Miksi niin monesta mukavasta yksinhuoltajasta ja
eronneesta tulee nuiva, etäinen ja leuhkakin, kun hän löytää uuden miehen? Meillä on käynyt näin perhepiirissä useammalle. Surettaa ihmissuhteiden katoaminen.
Kommentit (7)
yksinhuoltajuudesta, vaan uudesta suhteesta, oli lapsia tai ei. -ap
monet yh:t on niin saamarin tiukilla henkisesti ja taloudellisesti, että heidän on pakko olla mielin kielin kaiken maailma ärsyttävillekin tyypeille, että saisivat turvaa, seuraa, rahaa, hädän hetkellä hoitajan tms. lapsilleen. Niillä ei ole kerta kaikkiaan "varaa" karkoittaa ketään hyödyllistä ihmistä elämästään, koska he ovat niin pulassa, jos jäävät aivan yksin.
Sitten kun mies on mukana kuvioissa, niin ei tarvitse enää pingottaa niin paljon. Luulisin, että tästä on kyse. Sympatiani on aivan yh:n puolella. Vaikka en ole itse yh, niin samaa ilmiötä huomaan omassa käytöksessä. Lasten edun vuoksi täytyy joskus yrittää hymyillä joillekin ärsyttäville mammoille, ettei ihan syrjäydytä puistojen kuvioista jne.
tunnen tosi monta katkeraa yh:ta- mitenkähän sekin vaikuttaa lapsiin+
kumpi siis parempia miesvihaaja vai miesrakastaja yh?
kuin vanhapiika.Kun saa miehen yhteiskunnallinen arvoasteikko nousee ja on taas normien mukainen ihminen.
Kauhulla ajattelen, että joutuisin jakamaan aamulehteni jonkun muun kanssa. Joku muu heräisi aamulla kanssani yhtä aikaa ja haluaisi keskustella kanssani ennen kuin olen juonut kaksi litraa kahvia.
Joutuisin TAAS käymään sunnuntaisin katsomassa veemäistä anoppia ja syömässä kuivia porsaankyljyksiä ja ihailemaan ihania pitsiliinoja kauniina kesäpäivänä.
Ajatuskin saa minut nuivaksi, etäiseksi ja kyllästyneeksi jotka kaikki voi tulkita leuhkuudeksi.
Terveisin
mukava yksinhuoltaja
ilmiön.