3-vuotiaalla toinen kives laskeutumatta.

Juuri tänään oltiin lääkärillä joka "kaivellen" löysi toisen mutta ei toista. Saimme armonaikaa leikkaukseen menolle vielä vuoden. Diagnoosiksi sanoi ns. vaeltavat kivekset, siis tulevat aina olemaan herkät hakeutumaan ylöspäin stressi-, innostus- tai vastaavissa tilanteissa. Uskoi leikkauksen tulevan vielä eteen ennen kouluikää.



Mua kiinnostaisi kanssa asian kokeneiden kommentit.

Me käytiin (nyt melkein 8-vuotias) pojan kanssa ensin monta kertaa (kerran vuodessa) lääkärillä ja joka kerta käskettiin tulla vuoden päästä uudestaan. Onneksi nyt viime keväänä päättivät leikata kivekset, sillä muuten olisin jo itse ruvennut sitä vaatimaan. Kiinnittivät sitten kuitenkin vaan toisen (vasemman) kiveksen, kun toinen tuli vetämällä alas.

Sairaalasta saadun toimenpideselostuksen mukaan vasen kives pienempi kuin oikea, eikä oikea kiveskään ole kovin iso hänen ikäiselleen.

Joulukuussa mennään tarkastukseen taas.

Toivotaan vaan ettei pojalle ole tullut mitään pysyviä haittoja (suvunjatkamiseen liittyen), kun asiaa on vitkutettu niin pitkään.

Leikkaus tehtiin päiväkirurgisesti eli nukutettiin ja saman päivän aikana pääsi jo kotiin. Leikkauksen jälkeen kahteen viikkoon ei saanut harrastaa liikuntaa tai pyöräillä. Saunaan sai mennä viikon jälkeen. Kipulääkkeitä poika söi pari-kolme päivää.

Leikattiin vuoden iässä. Silloin meille sanottiin, että pitäisi vuoden ikään mennessä leikata, jos kumpikaan ei ole laskeutunut. Tekee huonoa olla siellä lämpimässä. Toinen oli isompi ja toinen pienempi. Pienempi ei ole lähtenyt kasvamaan. Yksi kives toki riittää siittiötuotantoon.



Tuttavaperheessä pitkitettiin leikkausta kahteen vuoteen ja pojalla oli kivekset tosi ylhäällä, olikohan niin ettei toista leikkauksessakaan löydetty. Ja nyt näyttää siltä, että kummastakaan ei ole mihinkään, jolloin murrosiästä lähtien joutuu piikittämään testeronia lopunikää.



Vaatikaa leikkaukset pojillenne riittävän ajoissa!