Vauvan hoito yöheräilyineen hermostuttaa niin, etten pysty laihduttamaan! ov

Asiaan auttoi, että kyläili, tai pyysi vieraita. Lisäksi pyrin olemaan mahdollisimman paljon ulkona. Parin tunnin lenkki auttoi kummasti, kun vauva otti päiväunet vaunuissa.



Tsemppiä, yritä nauttia kuitenkin vauvasta. Itse palasin normaalimittoihin vasta vuoden päästä.

Minulla sama ongelma ja täysin sama tilanne. Aina päätän, että nyt laihdutan, mutta silti illalla sorrun noihin herkkuihin ja kaiken ahmimiseen. Myös minä olen väsynyt ja hermostunut koko ajan, ja helposti tulee tuota hotkimista. Aina päätän muuttaa tapani, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Mutta täytyy toivoa, että siinä vielä onnistuisi! Tsemppiä sinnekin!

monille tulee hillitön makeanhimo väsyneenä kun elimistö huutaa energiaa. Makeastahan sitä energiaa saa nopeasti ja paljon.

Ja usein yöllä heräilevä vauva tekee äidistä väsyneen.

Moni tuore äiti on sanonut, että saatuaan suklaata äidinmaidon kautta vauva huutaa kuin pistetty sika.

1. Älä osta kotiin. periaatepäätös, josta lipsutaan vain esim. sunnuntaisin (ja ostetaan vain sitä sunnnuntaita varten)



2. Liikunta. Pitää pois jääkaapilta ja myös vähentää makeanhimoa.



3. Proteiinin syöminen. Pitää nälän pois.

Koliikkivauvan hoito vei koko ajan, lapra kanniskellessa ei voinut oikein syödä. paino tippui nopsaan, laihduin kovasti. Parhaimmillaan sain syötyä, kun vauva imi rintaa ja mies syötii samalla minua:-)

!. Älä osta kotiin. periaatepäätös, josta lipsutaan vain esim. sunnuntaisin (ja ostetaan vain sitä sunnnuntaita varten)



Ei toimi, koska jos kotona ei ole mitään hyvää, olen entistä hermostunempi ja syön vaikka sokeria pussista. Syömismäärät pysyvät paremmin kohtuudessa, kun on juuri sitä hyvää, mitä haluaa.



2. Liikunta. Pitää pois jääkaapilta ja myös vähentää makeanhimoa.



Liikun kyllä päivittäin, mutta ei siihen koko päivää voi käyttää. Jos olen väsyttänyt itseäni vielä liikunnallakin, syömähimo on entistä kovempi viimeistään seuraavana päivänä!



3. Proteiinin syöminen. Pitää nälän pois.



Syön reilusti proteiinia (lähes) joka päivä. Ei mitään apua.

Ennen ahmin koko ajan jotain herkkuja. Imetysaikoina sain kerättyä kiitettävästi lisäkiloja, enkä todellakaan laihtunut. Nyt sitten viimeisen lapsen syntymän jälkeen päätin, että nyt saa riittää. Kolme kuukautta synnytyksestä päätin, että nyt loppuu herkkujen syönti. Ensimmäinen viikko oli yhtä tuskaa,makeaa teki koko ajan mieli, mutta pysyin tiukkana ja makeanhimo meni ohi! Olin syömättä kuukauden mitään suklaata ym. mitä esim. jouluna kului todella paljon, rasiallinen meni illassa. Nyt pystyn syömään vaikka puolikkaan suklaapatukan ja jättämään toisen puolen vaikka viikon päähän. Tämä kaikki on onnistunut, vaikka vauva heräilee edelleen öisin ja olen väsynyt. Luulen kyllä, että olisin paljon väsyneempi 20 kiloa painavampana ja sokerihumalassa. Onnea yritykseen!

Tuolle syömishäiriöllesi (sillä sitähän se on, jos tosiaan vetelet vaikka sokeria suoraan pussista) voi olla moniakin syitä, joita itse en heti nimittäisi niinkään stressiksi kuin yliväsymykseksi. Olet uupunut ja siksi ylikireä ja tarvitset sokeria jaksaaksesi. Voi olla tietysti, että rauhoitat itseäsi aiemmin opitulla tavalla eli ahmimalla.



No, joka tapauksessa. Pystyisitkö mitenkään helpottamaan ensin tuota väsymystä? Voiko miehesi hoitaa edes osan yöheräilyistä?



Toiseksi: SYÖ tiheästi! Jos verensokeri pääsee laskemaan, riski hallitsemattomalle syöpöttelylle kasvaa. Varsinkin imettävän naisen on syytä napostella jotain 3-4 tunnin välein, useamminkin. Mutta MUISTA miettiä, mitä se on, mitä syöt. Eli älä osta kotiin suklaata ja jäätelöä, osta mansikoita tai melonia, vähäkalorista jogurttia ja hyvää mysliä...



Eli neuvo jättää pahimmat rasvapommit kauppaan ON kyllä aivan oikea ja tehoava.



Yritä purkaa stressiä ja väsymystä liikunnalla. Älä juokse tai rasita itseäsi liikaa myöhään illalla, koska se vie yöunet, joiden tarpeessa olet nyt. Joo, liikunta lisää ruokahalua, mutta jos sen ruokahalun tyydyttää terveellisesti, se on ok ja lisää hyvinvointiasi.



Eli ei syöminen sinänsä ole paha asia vaan se, mitä lykkäät leipäläpeesi...