Miksi 4-vuotiaani on yhä uhmainen?

jos hyvin käy =)

Ei kyllä huuda, jos jotain ei saa, mutta muuten arki (nyt lomalla erityisesti) on yhtä taistelua. Poika on iloinen ja taas silmän räpäyksessä alkaa jupina. uhittelee hirveästi, yrittää tosissaan päästä niskan päälle, vaikkei mitää konfliktia olisi ollutkaan. puhuu tyyliin, mä teen mitä haluan, en siivoo leluja kun en halua, sanoo heräävänsä aikasin jos ei saa illalla jotakin haluamaansa..

Kommennatko vaan olemaan hiljaa vai keskustelettteko jäätelön ostamisesta "järkevästi"? Omista lapsistanikin yksi todella voimakastahtoinen, mutta vuosien kuluessa elämä helpottanut ja aina välillä taas ollut vaikeita kausia.

Ja omassa 3 lapsen perheessäni 4v on pahempi kuin 2v uhma. En oikeastaan edes huomannut 2v uhmaa.



Ja odottakaahan kunhan 6-7v uhma tulee!! Se on pieni murkkuikä.

kyse ei taida olla mistään ohimenevästä uhmakaudesta vaan lapsen temperamentista.



Meillä on nimittäin samanlainen vajaa 4-vuotias, muut lapsemme ovat eri maata mutta tämä yksi...sama kasvatus hänellä on ollut, samat säännöt kuin muillakin mutta yksilöitähän me ihmiset, lapsetkin ollaan.

Äitini sanoo aina, että minulla oli uhmaikä 3-vuotiaasta 9-vuotiaaksi. Siis yhtäjaksoinen. Tosin olen edelleen (26-vuotiaana) aika itsepäinen, eli se saattoi uhman sijaan olla kyllä temperamenttiakin.

Olen ollut lomalla neljä viikkoa, ja tuntuu mukavalta että pääsee maanantaina töihin. Valitettavasti. Tytön uhma alkoi myös 1,5-vuotiaana ja jatkuu edelleen, tai oikeastaan olen jo ajatellut että sen on osa hänen persoonaansa, sääliksi vaan käy, hän on erittäin voimakastahtoinen ja erittäin herkkä, ei ole helppoa sellaisen elämä. Pikkusiskonsa on taas hyvin postiivinen ja helppo lapsi, joten tuntuu todella pahalta kun joutuu yleensä vain toista komentamaan ja kieltämään. Aina välillä päätän että nyt otan vähän iisimmin, että en hermostu esikoisen tekemisistä, mutta helppohan se on sanoa....

Meillä poika oli uhmakas, mutta sitten havaittiin että hänellä on puheen ymmärtämisen ja tuoton kanssa ongelmia. Kun poikaa autettiin hän alkoi päästä puheesta jyvälle ja raivarit jäivät.

Tyttö puhuu hyvin ja on verbaalisesti erittäin lahjakas... Osaa olla todella nenäkäsja nokkela ja tietää mistä "napista" äidin saa tolaltaan. Osaa siis selvästi ärsyttää minua! Tänäänkin kielsin häntä piirtämästä veljensä pöytään niin tyttö lopetti ja jupisi matkalla omaan huoneeseensa "tyhmä äiti, tyhmä äiti". Kun kysyin, että mitäs tuli sanottua niin tyttö kirkkain silmin sanoi, että "puhuin vain vauvalleni (nukelle)" , joopa joo... Silloin kyllä vähän huvitti.....

kun äitini on kuulemma huolestunut lapsen mielenterveydestä ja epänormaalista uhmasta.

oli juuri tuollaisia. Ja kuten täällä joku kertoikin, niin "uhma" kesti kuulemma lähes kymmenvuotiaaksi. Äiti olikin ollut ihmeissään lapsena minun kanssani, mikä "vika" minussa on, kun en raivoa jatkuvasti vuosikausia:-) Ihan normaaleja noista sisaruksista tuli, vaikkakin itsepäisiä ovat yhä. Eli tempperamentissa taitaa olla. Meillä on suvussa noita siellä täällä enemmänkin. Ja tosiaan eri vanhemmilla sekä säyseitä että voimakastahtoisia, joten tuskin on kasvatuksesta kyse.