Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

6-VUOTIAAN UHMA - MIKÄ NEUVOKSI?

Vierailija
24.06.2008 |

Olen kohta 6-vuotiaan tytön äiti ja etsin keinoja joilla hallita uhmakkaan lapsen käytöstä. Aiemmin uhmat ovat olleet lievempiä mutta tämä vaihe on todella raskas. Lapsi ei syö kunnolla, pelleilee ruokapöydässä ja oikein hakee riitaa. Miten tämän ruokailun saa sujumaan normaalisti ilman tappeluja?

Illalla nukkumaan meneminen on hankalaa; hän ei jää sänkyynsä vaan nousee sieltä aina vaan monta kertaa vaikka on iltasatu luettu ja iltasuukot annettu. Sitten kun saan mittani täyteen ja hermostun, hän jää vihdoinkin nukkumaan. Mikä tähän auttaa? Ei ole kiva kun joutuu hermostumaan vielä unille menemisen kanssa, olisi kivempaa jättää päivä päätökseen mukavammissa merkeissä.

Erityisen voimakkaasti lapsi kokee muiden lasten huomionosoitukset minua kohtaan; kukaan lapsi ei saa auttaa minua eikä saa saada minulta huomiota. Välillä hän on ilkeä kavereilleenkin, ja käyttäytyy todella ilkeästi heille heidän ollessa kylässä.

Joskus uhmakohtaukset on niin voimakkaita, että on pakko laittaa lapsi omaan huoneeseen arestiin, koska hän raivoaa ja heittelee tavaroitaan eikä kuuntele järkipuhetta.

Alan olla todella väsynyt tilanteeseen. Minulla on paha olo koska joudun jatkuvasti purkautumaan kiukkuisena vaikka sisälläni on kova halu olla lapselle mahdollisimman hyvä ja rakastava äiti. Koen epäonnistuvani jatkuvasti, koska en saa näitä kiukkuiluja hallintaan. Sitten sitä tulee puhuttua rumasti ja podettua huonoa omaatuntoa jälkikäteen.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on oikeastaan ihan hyvä asia, että itsellä on täysin normaalisti kehittyvä lapsi. Jos menee mukaan kaikkiin niihin uhmakkaan kuusivuotiaan vänkäämisiin ja mielenosoituksiin, saa kyllä taatusti harmaita hiuksia. PIdä jonkinlainen roti, mutta älä ota niin tosissasi. t. Neljän äiti

Vierailija
2/2 |
25.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

juuri 6 vuotta. Koskaan ei mitään järisyttävää uhmaa ole ollut, eikä nytkään mikään ihan hirveä, mutta selvästi "kovempi" kuin aikaisemmat.



En sais yhtään komentaa (ottaa nokkiinsa ja väittää että "sä aina komennat mua, sä et tykkää musta yhtään"). Tälläistä ei oo ikinä ennen ollut. Koettelee myös helpommin rajojaan.



Ohjesääntönä mulla on että rakasta vain kovasti, ja kerro se myös lapselle. Yleensä sanon lapselle, että tiedän että on paha olla ja kiukuttaa, mutta äitipäs rakastaa sua silti :). AIka hyvin on tehonnut ainakin meillä kiukunpuuskiin.



Tsemppiä, kyllä se siitä!:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä yksi