Voiko lapsi vierastaa omaa äitiään?
Olin mieheni kanssa viikonloppuna laivalla, ja tyttömme 10,5 kk oli tuon ajan mummulassa hoidossa. Siellä kaikki oli mennyt todella hyvin. Mutta sitten kun neiti tuotiin kotiin, niin ensin hän hymyili iloisesti nähdessään minut, mutta kun otin hänet syliin, niin naama meni vakavaksi ja alkoi kauhea huuto. Yritin siinä sitten tietysti lohdutella, mutta ei auttanut. Mummu otti hänet sitten syliin, ja heti rauhoituttiin. Mistä tämä mahtoi johtua, voiko lapsi vierastaa omaa äitiään? Hetken aikaa tuntui hiukan pahalta, kun ajatteli, että mummu kelpasi lohduttajaksi paremmin kuin oma äiti.
Kommentit (5)
ainakin minun uusi kylpytakki ja yksi uusi punainen paita sai aikaan kauheat huudot. ei auttanut ku äkkiä samat vaatteet mitkä oli ennen ja kaik oli hyvin.
Olin myös laivalla viikonloppuna ja kun menin tyttöä ( 9kk) hakemaan mumman luota niin ensimmäiseksi alkoi itkemään eikä rauhoittunut ennen kuin pääsi takaisin mumman syliin. Tuli vähän itselle paha mieli mutta taisi tyttö vaan osoittaa mieltä kun sillä lailla olimme hänet hoitoon jättäneet.
Ennen ei ole tällaista sattunut mutta tytölle on muutenkin nyt tullut eroahdistus kun kotonakaan ei saisi hävitä näkyvistä vaikka ennen leikki tyytyväisenä lattialla sillä aikaa kun itse teki esim. kotihommia . Uskoisin siis, että kyse ei ole vierastamisesta vaan pienestä mielenosoituksesta vaikka meillä tyttö ainakin tykkää olla kovin mumman luona eikä ollut hoitoaikana mitenkään itkuinen vaan viihtyi hyvin.
Tällä on niin usein työmatkoja ja töitä niin paljon että mummo on tutumpi " varahoitaja" vaikka asuukin 200km kauempana...
Mies oli 6 päivää työmatkalla ja poika 3kk unohti isin ihan kokonaan. Ei katsonut silmiin vaan käänsi pään pois, sylissä oli naama nurinpäin ja valmiina itkemään. Meni viikko ennen kuin isi kuului taas porukkaan mukaan! Äkkiä nuo pienet unohtaa!
Moi!
Meillä on pari samanlaista kokemusta, tosin tyttömme on 8 kk vanha. Itse luulen, että tyttäremme huomasi vasta meidät nähtyään, että olimme " jättäneet" hänet, ja ikäänkuin protestoi loukkaantuneena minulle ja isälleen. puolisen tuntia aina mennyt aluksi, mutta sitten on taas äiti ja isi kelvanneet. Meillä ainakin liittyi selvästi siihen, että tyttö ei vielä muista ihmisten tai esineiden olemassaoloa (myös isi tai äiti), jos ei näe niitä. Siksi ei mummolle protestoinut vaan vasta meille. Olen muutenkin kuullut, että ystäväpiirissäni tämä olisi aika yleistä, ja etenkin eroahdistuksen yms. aikana. Mutta tämä siis vaan mun mielipide ja kokemus. Kuulunee siis ihan normaaliin kiintymyssuhteen kehittymiseen...?