Miksi niin monella ensiasunto...
pitää olla vähintään rivitaloneliö tai omakotitalo? Itse ostimme rivitalokolmion ja velkaa on kiitettävästi mutta muilla sitä velkaa on aivan hirveästi. Ja moni sitten asuu kaksin-kolmin isossa asunnossa (josta toki itsekin haaveilen mutta en uskalla ottaa järjetöntä lainaa kun ei pakko). Tulot ovat samaa luokkaa kun noiden isojen asuntojen ostajilla.
Eikö nykyään enää mahduta pieneen kolmioon.
Kommentit (13)
nyt esikoinen tulossa, asunnon arvo noussut 25% ja voimme ostaa rivitalo-osakkeen tai paritalon puolikkaan lähiöalueelta ilman lisälainoja :O)
Meillä on velkaa rivitalokolmioon 150 000 ¿, eikös sekin ole aika hirveästi. : )
että kuinka niin moni uskaltaa ottaa hillittömiä lainoja myös ei-niin-isoilla tuloilla? vain siksi että haluaa välttämättä heti asua väljästi-kö??
kolmiosta reilu 100000? minusta sekin on paljon, mutta monella lainaa alkaa olla melkein 200000-enemmän?
Me ainakin olemme tällä hetkellä aika pienituloisia, mutta silti on hirveä asuntolaina. Kuitenkin tulomme tulevat lähimmän 3 vuoden aikana enemmän kuin tuplaantumaan ihan takuuvarmasti, ellei jompikumpi sairastu vakavasti tai kuole. Meillä on isohko laina, jota nyt vain alkuun lyhennämme maltillisesti ja sitten myöhemmin selvästi reilummin. Mutta kukin tyylillään tietty.
näinä aikoina todennäköismepää kuin kuolema tai vakava sairastuminen ellette ole kokkeja, putkimiehiä, sairaanhoitajia tms. varman paikan ihmisiä...ja silloin taas tulojen tuplaantumista ei ole näköpiirissä;)
Miksi ihmeessä pitäisi kitkuttaa lasten kanssa jossain kolmiossa, jotta voi sitten riskittömästi ostaa omakotitalon keski-iässä? Elämä on elämää ja ei tulevaisuus Suomessa nyt kovin mustalta näytä. Ja jos jollekin tulee henkilökohtainen konkurssi, niin entäs sitten? Rahaa se vaan on. Pikkujuttu verrattuna sairauksiin, kuolemaan tai vaikka raskaaseen avioeroon. Ja olen nähnyt talousongelmia lähipiirissä: laittavat mielen matalaksi, mutta ei kai voi verrata esim. serkkuni perheeseen, jonka lapsella on leukemia. Minusta elämää pitää elää myös sen mukaan, ettei kaikkia riskejä pysty eliminoimaan. Järki kädessä, mutta järkeä voi myös olla taata lapselleen hyvä koti ja ympäristö.
Ja ikää on jo melkein 40. Lamat on nähty ja niistä kärsittykin, mutta ei kannata alkaa pelkäämään liikaa. Kyllä ongelmat elämässä on pieniä, jos rahan menetystä eniten pelkää...:) Itse koen asuntolainaa suurempana stressinä esimerkiksi sen, että 7-vuotiaani kulkee ison ajotien yli koulumatkalla!
rahaa tämä vain on.
jos ei pysty maksaan, myy pois ja saa isot voitot.
repikää siitä.
Hyvin olemme viihtyneet, nyt tämä käy ahtaaksi mutta on käytännössä maksettukin, siihen meni 2,5 vuotta. Nyt voidaan huoletta katsella kalliita ok-taloja, lainaa ei tarvi ottaa sitä varten paljoakaan enää kun varallisuutta on kertynyt tässä halvalla asuessa.
Halusimme heti aloittaa laadukkaan elämän, eikä kituuttaa jossain kerrostalokaksiossa. Kerran sitä vain eletään ja nautitaan. Ihmiset on vain niin kateellisia. Neliöitä on 220 ja lainaa 250 000. Maksuaikaa 30 vuotta.
Koska ihmisten elämäntilanteet on niin erilaiset sitä ensiasuntoa hankittaessa.
Me rakennetaan juuri meidän ensiasuntoa (145 neliötä asuinpinta-alaa). Asuimme sitä ennen useammassakin halvassa vuokra-asunnossa, joten säästöjä kertyi kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa ihan kivasti.
Esikoinen syntyi vuosi sitten, jolloin muutimme toiselle paikkakunnalle. Tontti on peritty.
Miksi olisi siis pitänyt ostaa joku väliaikainen kerrostaloasunto, kun nyt suoraan saamme juuri sellaisen mitä haluamme?
täällä nyt jo kahden lapsen kanssa.
Tosin myyntiin menossa ja isompaa etsien
EIkä siihen kolmioon olisi edes kauaa mahduttu, kun perhe kasvoi.