Imetyksestä luopumisen tuska
Auttakaa rakkaat siskot! Vauvani täyttää tänään puoli vuotta eikä huoli enää tissiä. Täysimetin n. 5kk. Sen jälkeen aloitin kiinteät, joten rintaa meni entistä vähemmän. Lisäksi jouduin olemaan jonkin verran ruoka-aikoina pois, joten maito (korvike siis, en saanut pumppaamalla riittävästi maitoa) annettiin pullosta. Nyt ei sitten kelpaakan muu kuin pullo ja tutteli. Jo tissin nähdessään vauva saa kauheat hepulit (eikä kyseessä ole enää pelkkä rintaraivari). Olen yrittänyt tarjota rintaa mutta ei vaan kelpaa. Ongelmana on, että mulla itselläni on tosi paha olla. Miten teidän muiden kohdalla sujui imetyksestä luopuminen? Tuntuiko pahalta?Entä jos maito pakkautuu rintoihin eikä pumppaaminen auta?
Kommentit (3)
helpottaa kuulla samanlaisista tuntemuksista. On kyllä totta, että imetyksen loppuminen tuo uudenlaisen vapauden. Pitäisi varmaan nyt iloita siitä, että voi alkaa viettämään " normaalia" elämää:)Mutta jotenkin tuo imetys on niin herkkä asia, etenkin kun imetyshormonit vielä jossain määrin hyrrää etenkin kun vauva ei ime. Mutta toivottavasti mielikin palautuu normaaliksi kun imetyshormonit katoavat:)
kanssa yksi, jota imetyksen loppuminen surettaa. Vauva kun aloitti kiinteät ja oppi ryömimään n. 5 kk niin ei vain malttanut imeä enää tissiä. Yöllä söi kerran mutta se ei riittänyt pitämään maidontuotantoa yllä ja pumppaammalla ei maitoa tullut ollenkaan.
En olisi uskonut, että näin koville ottaa imetyksen loppuminen. Oli ne sen verraan herkkiä hetkiä vauvan ja äidin välillä.... Niin kuin sanoit, pitäisi vain nauttia nyt tästä uudesta " vapaudesta" .
kun esikoinen 9kk iässä vieroittui itse rinnasta. Oli myös 6kk täysimetyksellä ja niinpä noinkin aikainen vieroituuminen tuli itselleni yllätyksenä ja pettymyksenä. Tuntuihan se ihan kamalan pahalta, kun rinta ei enää vauvalle kelvannut... :(
Uskon kuitenkin, että tuo luopumisen tuska on edessä joka tapauksessa, riippumatta siitä milloin imetys loppuu. Se on luonnollista ja tavallaan hyvä, että äiti niin tuntee. Sehän kertoo siitä, että imetys on ollut ihana ja tärkeä osa vauvaelämää.
Lohdutuksen sanaksi voisin kertoa, että imetyksen loputtua ja " suruajan" päätyttyä tulee ihan toisenlainen tyytyväisyys ja vapauden tunne, kun huomaa että vauvan voi ruokkia kuka tahansa - ei pelkästään äiti. Et ehkä usko sitä nyt, mutta ainakin minä koin asian lopulta hyvin helpottavana asiana (vaikka toki olisinkin suonut vauvan pitempään imevän). Tuo oli asia, joka minun oli ensin tosi vaikea myöntää itselleni, mutta niin se kuitenkin oli - helpottavaa.
Kaikelle on aikansa ja vauvasi on jo suurimman hyödyn saanut irti imetyksestä. Yritä oppia nauttimaan nyt taas tästä vaiheesta elämää ilman tunnontuskia!