta ei koskaan itse fyysistä ulkonäköämme, siis kasvonpiirteitämme, ruumiinrakennettamme...).

Halusivat korostaa muita ominaisuuksiamme mieluummin.

liian vähän. Ei todellakaan ole sattumaa, että sanot poikiasi äijiksi, tosimiehiksi tai apinoiksi. Noiden sanavalintojen takana on arvomaailma ja sukupuolinäkemys, myönsitpä sitä itsellesi tai et.

kasvatetaan olemaan ylpeitä miehisyydestään. Kun taas tytöille puhutaan neutraalisti, jolloin heidän tietoisuus naisellisuudestaan jää hämärän peittoon.

En nyt ehkä käytä juuri tuota sanaa "Miehekäs" mutta muita vastaavia. Kyllä se pikkupoika samaistuu isään tai yleensä miehiin, eivät lapset OLE mitään sukupuolineutraaleja blancoja. On ihan luonnollista että poika tarvii sen miehenmallin johon samaistua.

että vanhemmat olisi joskus sanoneet kauniiksi tai edes jollakin tavalla kehuneet joskus ulkonäköä, että olisi tullut vähän positiivisempi minäkuva. Itse kehun poikaani joskus mieheksi. Ihan vain sen vuoksi kun minusta on niin hassua, että tytöt ja pojat poikkeavat toisistaan jo niin pienenä. TOSIASIAHAN on että miehet ja naiset on erilaisia. Siitä ei pääse mihinkään. Anteeksi vain kaikille sukupuoli touhottelijoille mutta antaisivat tyttöjen olla tyttöjä ja poikien poikia ja tukea heitä siinä miksi ovat syntyneet.

Kehun "naisellisia" piirteitä hänessä. Itseäni ei ole kukaan kehunut, siksi tänäkin päivänä pidän itseäni maailman rumimpana ihmisenä.

jotain asua naiselliseksi tai miehekkääksi.



Kyse on siis asun arvioinnista: jos joku on korostetun perinteisellä tavalla miehekäs tai naisellinen (romanttinen hepene).



Lapset ovat jo 6 ja 8 v.

Huomaan itsessäni "halun" kehua tyttöjä näteiksi ja poikia taas toiminnallisuudeesta. Mikä lie iskostettu ajatuskuvio...Mutta pyrin tietoisesti kääntämään tuon toisin päin (ei tietysti yksinomaan, vaan tasapuolisesti). Ja vältän miehuuden ihailua, kehun asioista sinänsä (vaikka reipas auttaminen remonttihommassa), enkä liitä sitä "miesten töihin" tms.



Kahden pojan äitinä yritän olla myös vaikuttamatta esim. vaatevalintoihin (värit ja kuviot, mekkoja en ole kyllä tarjonnut) ja leikkeihin. Ja ainakin toistaiseksi 4v esikoinen pistää päälleen mitä vaan väriä, tykkää kaikista kirkkaista väreistä. Mutta varmasti tuokin muuttuu, kunhan kaveripiiri vanhenee ja muuttuu tärkeämmäksi.

aivot.



Totta kai pojista pitää tehdä miehekkäitä, ettei niistä tule stuertteja tai kampaajia. Ja tytöistä tietysti naisellisia, ettei niistä tule kuulantyöntäjiä tai sosiaalitanttoja.

Miehekkääksi siis. Toisaalta poikamme on aika hintelä varreltaan... Liekö tosta kauhean miehekkään mallista tulee ;-)



Muutoin en edes yritä ohjata kovin miehisiin touhuihin. Näyttähän tuo ohjautuvan ihan itsekseenkin. Jo vuoden ikäisenä valitsi mieluummin auton kuin nuken lelukaupassa. Kaksi vuotiaana sai nukenkin, jolla leikkii välillä, mutta kyllä ne autot ja työkalut on paljon halutumpia. Isosiskolla työkalut ja autot jäi aika nopeasti kakkoseksi, ja kaikki pienet ihanat ponit ja puput on paaaaaljon tärkeämpiä.



Isosiskon vaikutuksesta poika (3v) kylläkin pitää pinkkiä lempivärinään (ainakin toisinaa) ja halusipa itselleen tässä vasta pinkin - käytetyn - pyörän. Jonka toki ostimmekin. Saahan sen eteenpäin, jos joku mäntti alkaa siitä aukomaan tulevaisuudessa.



Kyllä minä tytärtäkin kauniiksi kehun. Esim. jos hänellä on mekko, saatan sanoa, oletpa sinä ihana/kaunis tuossa mekossa. Tyttö kyselee ihan oma-alotteisestikin, onko hän mielestämme kaunis. On, on hän.



Olemme jutelleet hieman kauneudesta ja sen "tärkeydestä". Mutta kuusivuotiaalla nyt vain on kova tarve olla nätti.

aivot.

voisivat syöpyä. ääliö.

Ihan kuin ammatinvalinta olisi joku naisellisuuden tai miehisyyden mittari.

Ja lopeta sosiaalityöntekijöiden haukkuminen tantoiksi. Taidat olla itse katkera sosiaalipummi, joka ei ole saanut mielestään tarpeeksi rahaa yhteiskunnan loisena elämiseensä.

Totta kai pojista pitää tehdä miehekkäitä, ettei niistä tule stuertteja tai kampaajia. Ja tytöistä tietysti naisellisia, ettei niistä tule kuulantyöntäjiä tai sosiaalitanttoja.

miehet ja naiset ovat monilta ominaisuuksiltaan erilaisia. Mutta nämä ovat vain yleistyksiä. Käytännössä ihmiset ovat yksilöitä, jolloin yleistykset eivät välttämättä päde. Tytöillä ja pojilla voi olla sekä "feminiinisiä" että "maskuliinisia" ominaisuuksia eri suhteissa. Siksi on ongelmallista, jos pojille ja tytöille tuputetaan sukupuolirooleja ja tuetaan vain niissä asioissa, jotka vanhemmat kokevat ko. sukupuolen ominaisuuksiksi. Silloin ilmaistaan, että vain ne ominaisuudet ovat hyväksyttyjä. Tästä syystä pyrin kasvattamaan lapseni mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Jotta lapsi saa olla sellainen kuin on, riippumatta siitä sopiiko perinteiseen sukupuolirooliin. Pyrin kehumaan tyttöjä ja poikia samalla tavalla, enkä niin, että tytöt ovat aina kilttejä ja nättejä ja pojat reippaita ja rohkeita.

kauniiksi, upeaksi ja ihanaksi. Hän onkin hyvin naisellinen 5v, ja myös kova tekemään remonttihommia :)

Mutta äijiä ovat, nuo kaksi, joita kasvatan. Lähipiirissä myös 6v 'nainen', ja kun omaa saman ikäistä ja tuota likkaa katselee, en usko, että kaikki on kasvatuksesta kiinni.